Uuden elämän tyhjiössä

 

Olen saapunut uuteen elämänvaiheeseen.

Mistä tiedän sen? Tiedän sen siitä, ettei vanhat ja menneet asiat, tunteet ja ihmiset saa minua enää kiinnittymään. Pääsen ja päästän irti joko tietoisesti tai jopa tiedostamattani. Aikaa tuohon irtipäästämiseen menee entistä vähemmän, yllätyn itsekin kuinka nopeasti voin palata NYT-hetkeen ja jatkaa elämään ilman suurta draamaa tai vellomista eri tunteissa päiviä, viikkoja – joskus olen tehnyt sitä jopa kuukausia tai kantanut huolia ja ahdistusta mukanani vuosia. Eivätkä ne ole aina olleet omia vaan velvollisuuden tai liiallisen kiltteyden tuomia, muilta mukaan otettuja.

Olen päässyt tilaan, jossa uskallan kuunnella sydämeni ääntä, toteuttaa niitä asioita, jotka ovat minulle itselleni tärkeitä. Nyt minua ei pelota, vaikken näe polkua edessäni tai minulta puuttuu kartta, jonka avulla voisin suunnistaa seuraavaan paikkaan tai tehtävään. Olen omassa tyhjiössäni, kuplassa, jossa vain sydämeni ja intuitioni kertovat minulle, miten pitää valita elämääni vaikuttavat asiat. Kukaan muu ei voi tehdä valintoja puolestani tai kertoa minulle minne päin seuraavaksi käännyn.  Mieleni ja kehoni luottavat sydämen ja sielun päätöksiin jo niin paljon, että haraavat vastaan, lähes huutavat, jos yritän tehdä vastoin itseäni.

Jännittävää tällainen elämä on, sillä se tuo tullessaan ihmeitä ja iloja. Kun rakastan itseäni, olen kuulolla täysin itselleni, voin samalla helpommin jakaa rakkautta muille ja tuottaa heillekin iloa. Sanotaan, että jokainen saa kantaakseen taakkoja juuri niin paljon kuin kestää. Aikaisemmin ajattelin, ettei se pidä paikkaansa, sillä monenmonta kertaa olen ollut katkeamispisteessä ja murtunut palasiksi. Silti olen edelleen elossa. Koen olevani kiitollinen ja voimissani, sillä olen saanut sydämeeni seesteisyyden ja rauhan. Uskallan luottaa, että elämä kantaa ja rakastaa. Se on antanut minulle juuri ne kokemukset, joiden kautta olen päässyt tähän tilaan, tyhjiööni, jossa kaikki on uutta ja ihmeellistä.

 

 

Uutta ja ihmeellistä on, että nekin tunteet, jotka aiemmin toivat ahdistuksen tai piilottamisen pakon, tuovat nyt tulleessaan tiedon omista tarpeistani, rajoistani tai irtipäästämisen paikasta. Samalla, kun uskallan katsoa uusin silmin minua haastavia ihmis- ja tunnepeilejä tai peilata tekojen aiheuttamia kokemuksia sydämessäni, tunnen aikaisempien kokemuksien muuttuvan. Ahdistus, pelko, syyllisyys, häpeä, suru, apatia ja ylpeyskin hajoavat harsomaiseksi menneisyydeksi, josta ei tarvitse enää pitää kiinni.  Ja oma valintani – annan niiden mennä – tuo tullessaan rohkeutta, iloa, intohimoa, armollisuutta ja ymmärrystä, että kaikki tunteet ovat minulle tarpeellisia. Se Rakkaus, jota tunnen itseäni kohtaan laajenee ja leviää ympärilleni tuottaen samalla lisää rakkautta kaikkea elämää kohtaan. Äitinä, tyttären, sisarena, mummina, naisena olen se yksi ja sama sielu, joka saa elä juuri nyt! Kun uskallan tehdä muutoksia omissa teoissani, ajatuksissani ja energiassani, se muuttaa pikkuhiljaa myös lähelläni olevien energioita aivan kuin leipäkivi tekee renkaat veteen heitettynä, laajentuen kaikkialle.

Uusien kriisien tullessa koen tunneskaalan niin kuin ennenkin, mutta nopeasti tämä uusi tyhjiöni antaa minulle varmuuden siitä, että kaikella on tarkoituksensa ja aikansa. Sairaudet ja muut menetykset ovat kipeitä, pelottavia ja tunteita kuohuttavia  aina yllätyksellisyydessään. Kuitenkin löydän sisältäni, sydämestäni jonkinlaisen pienen viitteen siitä, että määrätty asia saa tässä sen käännekohdan, joka oli tarkoituskin tulla juuri tähän. Yksikin uusi oivallus tuo toivon takaisin ja elämä jatkuu.

Lisää kirjoittajalta Helmipuro virtaa

Oma roolini – Teenkö hallaa läheisteni kasvamiselle?

  Omat rajat ja sydämeni kuuntelu:  niin tärkeää voimaantumisen ja jaksamisen sekä elämän...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.