Uuden alun edessä

Tässä minä olen, uuden alun edessä, päättämässä vanha elämäni. Sulkemassa oven vanhaan kiittäen kaikesta siitä mitä vanha elämäni minulle opetti. Kuinka se kasvatti minua syvästi. Kuinka sain toipua ja parantua tässä kerrostalo asunnossa missä olen vuoden asunut.

Kuinka valtavan kasvun tien olenkaan käynyt vuodessakin. Tunnen todella kasvaneeni aikuiseksi naiseksi, siitä pikku tytöstä joka pelkäsi ja aliarvioi itseään. Tunnen tässä hetkessä seisovan omilla jaloillani erittäin vahvasti juurtuneena äiti maahan. Tunnen kuinka vahvasti jalat kantavat minua, enää minun ei tarvitse pelätä että jalkani horjuvat altani.

Seurasin sydämeni ääntä ja tein päätökseni muuttaa uuteen kotiin. Olen aina toivonut pääseväni muuttamaan luonnon keskelle rivitaloon. Minulle luonto on niin rakas ja tärkeä osa minua. Tarvitsen vahvan luontoyhteyden voidakseni hyvin, niin nyt yksi unelmistani on tullut toteen ja olen siitä enemmän kuin kiitollinen ja innoissani.

Tämä sydämeni päätös on auttanut minua puhdistamaan niin paljon vanhaa pakatessani tavaroita ja siivotessa, näin olen antanut mahdollisuuden energioiden elämässäni todella uudistua. Kun olen pakannut, olen tuntenut kuinka uudistun itsekin sisältä käsin.

Olen kiitollinen siitä, että kun olen jaksanut käydä elämässäni lävitse ne tuskalliset haasteet ja käydä omaa kasvun matkaani lävitse, ja löytänyt syvää rauhaa myrskynkin keskellä, se on mahdollistanut unelmieni toteutumisen. Kun olen purkanut sen turhan lastin energiatasoiltani vapaaksi, niin voin vetää puoleeni sitä, mitä sydämessäni koen oikeaksi.

Tässä hetkessä tuntuu siltä, että se kaikki työ itsensä eteen todellakin on kannattanut. Ne kaikkein kauheimmatkin ja pelottavimmatkin hetket elämässä on ollut sen arvoisia.

Mietin vasta mitä olen elämässäni todella pelännyt. Tajusin että se mitä olen todella pelännyt, on ollut minussa, ei ulkopuolellani. Se mitä olen pelännyt, on omat tunteeni ja se mitä minussa tulee heräämään esim. jos joku torjuu minut. Olen siksi pelännyt hylätyksi tulemista, koska olen jo etukäteen pelännyt kokea sitä kipua ja yksinäisyyden tunnetta mitä siitä herää, kun joku ei haluakaan olla kanssani.

Oivalsin kuinka olen aiemmin taistellut vaikeita tunnetiloja vastaan, kun lopulta jokainen tunne on vain tunne. Vasta tajusin, että minähän en pelkää enää. Minä pystyn vihdoinkin rakastamaan täydesti ilman pelkoa torjutuksi tulemisesta. Nyt tiedän mitä on antaa rakkautta pyyteettömästi, saako mitään takaisin.

Nyt tiedän miltä tuntuu vaan tuntea rauhaa vaikka sisällä onkin haastavia tunteita. Kun niitä ei vastusta eikä yritä helpottaa niitä tai saada niitä pois, vaan voi antaa niiden olla aikansa ja sitten ne itsestään vapautuu ja muuntuvat.

Nyt ymmärrän miltä tuntuu todella hyväksyä tunteet osana elämää pelkäämättä niitä. Pelkoni on johtunut siitä, että pelkään tiettyjä tunnetiloja jo ennen kuin ne ovat minussa syntyneet. Välttelin elämässä tiettyjä kokemuksia ja tapahtumia, sen takia etten halua että tietyt tunteet ja kokemukset minussa heräävät tapahtuneen myöten: esim ero, kuolema, huono rahatilanne, kritiikki, torjuminen jne. Mutta kun ei enää pellkää sitä mitä sisimmässä on, mitä sieltä nousee, on helpompi kokea rauhaa myös myrskyn keskellä.

Sitä ei tarvitse enää paeta omia sisäisiä demoneja minnekään, eikä omaa sisäistä yksinäisyyttä yhtään minnekään, kun voi istua sen kanssa.

Ekaa kertaa elämässäni vasta sain kokea miltä tuntuu antaa perheenjäsenille rakkautta pyyteettömästi, miltä tuntuu seistä heidän edessä omassa voimassani omana aitona itsenäni, samalla hyväksyen heidät sellaisina kuin he ovat. He ovat aina herättäneet minussa kipua, niin nyt minä tein päätöksen että rakastan heitä odottamatta mitään takaisin. Enkä osannut edes odottaa tosiaan mitään, koska en odottanut mitään ihmeellistä tapahtuvaksi..

No sitten kuitenkin sain kokea jotain ihmeellistä. Äitini tarttui minua kädestäni ja piti kättäni hänen kättänsä vasten pitempäänkin. Olin hämmästynyt. En ollut kokenut tälläista ennen. Oman sisimpäni tuskan vuoksi jota olin kokenut vanhempiini liittyen, en pystynyt olemaan aidosti minä heidän kanssaan ja koin helposti tulevani torjutuksi ja minua ahdisti heidän rajoittunut ajatusmaailmansa.

Mutta nyt siihen tuli muutos, päätin että heillä on oikeus omaan elämäntyyliinsä ja ajatusmalleihin ja silti voin rakastaa heitä koko sydämestäni ja näyttää sen heille, vaikken saisi mitään takaisin. Ainakaan sitä mitä ennen olin odottanut ja halunnut saavani.

Oma rakas isänikin avautui vähäsen ja koin ekaa kertaa elämässäni yhteyttä omiin perheenjäseniin jotka ovat suurimmat opettajani. Olen edelleen hämmästynyt, mitä ihmeitä voikaan tapahtua kun uskaltaa rakastaa pyyteettömästi niitä kaikkein vaikeimpia ihmisiä elämässään. Tämä ei tarkoita sitä, että täytyisi omalla rakkaudellaan yrittää parantaa jotakuta toista ihmistä.

Tunnen todellakin oven vanhaan sulkeutuneen, ja uuden oven avautuneen.

Oman sydämen ja intuition kuuntelu on niin tärkeää, ja se palkitsee niin suuresti kun uskaltaa seurata oman sydämensä ääntä, vaikka matkalla joutuisikin kohtaamaan pelkoja tai heittäytymään tuntemattomaan jossa ei aina näe mitä on tulossa. Mutta aina kun vanhasta päästää irti, voi tulla niin paljon parempaa tilalle. Olen oppinut mitä syvemmän pelon kohtaa, kun tekee muutoksia ja päätöksiä elämässä, sitä ihmeellisempiä asioita elämään on tulossa.

Usein se mitä eniten pelkää, on se juurikin mitä sydän toivoo sinun tekevän.

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

Nainen on ihmeellinen olento

Luin tänään yhden naisen kirjoitusta siitä, että naisen varjo on 16- kertainen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.