Uuden aikakauden kynnyksellä. Kuinka kohdata riittämättömyyden tunnelukko?

 

Aika kuluu siivillä koska mieleni on aina suunnittelemassa uutta ja miettimässä tulevaisuutta. Välillä huomaan omien syvien pelkojeni ja haavojeni nousevan pintaan, jolloin on pakko tehdä jotakin järkevää että olemassa olooni olisi syy.
Kuopus aloittaa tällä viikolla perhepäivähoidossa ja olen huomannut, että se on saanut oloni levottomaksi jo pidemmän aikaa. Huoleni ei koske oikeastaan sitä, miten hän hoidossa pärjää, vaan ennemminkin mieleni päällä on ollut jo muutaman kuukauden se tosiasia, että jotakin järkevää tekemistä täytyisi itselle kehittää. Järkevä kunnon kansalainen menisi siis töihin!Mitä on sitten järkevä tekeminen ja miksi ei vain voisi antaa elämän johdattaa yrittämättä hallita sitä liikaa?

Picture

Tässä kuvassa ja hetkessä nautin pelkästä olemassa olostani <3Päällimmäisenä mielessäni liikkuu ajatus toimeentulosta. Kun lapset ovat hoidossa niin tottakai hyvän kansalaisen kuuluu tehdä töitä josta maksetaan palkkaa. Itselleni on hieman haastavaa mieltää, että uuden luominen ja koneella tekeminen olisi työtä. Tiedän että tulen vallanmainiosti toimeen taloudellisesti mutta silti koen syyllisyyttä siitä, että säännöllistä tulovirtaa en ole pystynyt luomaan vielä. Oma armottomuuteni itseäni kohtaan paistaa myös siinä, että jään usein sellaisista ajatuksista kiinni, että minun olisi äitiyslomalla pitänyt tehdä enemmän työasioita , saada parempia business kuvioita aikaan ja näkyä ja kuulua vielä enemmän. Edellämainitsemani on jonkin sortin hulluutta joka kumpuaa riittämättömyyden tunteestani. Kun mikään tekeminen ei riitä vaan aina voisi olla ja tehdä paremmin!

En koe riittäväni kenellekään saati itselleni jos en tee koko ajan jotakin kehittävää. Oleminen. haaveleilu, rentoutuminen ja nautiskelu eivät sitä ole. Äitiyslomakin täytyy ansaita tekemällä kauheasti töitä. Puurtaminen ja vielä veren maku suussa tuo parhaat tulokset. Unelmat eivät toteudu itsestään ja tekeminen ei saa olla hauskaa vaan se täytyy tehdä hampaat irvessä. Tälläisiä vahvoja uskomuksia olen siis omaksunut jo lapsuudesta saakka ja vaikka kuinka olen niitä purkanut, nousevat ne vielä välillä pintaan. Vaativuuden tunnelukko näyttää siis vaivaavan myös!

Picture

 Täältä pääset seuramaan mun IG tiliä. Kuinka helppoa elämä olisikaan jos sen antaisi vain viedä ilman puskemista ja pakkoa?Olenko edes ansainnut elää jos en tee tai suorita jotakin?

Tämä kysymys kumpuaa itsestäni hyvin syvältä. Mielestäni kysymys on todella surullinen koska kuitenkin ajattelen, että kaikki ovat ansainneet elämän riippumatta tekemisistä tai tekemättömyydestä. Kaikkien elämä on samanarvoista. Tuo hieno ajatusrakennelma ei kuitenkaan päde itseeni, sillä riittämättämuuden tunnelukkoni on vielä olemassa  tuolla syvällä jossakin.

Mielessäni on monia asioita, joita voisin alkaa nyt työstämään kunnolla mutta annan kuitenkin itselleni aikaa. En yritä pakottaa itseäni mihinkään sellaiseen mihin en ole valmis. Huomaan ajattelevani myös muita. Jos molemmat lapset ovat hoidossa niin eikö silloin täytyisi painaa niskalimassa hommia, eikä antaa itselleen aikaa vai olla ja unelmoida!

Tiedän kuitenkin sisämmässäni, että itselle tilan ja ajan ottaminen kannattaa vaikka se pelottaakin. Huomaa olevani muiden mielipiteiden varassa ja se ei miellytä minua. Haluan elää omaa elämääni niin kuin parhaaksi koen, antamatta muiden näkemysten tai mielipiteiden vaikuttaa omaan tekemiseeni juuri millään lailla. Valehtelisin jos väittäisin että se toteutuu tällä hetkellä 100%:sesti.

Picture

Mietiskelyä autossaMieleni huutaa edelleen, että mene tekemään jotakin järkevää! Kirjoittaminen, suunnittelu, asioiden pyörittely, saati henkinen kasvu ei sellaista ole. En kuuntele tuota sisäista taistelijaani, joka monessa kohtaan on päällikkö paikallaan vaan päätän, että juuri edellä mainitsemani asiat ovat niitä mitä minun kuuluukin tällä hetkellä tehdä. Annan rohkeuden pelon sijasta voittaa!

On hienoa että käsiteltäviä asioita nousee pikku hiljaa tietoisuuteeni. Meille annetaan joka päivä kasvunmahdollisuus vaikka se

ei aina tunnu mukavalta. Nyt on minun kasvunpaikkani, katsotaan minne se muta johdattaa <3<3:lla
Elina

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.