Ulkopuolisen asettamat ulkonäköpaineet

 

Oma ulkonäkö on monille ihmisille suuri ongelma, etenkin meille naisille se on perinteisesti tuottanut suurta huolta. Tuntuu että harvoin näkee tai kuulee sellaisen naisen puhetta, joka olisi tyytyväinen kehoonsa juuri sellaisena kuin se on. Kaikilla tuntuu olevan myös mielipide miltä naisen kehon tulisi näyttää. Vähän aikaa sitten täytyi olla nollakokoa, nyt ovat lihakset pinnalla ja tulevaisuudessa taas jotain muuta. Naiset joutuvat kehonsa suhteen erityistarkkailun alle koko ajan, sekä miesten että toisten naisten taholta. Itselläkin on vuosien saatossa ollut ongelmallinen suhtautuminen omaan kehooni. Harva saa geenipankissa itselleen huippumallin mitat, mutta miksi pitäisikään? Voisimmeko olla itsellemme ja toisille armollisempia siinä miltä pitää näyttää?Ajatukseni omasta kehosta on muuttunut vuosien varrella paljon. Meillä on ollut viha-rakkaus suhde ala-asteesta saakka. Olen lapsesta saakka ollut hieman kookkaampi kuin ikätoverini, vaikkakin olen aina ollut hyvä eri urheilumuodoissa. Ensimmäisen kerran muistan ajatelleeni pudottavani painoa teini-iässä. Jaksoin olla kolme päivää ruisleipä-porkkanakuurilla jonka jälkeen totesin että tämä laihduttaminen on liian vaikeaa. Varsinaista tarvetta laihtumiseen ei ollut, vaikka hieman pyöreähkö olinkin. Treenit kulki ja muutenkin olin ylpeä kehostani joka niin hyvin vastasi treeniin. Takaraivossa oli kuitenkin koko ajan ajatus että kehoni on erilainen, rumempi kuin muilla hoikilla kavereilleni.

Picture

v. 1997 sitä oli vielä aika notkea
Siirtyessäni Kuortaneen Urheilulukioon painoni alkoi nousta. Olen ajatellut että opiston hyvät ruoat olivat tähän syynä. Nykytietämyksellä söin kuitenkin jonkinlaiseen ahdistukseeni, mitä muutto lapsuudenkodistani ja muutenkin menestyminen niin urheilussa kuin koulussakin vaati. Toisin sanoen aloin enemmissä määrin linkittämään huonoa oloa ja ruokaa. Mieluummin söin jotain, kuin annoin tunteen tulla ulos kehostani. En ollut oppinut käsittelemään tunteitani rakentavasti vaan sulloin ne kehooni ja laitoin kannen kiinni. Toisin sanoen olin jo pienestä pitäen oppinut pitämään kaikki tunteisiin liittyvät asiat piilossa.Havahduin kuitenkin nopeasti muutamaan ylimääräiseen kiloon jota kehoni keräsi ensimmäisen vuoden aikana urheilulukiossa. En voinut hyväksyä tätä, vaan aloin laihduttamisen ja päätin että ikinä en enää halua olla ”pullea”. Oli hienoa huomata kuinka paino tippui ja pystyin hallitsemaan täydellisesti ruokailujani. Väillä olin kauhean nälkäinen, josta kuitenkin sain vain lisäpotkua laihduttamiseen ja kitusyömiseen. Tunsin kuinka pystyin halllitsemaan täydellisesti myös kehoani, se oli orja ja mieleni isäntä. Ymmärrän kuinka helppo on suistua syömishäiriöihin koska vallantuntu itseen on oikeasti todella vahva. Kilojen karistessa nälkiinnyttävällä ruokavaliolla ahmin kaiken tiedon erilaisista ruokavalioista mitä pienestä paikallisesta kirjastosta sain käsiini. Näistä ajoista sai alkunsa suuri mielenkiinto ravintoa ja terveyttä kohtaan.

Picture

Varsinaista laihduttamisen tarvetta ei ollut mutta tuolloin ajattelin että ainahan sitä voisi pienempi olla.
Painoni pysyi tietyissä kilomäärässä mutta elämäni pyöri ruoan ja treenin ympärillä. Suhteeni ruokaan ei ollut neutraalin rento vaan saatoin joskus saada hillittömiä ahmismiskohtauksia, jotka sitten konpensoin muutaman päivän syömättöömyydellä ja liikunnalla. Painoni ei laskenut mitenkään erikoisen alas enkä näyttänyt nälkiintyneeltä. Jälkikäteen opiskeluvuodet olivat keholleni jonkin sortin eloonjäämiskamppailu, sillä se piti tiukasti kiinni rasvastavarastoista, himotreenamista ja kituruokavaliosta huolimatta. Ihmettelin ahdistuneesti silloin että “miksi painoni tai rasvaprosenttini ei tipu tietyn rajan alle, kehossani täytyy olla jotain vikaa”. Mittausten jälkeen päädyin aina vain vähentämään ruoka määriä ja lisäämään liikunnan määrää. Aikalailla toisin olisi pitänyt tehdä asiat jotta olisin saanut haluamiani tuloksia.  Halusin saada täydellisen näköisen kehon, mitä se ikinä sitten tarkkoittikaan.Harrastin kilpailumielessä bodyfitnessä muutaman vuoden. Tuo aika elämässäni oli erittäin opettavaista. Vedin kehoni silloin äärimmilleen mutta sain silloin myös “henkisiä” kokemuksia, jotka auttoivat minua kasvamaan ihmisenä. Se tuntui samaan aikaan aivan mahtavalta mutta myös kaamealta. Oma genetiikkani ei tue body lajeja mutta pystyin saamaan rasvat tarvittavan alas ja mielestäni se oli ihme. Vaikka kehoni näytti ulkopuolisen silmään (ehkä) hyvältä, niin itse aikalailla inhosin sitä noihin aikoihin. En ollut tyytyväinen koskaan. Body piireissähän on laajalti levinnyt sanonta “kehitys loppuun tyytyväisyyteen” ja minä myös toteutin sitä joka päiväisessä mantrassani.

Picture

Bodyfitness skapoihin menossa v. 2008
Voisin näin jälkikäteen sanoa että jonkinlaista syömishäiriö käyttäytymistä itselläni on ollut teini-iästä saakka. Se ei kuitenkaan ole mennyt äärimmilleen, mutta terveellisen ruoan varjolla on tullut tehtyä aikalailla “tyhmiä” juttuja keholleni. Muutaman viime vuoden aikana olen oppinut itsestäni paljon ja samalla on ajatukseni kehosta muuttunut todella paljon. Nykyään olen joka päivä, tai ainakin melkein joka päivä, kiitollinen omasta kehostani joka toimii ja on elinvoimainen. Se pystyy mahtaviin suorituksiin ilman piiskaustakin. Synnytys tästä oivallisena esimerkkinä. Armollisuus itseäni kohtaan on kasvanut ja ulkonäkö ei saa suurta roolia enää elämässäni. Tänään olen tämän näköinen ja huomenna taas jotain muuta. Soluja syntyy ja kuolee koko ajan eli muutumme koko ajan.Omaan kehoon tutustuminen on samanlainen matka kuin rakentaisit elämänpituista ihmissuhdetta. Oletusarvona on että kunnioitat ystävääsi tai kumppaniasi ja kohtelet heitä hyvin. Miksi siis kohtelisit kehoasi eritavalla? Hyväksyt todennäköisesti läheisesi juuri sen näköisenä kuin he ovat, miksi et siis myös itseäsi? Kun alat hyväksymään ja kunnioittamaan kehoasi niin alat myös auttomaattisesti valita sille oikeanlaista ravitsevaa ruokaa ja liikuntaa.

Äitinä erityisesti haluan auttaa lastani saamaan rakastavan suhteen omaan kehoonsa. Mielestäni on tärkeää minkälaista viestiä annamme omasta kehostamme lasten kuullen. Itsensä mollaaminen, haukkuminen ja ainainen laihduttaminen saa myös lapsen altistumaan ongelmalliselle kehonkuvalle ja itsetunto ongelmille.

Picture

Nykyinen olomuotoni, pyöreämpi mutta toimiva. Voin oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa pitäväni kehostani. Sanoisinkin, ei se ulkoinen vaan sisäinen <3
Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Millainen on menestyjä ja pystyykö sen näkemään ulkopuolelta?

Ensiksi täytyyi määritellä mitä menestys on ja annatko muiden vaikuttaa siihen miten...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • kiitos kommentistasi sam. Tuntuu siltikin että paljon tunteita ja asiaa jää sanomatta. Pikku hiljaa kehityn varmasti tässä kirjoittamisessakin =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.