Tunteiden vapauttamisesta tietoiseen toimintaan 

Picture

On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat suuren osan päivästä tunteidensa vallassa. Ja niitä, jotka eivät halua huomata tunteitaan ja keskittävät energiansa ulkoiseen toimintaan. Eli sisään- ja ulospäin kääntyviä ihmisiä. Okei. Jako on melko kärjistävä. Olemme todellisuudessa myös molempia; jotkut asiat saavat meidät vellomaan tunteissa eli korostamaan niitä ja jotkut asiat saavat meidät sivuuttamaan tunteemme ja ”pakenemaan”. Mikä sitten on hyvä tai oikea tapa käsitellä tunteita?

Ei kumpikaan, vellominen ja tunteiden korostaminen tai niiden sivuuttaminen. Tärkeintä olisi nähdä tunteensa rehellisesti sellaisena, kuin ne ovat eli vapauttaa ne, hyväksyä ja sitten tietoisesti päättää, mihin toimintaan suuntaa. Kun lähdemme henkiselle matkalle, alamme kääntyä väkisinkin sisäänpäin tarkastelemaan omia arvojamme, motiivejamme ja hyvin suuri merkitys tässä prosessissa on tunteidemme tiedostamisella ja niiden vapauttamisella. Omien ajatustemme ja tunteidemme tarkastelun kautta alamme erottaa sen, mikä on totta ja mikä opittua. Saamme jatkuvasti laajenevaa ymmärrystä omien tunteidemme viesteistä; mitä valmiimpia olemme vastaanottamaan, sitä rehellisemmäksi toimintamme itseämme, sisintämme ja todellista olemustamme kohtaan muokkaantuu.

Kun opimme tarkkailemaan tunteitamme, emootioitamme eli tunnekaavojamme, pyrimme tekemään tietoisen valinnan, miten niihin suhtaudumme. Tärkeää olisi aluksi tunnistaa tai tiedostaa tunteemme ja sitten tietoisesti hyväksyä se. Hyväksyntä on äärimmäisen tärkeää, vaikka kuinka ikävältä tuntuisi. Mutta ainoastaan tunteiden vastustaminen pitää negatiivisia tunteita hengissä.

Monesti tunne tuo meille viestin jotain toimintaa koskien. Jatkuvasti toistuva ikävä tunne viestii, että jotain on muutettava. Hyvät tunteet viestivät, että jotain on tehty oikein. Mutta pelkkien hyvien tunteiden metsästäminen ei toimi pidemmällä tähtäimellä vaan pitäisi osata nähdä tunteiden taakse. Siellä sijaitsee nimittäin intuitiomme, jota voi kutsua vaikka luontaiseksi tietämiseksi siitä, mitä pitää tehdä. Jos alamme kuunnella intuitiotamme, voimme vapauttaa monet tunnekaaavamme. Aina se, mitä intuitio pyytää meitä tekemään, ei nimittäin tunnu kovin mukavalta.

Ensin siis vapautetaan tunteet, tullaan tietoisiksi niistä ja hyväksytään, hyväksytään ja hyväksytään. Annetaan tunteillemme – jotka olemme joutuneet syystä tai toisesta piilottamaan lapsuudessamme – paljon valoa. Tämä prosessi tarvitsee tilaa ja aikaa. Jatkuvassa kiireessä eläminen ei ole henkistä elämää. Todellinen itsemme kuoriminen tapahtuu sykleittäin; ensin kuoritaan päällimmäiset rajoittavat uskomukset ja sitten mennään tunnekehoon, jota kuoritaan hienovaraisesti. Välillä voimme kääntyä enemmän sisäänpäin, välillä ulospäin. Elämä tuo meille erilaisia tilanteita ja mahdollisuuksia. Kun saamme lisää valoa, voivat varjomme myös nousta valoon eli tietoisuuteemme. Mutta jos elämme jatkuvasti varjon puolella, emme erota omaa valoamme, joka voisi vapauttaa meidät rajoistamme eli varjoista.

Ajatuksemme luovat tunteemme ja tunteet toimintamme. Ollessamme tietoisia, voimme päättää, mihin keskitymme ja mitä tunteita koemme. Näkemällä tämän ketjun; ajatus-tunne-toiminta, emme elä enää laatikkoelämää, jossa elämme uskossa, ettemme voi vaikuttaa elämäämme. Tunteiden tullessa ja nähdessämme ne vapaasti voimme päättää, esimerkiksi toimimmeko vai emme, sanommeko kyllä vai ei jollekkin asialle tai tilanteelle, mitä pitää tehdä juuri nyt, että tunne muuttuu tai että positiiviset tunteet lisääntyvät. Rajoittavien tunnekaavojen vaikutus vähenee ja intuitio vahvistuu, mitä rehellisempiä olemme.

Omassa parisuhteessani olemme tehneet puolisoni kanssa paljon ”tunnetyöskentelyä”. Oman persoonani taipumus on enemmän negatiivisissa tunteissa vellomiseen ja niiden vahvistamisen suuntaan. Mieheni taipumus on taas omien tunteiden sivuutus ja etenkin negatiiviset tunteet olivat hänelle monelta osin vieraita ennen yhdessäoloamme. Tässä suhteessa me molemmat olemme joutuneet haastamaan oman suhtautumisen tunteisiimme eli olemme opettaneet ja kasvattaneet toisiamme, kun oma kehitys on enemmänkin tunteista poispäin (hyvällä tavalla) ja miehellä tunteisiin päin. Perhe-elämä ja elämäntilanne, mikä meillä on ollut on todellakin aktivoinut tunteita, mutta vaikka erilaiset tunnekaavamme osuvat monesti pahasti yhteen, osaamme kerta kerralta nähdä niiden – omien pelkojemme – taakse ja toimia tietoisemmin. On suurta elämän rikkautta nähdä, kuinka hienovaraisesti meitä kuoritaan ja kerros kerrokselta avaudumme ja vapaudumme. Kuinka suuret resurssit saamme käyttöön aina yhden oppijakson jälkeen. Persoonallisuutemme, jossa tunteet ja henkilökohtaiset vahvuutemme sijaitsevat, on osa sieluamme. Sitä ei voi eikä kannata sivuuttaa.

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2

Kiitos, rakas

Olipa kerran unelmien rakkaustarina ja parisuhde, jonka piti kestää mitä vaan.. Olin...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.