Tunteet tuntuvat kehossa – 3 askelta Kokonaiseksi

 

Missä tunteet tuntuvat? Miltä tuntuu ilo? Entä rakkaus? Suru tai syyllisyys? Puhumme tunteista, mutta miltä ne tuntuvat ja missä ne tuntuvat?
Aivan, kaikki tunteet tuntuvat kehossamme, missäpä muuallakaan? Onko meillä muita tuntoelimiä kuin kehomme? Kehomme aistii ja tuntee toki paljon kehon ulkopuolella tapahtuvaa ja olevaa, mutta kehomme on se tuntokeskus, jossa koemme kaikki tunteemme. Tämän oivaltaminen oli minulle aikanaan läpimurto. Epämääräisyys ja epäselvyys tunteiden ympräillä alkoi pikkuhiljaa hälvenemään, kun huomasin, että kehoni on luotettava kompassi – jotain konkreettista, jonka avulla pääsen selvyyteen tunteistani. Ja pikkuhiljaa aloin kuuntelemaan kehoani ja sen tunteita.​

Picture

Keho, ihana tärkeä rakas kehomme, maallinen matkustusvälineemme, jonka kanssa voimme tehdä niin paljon! Miltä tuntuu olla kehossasi juuri nyt?
On tunteita, jotka ovat suuressa suosiossa, kuten ilo, onni, rakkaus ja rakastuminen. Ja niitä jotka eivät ole niin suosittuja, kuten syyllisyys, häpeä ja viha. Joka kansalla on omat ”kielletyt tunteensa” eli tunteet joita ei olla totuttu ilmaisemaan tai tietyt rajat, missä niitä on yleisesti hyväksyttyä ilmaista. Ne rajat oppii huomaamattaan ja ne ovat juuri niitä, jotka piukottavat pinnaamme, koska nuo rajoitetut tunteet koittavat kaikin keinoin tulla esiin! Miksi? Koska ne rajat eivät ole meidän itse asettamia, vaan ulkoa opittuja ja aidot tunteemme koittavat kaikin keinoin tulla esiin näiden keinotekoisten rajojen takaa!
Ne tunteet ovat olemassa joka tapauksessa ja aika monet meistä jo tietävätkin, että ainoa tie vapauteen on sen hyväksyminen mitä on.

Nuo tunteet, vaikkakin olisivatkin sitä sorttia, joka tuntuu pahalta, ikävältä, huonolta, karseelta tai epämukavilta ovat ihan yhtä tärkeitä, kuin ihanat rakkausryöpyt ja energiset inspiraaton puuskat, ne ovat osa sitä upeaa kokonaisuutta joka olemme, emmekä ole kokonaisia ellemme anna näille kaikille tunteille luvan tulla luoksemme, olla kanssamme ja löytää niille kaikille paikka sydämessämme!Se miksi puhun tästä johtuu siitä että monilla meistä kulkee rajat vähän missä sattuu, eli jossain muualla kuin mihin itse olisit ne asettanut. Rajoitamme tunteita ja omien tarpeiden ilmaisu on pitkälti opittujen tapojen rajoissa (eli liian vähäistä suomalaisesssa vaatimattomuuskulttuurissa – enhän minä nyt mitään tarvitse)!

Milloin viimeksi olet nähnyt aikuisen ihmisen itkevän koko sydämestään, yrittämättä lopettaa itkuaan? Miksi itku pitäisi saada loppumaan ja sitten mennä terapiaan tai retriittiin metsästämään kadotettua itkuaan?

Voiko tunteisiin luottaa?

Jos ei ole tottunut kuuntelemaan kehoaan, voi tuntemusten sekamelskasta aluksi olla vaikea ottaa selvää – tiedätkö tunteen? Tuntuu paljonkin ja kaikenlaista, mutta et osaa päättää, ratkaista asiaa tuntemusten perusteella! Et yksinkertaisesti saa selvää. Siinä tilanteessa tulee helposti hylättyä koko tunteiden sekamelska epäluotettavana opastajana elämän valinnoissa ja luotettua järkeen. Se on loogisempaa, sen voi selittää ja perustella. Järkevä valinta on ainakin… -No järkevä valinta!Pointti on nyt se, että pelkän järjen avulla elämämme alkaa pian tuntua suoraan sanottuna liian järkevältä ja siitä tuntuu puuttuvan jotain… jotain fiilistä! Aivan oikein – fiilistä eli tunnetta!!! Epämieluisalta tuntuvien tunteiden siivoaminen pois päiväjärjestyksestä vaikuttaa elämään niin että kaikki muutkin tunteet lakastuvat, harmaantuvat, latistuvat ja litistyvät. Sellaisessa tilanteessa on vaikea ottaa elämästään selkoa, kun kompassi, eli omat tunteet on hylätty. Mutta ei sinäänsä mitään hätää – tunteet eivät mihinkään katoa ja kehosta ne on aina löydettävissä! Siellä ne odottavat, uskollisemmin kuin paraskaan paimenkoira – meidän rakkaat tunteemme! Ne ei lähde vaikka kuinka yrittäisit. Koska ne ovat osa kokonaisuuttasi!​

Yks kaks kolme

Elämme kulttuurissa, jossa on ihan tavallista sivuuttaa omat tarpeet, kuten levon ja unen tarpeet, oman ajan tarpeet sekä läheisyyden ja hellyyden tarpeet. Suomalaiset ovat pärjäävää kansaa, kahvin voimalla ohitetaan lepohetket ja sisukkuudella läheisyyden tarve. Valtavirran mukana ei ole kuitenkaan pakko mennä. Jokainen tekee omat valintansa ja sinäkin voit alkaa pitää huolta omista tarpeistasi. Ihan itse. ​- Ensimmäinen askel on niiden tunnistaminen. (Vink vink – löytyvät kehosta!)

Toinen askel on hyväksyminen. Sen tosiasian hyväksyminen, että tarpeesi ja tuntemuksesi tulevat jostain syvemmältä ja ovat mitä ovat. Rationaalinen mielesi ei määrää puolestasi mitä sinä oikeasti tarvitset ja tunnet. Tunteesi ovat luotettavin kompassisi ja erottamaton osa sinua.

Kolmas askel on toiminta. Teet asialle jotain. Tartu toimeen, kommunikoit tarpeesi tai etsit tapoja toteuttaa niitä. Ilmaise tunteesi, myöskin vaikka se tuntuisi pelottavalta tai et olisi koskaan ennen tehnyt niin. Vedä rajasi siihen missä se tuntuu kulkevan. Etsi ja kokeile, löydä, erehdy ja ylläty. Yllätä! Etsi keinoja opetella tuntemaan itseäsi paremmin ja toimi rohkeasti sisäisen kompassisi mukaan!

Kehon kuuntelu ja sen viestien ymmärtäminen ja rohkeus toimia niiden ohjaamaan suuntaan ovat tärkeimpiä elämäntaitojamme. Tunteet tuntuvat kehossa

.

Entä jos elämässäsi olisi enemmän tätä!?

Kyse on kompassin virittämisestä! Omien tuntemusten kuuntelu ja niiden ymmärtäminen on taito, joka paranee, kun opit ymmärtämään mihin kompassi osoittaa! Yksilöllinen rentoutusvalmennus ja kolmea askelta toteuttava Koko kehon hieronta voivat auttaa tarkentamaan kompassin suuntaa. Lisää voit lukea MaaMaman nettisivulta.Sisäistä kompassia ei järkeilemällä voi ymmärtää, se kumpuaa syvemmältä ja sen tavoittaa rentoutumalla!Rentoutumista ja olennaisen äärelle asettumista – mielen, kehon ja sisäisen viisauden avulla. Hyvää Naistenpäivää!

Lisää kirjoittajalta MaaMaman Matkassa

Liian ahdas lantio? Synnytys ei etene? Tarua vai totta?

  Millainen oli oma syntymäsi? Mitä oma äitisi on kertonut sinulle synnytyksistä?...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Taas hyvä ja tuikitarpeellinen kirjoitus. Kun tunteet on tunnistettu ja hyväksytty, mutta niistä ulospääsy tuntuu mahdottomalta, kuinka tästä eteenpäin? Uutta blogitekstiä odottaen ja kiitollisena edellisestä, Saara

    • Moi Saara,
      vasta nyt huomaan tämän kommentin. Ei tunteista tarvitse päästä ulos. Päin vastoin, niihin on tarpeellista mennä sisään. Elämä tarjoilee meille kaikenlaisia tunteita, juuri niitä mitä tarvitsemme kasvaaksemme juuri siksi aidoksi itseksemme, joka olemme. On luonnollista blokata tunteita, joita ei juuri sillä hetkellä pysty käsittelemään ja esim. lapset tarvitsevat tässä apua ja kanssakulkijaa, jolla oma tunnetyö olisi sen verran tuttua, että pystyisi lasta tukemaan omassaan. Tosiasia kuitenkin on, että useimmilla meistä ei ole ollut riittävästi tukea, ja siksi me ollaan ratkaistu aisat blokkaamalla tunteita. Elämä sitte tarjoilee näitä samoja tunteita yhä uudestaan ja uudestaan erilaisissa settingeissä, ihan just siksi että ne kohdattais.
      Kohtaaminen taas on sitä että ottaa sen tunteen vastaan, kuin parhaan ystävänsä tai rakkaan lapsensa ja antaa sille huomiota. Päästää sen myös ulos ja näkyväksi. Aidot tunteet ovat kauniita ja saavat ihmeitä aikaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.