Tunteen kohtaaminen

Kun ahdistaa,

ole paikallaan.

Mieli paeta haluaa,

mutta älä sille valtaa anna.

Kun viha nousee,

tunne se ilman toimintaa.

Mitä alla lymyää,

mitä se kertoo tarinaa?

-Kirsikka 2018-

Silloin kun tunnen kurkussa ahdistuksen palan, pää on sekaisin ja sydänalaakin puristaa, olen hyvin helposti touhuamassa jotain, kääntämässä ahdistuksen tekemiseen. Tiskaaminen ja siivoaminen ovat olleet tuttua tunteiden peittoamis-tekemistä. Samalla suorittaja-minä saa tunteen, että olen aikaansaava ja toimelias eli hyvä ihminen. Jos on oikein laiskottanut, silloin peitetoimen virkaa on voinut toimittaa elokuvat ja sarjat ja/tai tunnesyöminen eli herkuttelu.

Vanhan toimintatapani vastaisesti olen opetellut tuntemaan tunteitani, vastaanottamaan epämukavuutta. Kun tunnen vihan, ahdistuksen, pelon tai pakokauhun, tiedän että nyt oikea ratkaisu on pysähtyä, istua ja hengittää. Pakenemalla tunne ja paha olo tuntuu säilyvän pitkään mutta sanotaan, että kohdattuna tunne on voimakkaimmillaan 90 sekunnin ajan, jonka jälkeen se alkaa laimenemaan. Ja tämä olen itse todistanut.

Ystäväni Maijun erään kirjoituksen innoittamana tein paluun meditaatioon ja olen ottanut aikaa jokapäiväiselle pysähtymiselle ja läsnäololle. Toisinaan istun tunnin, toisinaan vähemmän. Yleensä tunteet alkavat nousta pintaan meditaationkin aikana ja tunteiden kirjoa on todella ollut tarjolla.

Itse tulin nimittäin tien päähän nyt keväällä. Jo pidempään lapseni vaativuus itseään kohtaan ja siitä hänellä nouseva kiukku on saanut minut lopulta reagoimaan siihen omalla kiukullani. Tämä vaativuus on herättänyt minut matkalle oman kiukkuni juurille, juuri sinne minne on ollut todella tarpeellista sukeltaa ja syvälle. Hänen vaativuutensa takia ja hänelle tunteita sanoittamalla pääsin kunnolla kiinni myös omasta vaativuudestani ja asioista sen takana. Sieltä meinaan löytyi huonommuuden ja arvottomuuden tunne. Niin niin, lapset ovat täällä antamalla meille vanhemmille isoja opetuksia.

Nyt vasta olen ymmärtänyt, että vaikka tunteet ovatkin pitkälti ohjanneet elämääni, ei minulla ole ollut niihin oikeanlaista kosketusta aikaisemmin. Tunteet ovat olleet ohjaksissa lapsesta asti, enkä ole niiden kohtaamiseen oikein koskaan saanut tukea ja apua. Olen vain suuren osan elämästäni kieltänyt ja piilottanut syvällä olevat haavani, esittänyt ettei mikään kosketa vaikka oikeasti on sattunut ja pirusti. Vuosikymmenten ajan piilotin myös sen vihaisen osan itsestäni julkisesti ja reagoin vihaani vain lähimmäisilleni. Vihan alla ollutta suruani en tainnut näyttää kenellekään. Miellyttäjän ja auttajan roolit tulivat käyttöön. Kun on omassa lapsuudessa kokenut vaille jäämistä ja jonkun asteinen tunne-elämän epävakaus on tämän päivän realiteetti, ei kovin tasaista ole ollut kasvatustyö erityisesti oman kanssa. Lapseni kautta olen siis joutunut pureutumaan omaan lapsuuteeni ja kohtaamaan ne tunteet, jotka aikanaan olen kovettanut sisälleni.

Tunteiden kohtaaminen, kun vihdoin olen siihen uskaltautunut, on ollut todella vapauttavaa. Aikaisemmin, kun olin kuullut toisten kertovan kuinka tunteiden kohtaaminen on oivallinen tapa päästää irti tunteista, en uskonut, koska koin sen aivan liian vaikeaksi. Olin niin tottunut ainaiseen reagointiin ja herkemmin tulin purkaneeksi vihaakin esim. tyynyä lattiaan hakkaamalla yksin ollessani. Jatkoin reagointia ja vihan purkamista, kunnes olin aivan loppu siihen toimintatapaan. Tuli aika katsoa syvemmin, miksi reagoin niinkuin reagoin. Vasta nyt olen tarpeeksi rohkea olemaan rehellinen itselleni.

Muutokseen kiinni pääseminen ei ollut kuitenkaan mahdollinen pelkästä väsymyksestä vanhaan toimintatapaan. Tuntuu että olen ollut tällä ymmärryksen etsimisen tiellä ylipäätään jo monen monta vuotta. Nyt miettiessäni, sen mahdollisti pikkuhiljaa itseni näkyväksi tekeminen ja suuri, ymmärtävä, arvostelematon tuki jota olen saanut joiltakin ystäviltä sekä äärettömän läsnäolevalta perhetyöntekijältä. Tunteideni kuulluksi tulemisen kautta ja kuultuani tarpeeksi lausetta ”sinä et ole huono, sinua on kohdeltu huonosti” olen pikkuhiljaa alkanut saada vihdoin kosketusta itselle hyvän sallimiseen. Itseen lempeydellä suhtautumiseen, itsen ymmärtämiseen, anteeksiantamiseen ja hyväksyntään. Työtä se teettää aivan tosi paljon ja helppoa tämä ei todellakaan ole. Kun on tottunut olemaan hyvin vahvasti superegon pauloissa itseä arvostellen, sielun tasolle kosketuksen saaminen ei ole jatkuvaa ja auvoista.

Ja koen vahvasti, että tämä prosessi ei olisi mahdollinen yksin. Olen joutunut opettelemaan monia uusia tapoja, kuten avun pyytämistä ja hakemista, ystävälle soittamisen kurjissa fiiliksissä itsekseen märehtimisen sijaan, itsemyötätuntoa ja itselle lempeiden asioiden juttelemista, itsen sanallista vahvistamista, itsen halaamista ja silittelyä, hetkessä läsnäoloa koko ajan vaeltavan mielen sijaan. Olen joutunut karusti tajuamaan, että kuinka muka voisin sanoa lapselleni vakuuttavasti, että rakastan häntä, jos toiminta itseäni ja häntä kohtaan on ristiriidassa sanomisteni kanssa.

Mitä kuvittelin olevani

-en ole.

Mitä halusin olla

-en ole.

Mitä sitten olen?

Olen kaikkea ja en mitään.

-Kirsikka 2018-

Tunteiden sanotaan olevan myös hyvin kehollisia ja huomaan sen kuinka itselleni herkistymisen myötä TRE-tärinä (Tension/trauma/stress Release Exersice) alkaa purkautua kehostani yleensä aivan automaattisesti.

Tunteet voi hyvin helposti ohittaa ja painaa alas muun muassa alussa mainitsemieni oheistoimintojen avulla. Itse uskon, että nämä alas painetut tunteet hyvin helposti sairastuttavat ihmistä myös kokonaisvaltaisemmin ja nämä sairaudet voivat ilmetä hyvin monella eri tavalla. Joillakin oireilee keho, toisilla mieli. Sen takia kannustan todella ottamaan elämässä myös aikaa tunteiden kanssa työskentelyyn, niiden kohtaamiseen ja purkamiseen.

Kuinka tunteita sitten voi kohdata? Tässä ohjeistusta siihen, mitä ottaa huomioon tunteiden kohtaamisessa ja vapauttamisessa. Ohjeistukset löytyvät Tara Langen kirjoista (Äitipeli ja Tikapuut rakkauteen).

VAPAUTA RASKAAT TUNTEET

+ Ole tietoinen tunteesta

+ Anna sen nousta pinnalle

+ Sanoita se jos se auttaa

+ Ole tunteen kanssa

+ Anna sen olla niin kauan kuin se vaatii

+ Älä yritä muuttaa sitä

+ Älä pelkää sitä

+ Älä tuomitse sitä

+ Älä uhku ja puhku ja yritä vähentää tai lisätä sen voimaa

+ Älä syyllisty siitä

+ Päästä irti kun energia on hiipunut

+ Älä yritä analysoida sitä

+ Älä yritä väkisisin ymmärtää sitä

+ KIITÄ SITÄ

+ UNOHDA KOKO JUTTU

 

Jos tunteisiin perehtyminen kiinnostaa, muun muassa tämä Yle areenalla kuunneltavissa oleva Tiedeykkösen extra-sarja tunteista on myös hyvin suositeltava.

Tiedän, etten ole yksin tässä maailmassa samantyyppisten teemojen kanssa ja toivon kaikille tunnehaasteiden kanssa painiville uskoa itseen, lempeyttä, rohkeutta ja voimaa työskentelyyn <3

 

Lisää kirjoittajalta Kirsikka / Pirtanauhaa ja piikkilankaa

Kasvukipuja

”Kun mieli tahtoo tapahtuvaksi asioita, jotka eivät toteudu. Siinä on ihminen kovilla....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.