Tunnusenergioiden ytimessä

Kun törmäsin ensimmäisen kerran sanaan tunnusenergia, kyyneet nousivat silmiini. Sain sanan sille energialle, joka on vahvasti aistittavissa kaikissa elävissä olennoissa ja jonka olen aina tuntenut. 

Muistan ensimmäisiä kertoja noteeranneeni tunnusenergian tavatessani aikuisena ihmisiä, jotka ovat olleet kanssani ala-asteella. Vaikka aikaa oli kulunut yli 20 vuotta, oli se ihminen edelleen täysin sama.

Olen myös tuntenut lapsieni tunnusenergiat jo ennen kun olen ollut edes raskaana. Saman huomaa vauvasta. Vaikka vauva on juuri tänne tullut, ei hampaita, ei ehkä hiuksiakaan, pieni muutaman kilon painoinen rakas mytty, säteilee hän vahvasti ympärilleen tuota tunnusenergiaansa.

Vanhempi saattaa siinä tilanteessa pohtia, että miltä tuo pieni vauva mahtaakaan näyttää vaikka kolmen vuoden kuluttua. Vuosien kuluessa hän huomaa, että lapsi on täysin samanlainen kuin juuri tänne tulleena. Vaikka hän on muuttunut, ei mikään kuitenkaan ole muuttunut. Häntä ympäröi edelleen samana oma tunnusenergia.

Etunimi tukee vahvasti jokaisen tunnusenergiaa. Siksi usein vanhemmille tulee olo jostakin tietystä nimestä. Jos vanhempi sitten ajatteleekin lapselleen jotakin aivan toista nimeä, se ei vain tunnu lainkaan oikealta. Lapsi ei näytä tipan tippaa siltä väärältä nimeltä. Tässä taas yksi asia, jossa moni meistä käyttää huomaamattaankin energioita, vaikka ei sitä tiedostaisi. 

Tuo tunnusenergia on myös se, jonka avulla viimein ymmärsin, ettei meidän ja näkymättömän maailman välillä ole suurta muuria, vaan ne ovat yhtä ja samaa.

Värähtelyt toki ovat niin erilaisia, ettemme voi kuin saada pilkahduksia tuolta puolen. Mutta kun rakas ukkini tämän vuoden alussa vaihtoi olomuotoaan, ja myöhemmin keväällä rakas koirani, selkesi minulle kuoleman olemattomuus.

Tunnen molempien tunnusenergian niin täysin ja kokonaan edelleen tässä, että en voi muuta kuin tietää täysin varmasti, että he ovat elossa, mutta vain pois fyysisestä olomuodostaan. Tunnusenergia on jatkuvasti lähelläni.

Ja mikä se tunnusenergia rakas ystäväni sitten on? Se on meidän sielumme <3

Lisää kirjoittajalta Ilon voima/Tiia Jokisalo

Terälehti kerrallaan

Tietoisuuden avautuminen on kuin kukka. Meissä jokaisessa on sen siemen. Aloitat matkasi...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.