Tunnekuohuissa

 

Haluan jakaa teidän kanssa tapahtumasarjan joka samankaltaisuudellaan koskettaa monen ihmisen elämään.

Joskus aikasemmissa postauksissa kerkesin hehkuttamaan kuinka siisitejä juttuja ja koulutuksia olisi tiedossa syksyllä. Yksi kursseissa, mihin olin suunnitellut meneväni jo viime keväänä, peruuntui taas. Kurssi olisi järjästetty Varalassa Tampereella ja se sopi muutenkin oikein hyvin aikatauluhuini. Olin saanut hommattua Oliverille hoitajan kurssipäiviksi ja olin odottanut että pääsen syventämään ja laajentamaan muutamia juttuja. Niin kuin olette varmasti huomanneet ainakin joskus, asiat eivät aina mene niin kuin on suunnitellut.

Tilanne lähti etenemään näin. Oltiin täällä maalla ulkosalla, fiilis oli mitä mainioin. Hyppelimme Oliverin ja serkku poikien kanssa trampoliinilla, haimme omasta maasta ruokaa, juoksimme paljain jaloin nurmikolla ja meillä oli hauskaa. Kaikki olivat hyvällä tuulella ja jopa ilma suosi. Sain siinä tiimellyksessä ajatuksen, että otan kuvan saamastamme ruoka sadosta. Lähdin hakemaan kameraa eli kännykkää sisältä, joka on nykyään niin paljon muutakin kuin pelkkä puhelin. Otin haluamani kuvan (sen näette tuossa alapuolella) ja ajattelin, että tarkastan aivan pikaisesti myös sähköpostin. Huomasin että Hyvinvointi Ohjaaja- kurssilta, johon olin muutaman viikon kuluttua osallistumassa, oli tullut postia ja linkkasin sen innostuneesti auki. Se oli virhe, hyvä fiilikseni mureni hetkessä. Kurssi oli peruttu muutaman poisjäännin takia, viestissä oli pahoittelut ja he lupasivat palauttaa pikaisesti kurssin varaus summan takaisin. Tunnereaktioni oli valtava, minua harmitti aivan valtavasti! Miten puolessa minuutissa voi fiilis heittää häränpyllyä. Havaitsin välittömästi kuinka kehoni alkoi kiristyä, mieleni myllertää ja ahistus kasvoi sisälläni kulovalkean tavoin. 

Jätin kasvikset ja pojat pihalle (tätini oli siellä kyllä heidän kanssaan) ja menin sisälle koneelle vielä lukemaan viestin uudestaan. Suurimmassa tunnekuohuissani olin ajatellut, että viestiä oli todella tyly, vaikka se oli oikeasti neutraali. Mieleni siis väritti tätä(kin) asiaa. Luettuni koneelta uudestaan viestin, alkoi mielessäni nousta kysymyksiä ja viha nousi myös pintaan. Miten tämä voi taas olla mahdollista? Viime keväänä sama homma! Eivätkö he osaa järjästää asioita ja minkä takia he ilmottavat näin viime tinkaan peruuntumisesta (syyttely). Mieleni jatkoi, eivätkö he tajua että oli työn takana saada hoito kyseiseksi ajaksi järjästettyä Oliverille?!!! Muille ehkä pieni asia, mutta mulle iso.

Picture

Miten tälläisen saaliin kanssa voi olla huonolla tuulella? 😉Samoihin aikoihin siskoni soitti ja vastasin tietenkin puhelimeen. Yritin olla neutraali vaikka sisälläni kiehui. Siskoni varmasti kuuli että en ollut parhaalla mahdollisella tuulella, mutta tuskin hän ymmärsi mistä asia johtui. Ihmisten välinen kanssakäyminen olisi niin paljon helpompaa ja aidompaa jos vain osaisimme ilmaista neutraalisti oman mielentilamme ja osaisimme myös selittää, ettei asiat johdu siitä toisesta ihmisestä joka siinä sillä hetkellä sattuu olemaan. Puhelu loppui pikaiseen, jonka jälkeen pojat ja tätini tulivat sisälle. Sisälläni kuohui edelleen ja ajatukset virtasivat solkenaan. Siinä sitten tuli tiuskaistua tädille ja sadateltua itsekseen, kun aina kaikki vaatteet on hukassa. Ärsyynnyin kovasti myös poikien villeistä ja kova äänisistä leikistä, vaikka aikaisemmin se ei ollut häirinnyt vaan lähinnä huvittanut.

Aikajanalla oli mennyt maksimissaan 10 minuuttia. Olin jo ennen viestin lukemista suunnitellut lähteväni salille. Edelleen ahdisti ja olin vihainen, mieleni olisi tehnyt vain huutaa täysiä minuutti. Sehän ei olisi ollut soveliasta käytöstä kuitenkaan. Mieleni kertoi, ettei kukaan tervejärkinen aikuinen käyttäydy niin ja minua pidettäisiin hulluna. Lapset ovat parhaimmillaan juuri tässä. He päästävät tunteen ulos heti ja sen jälkeen eivät jatka asian pyörittelyä enää. Lapsilta voimme oppia paljon.

Lähdin kuitenkin sitten erittäin kireänä salille juosten. Kun lähdin liikkeelle ja hengittelin puhdasta ilmaa, tunsin kuinka kehoni alkoi rentoutua. Sisäinen marttyrini rauhoittui ja aloin saamaan ajatusten virtaan katkoksia. Katselin taivaalle ja kuulin lintujen laulun. Kehoni rentoutuessa, tunsin myös kuinka mieleni tasoittui. Oloni alkoi tuntua huomattavasti kevyemmältä ja tasapainoisemmalta. Puntti kulki hyvin ja aiempi tunnekuohu väistyi ja muut tuntemukset astuivat tilalle.

Kehoni ja mieleni rauhoittuessa, tuli uusille rakentaville ajatuksille myös tilaa. Uudet raikkaamat ajatukset alkoivat vallata mieleni. Kurssi oli peruttu mutta sillä oli jokin tarkoitus. Ehkä sisältö ei olisi ollut sellaista kuin olin kaivannut ja ehkä tilalle tulisi jokin muu vielä antoisampi kurssi, tai sitten ei. Kaikki oli kuitenkin tosi hyvin tässä hetkessä ja elämä hymyili. Kaikki tapahtuu aina tarkoituksen mukaisesti. Vaikka olin pystynyt tarkkailemaan ja havannoimaan tilannetta koko ajan, on tunnekuohuissa hankala nähdä selkeäti asioita ja varsinkaan toimia neutraalisti. 

Kaikkein parasta olisi jos tunteen pääsisi vapauttamaan heti. Asiaa ei olisi auttanut jos vaikka olisin kieltänyt omat tuntemukseni esimerkiksi järkeilemällä ”no, ei minua nyt harmita, asioita tapahtuu”. Kieltämällä omia tunteitaan ei pitkälle päästä. Ne jumiutuvat sisään ja purkautuvat aikanaan tavalla tai toisella. Olemme oppineet lapsesta saakka patoamaan negatiiviset tunteemme sisäämme. Harva on saanut sellaista kasvatusta, jossa olisi lapsena kehoitettu tuntemaan ja huutamaan negatiiviset fiilikset pois. Positiivisiin ajatuksiin kannustetaan mutta negatiiviset kielletään. Meille opetaan lapsesta saakka että viha, suru, katkeruus ja kateus ovat sellaisia tunteita ja ajatuksia mitä ei saa tuntea ja kokea. Kuitenkin se, mitä kieltää niin myös vahvistuu sisällämme. Kaikki ihmiset kuitenkin tuntevat myös näitä tunteita, ja mihin muualle ne pystyvät varastoitumaan kuin omaan kehoomme. Sieltä ne nousee tasaisin väliajoin pintaa konfliketeina, ärtymyksenä ja huonona olona.

Tarinalla ei ole suurempaa opetusta vaikka itselleni se oli merkityksellinen kokemus. Tutkailkaa kuitenkin itseänne, harvoin se tunnekuohun oikea syy on itsen ulkopuolella, vaikka se monesti sinne onkin naamioitunut. Olkaa armollisia itsellenne ja sitä kautta myös ympäristölle.

Picture

Isotalon Antti alias jyväjemmari tykkää puuhastella maalla <3
Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.