Tunnekaavojen kohtaaminen ei ole aina kivaa

 

Miten mukavaa se olisikaan jos kaikkea asioita, ihmisiä ja tapahtumia voisi kontrolloida, muokata ja hallita juuri sellaiseksi kuin itse haluaisi. Mukava ajatuksena hetkellisesti mutta jos lähtee tarkastelemaan asiaa laajemmasta perspektiivistä, niin huomaa, että elämä kävisi kyllä hyvin tylsäksi ja kasvunmahdollisuuksia ei juurikaan tulisi tielle.“Millaista elämä olisi jos ei voisi kasvaa ja laajentua vaan kaikki olisi täydessä kontrollissa?”

Multitaskaaminen on todettu tutkimuksissa toimimattomaksi mutta silti me teemme sitä todella paljon. Mietimme päässämme asioita ja yritämme tehdä monta asiaa kerralla, tehokkaammin ja enemmän ajatuksella. Arjesta täytyy suoritua ja kaikista liikkuvista osista elämässä täytyy olla tietoinen. Vaara vaanii aina nurkan takana ja tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että lapselta on saattanut jäädä kurahanskat kotiin sateisena päivänä ja saat hoidosta pienen huomatuksen asiasta. Tälläistä häpeällistä seuraa kertaa ei tule vaan yritän suoiriutua vielä paremmin ja tehokkaammin arjesta, ettei minun tarvitsisi tuntea olevani riittämätön ja epäonnistunut.

Meillä on taipumus ajatteluun, että taivas putoaa jos emme hallitse ja kontrolloi kaikkea. Taivas ei onneksi putoa, mutta joudumme todella epämiellyttävien tunteiden kanssa kasvokkain, jos emme suoriudu arjesta kunniakkaasti. Saatat ajatella, että en minä sen takia yritä hallita ja kontrolloida tilanteita mutta mielestäni se on juurikin noin. Välttelemme stressinpartaalle saakka epämiellyttävien tunteiden kokemista ja kohtaamista.

On oleellista kuitenkin huomata, että tunteisiin ei kannata samaistua. Jos tunnet esimerkiksi katkeruutta, niin se ei tarkoita sitä että olisit katkera ihminen! Jos kuitenkin päätät jäädä katkeruuden emootion vangiksi, niin sinusta alkaa tulla katkera. Emootio alkaa muuttua identiteetiksi.

Picture

Kyllä, itse kuulun monessa suhteessa tähän kontrolloijien kastiin kanssa. Olen joutunut pienestä pitäen kantamaan vastuuta monestakin asiasta meidän lapsuudenkodissa. Multitaskaaminen ja asioiden tarkkahallitseminen on iskostunut omaa selkänahkaani tiukasti. Huomaan tietyn tunnekaavan menevän päälle tilanteissa, jossa on paljon liikkuvia osia. Olen erittäin huono pyytämään apua ja haluan hoitaa itse tilanteet laittaen omat tunteeni ja niiden mukana myös todelliset tarpeeni syrjään. Tietyissä tilanteissa menen selviytymismoodiin, jossa tunteille ei ole juurikaan sijaan. Vanha tunnekaava aktivoituu edelleen helposti, vaikka olenkin omaan tunnemaailmaani päässyt jollakin tasolla jo sisään. Etenen näissä tilanteissa vanhan tunnekaavan mukaan yleensä sotilaanlailla, ainoa päämäärä saada tehtävä suoritettua loppuun asti hinnalla millä hyvänsä.

Tässä voisi toimi hyvänä esimerkkinä tammikuussa ollut remontti ja muutto. Saan yleensä pirusti aikaan mutta olen kiukkuinen suurimman osan ajasta. Kehoni on alkanut onneksi muistuttamaan minua hyvinkin nopeasti kun joudun puskemismoodiin. Tällä kertaa suuren stressin alla aktivoitui peräpukamat ja silloin yleensä tiedän, että nyt ollaan kyllä menty kehollisesti, henkisesti ja psyykkisesti äärirajoilla.

Itse olen vierastanut sanaa suorittaminen, sillä en ole oikeastaan tiennyt mitä sillä edes tarkoitetaan. Kuluneen kuukauden ansiosta olen saanut sanalle merkityksen.  Se ilmenee itselleni siten, että teen asioita ja laitan tunteet sivuun automaattisesti. En ole kaavaa aikaisemmin huomannut, koska se on ollut itselleni niin silkäpiistä tullut malli. Painan menemään eteenpäin ja ainoa asia mielessäsi on lopputulos. Ystäväni kysyi, että olisinko tehnyt viimeisen kuukauden aikana mitään eritavalla ja siihen vastasin, että ehdottomasti en. Olisin tehnyt kaikki asiat juuri niin kuin fyysisessä maailmassa teikin! 

Tässä tulee kuitenkin suurin ero ja oivallus mitä olisin muuttanut. Olisin ollut enemmän tietoisempi omista tunteistani ja kehollisista tarpeistani. Olisin kuunnellut oikeasti itseäni ja antanut itseni tuntea ja kokea. Olisin kommunikoinut miehelleni tarpeitani paremmin. En olisi valittanut asioista, joihin en pysty vaikuttamaan.  Aika suuri muutos olisi tapahtunut näiden asioiden omaksumisen jälkeen fyysisessä maailmassakin. Stressin alla vanhat kaavat menevät hyvin helposti päälle ja asioita voidaan oikeasti muuttaa vasta hyvästä tilasta käsin.

“Olen edelleen monessa asiassa kehitysasteella mutta en pode siitä enää kuitenkaan syyllisyyttä.”

Picture

Olen fiilistellyt viime aikoina armoa ja nämä hengelliset kuvat puhuttelevat minua, koska ne ovat tuttuja minulle.Kirjoitin vuoden alussa kirjoituksen pakosta. Oivalsin, että pakko ja pitäisi liittyvät hyvin paljon itselläni sisäisen maailman tutkimiseen. Olen edelleen sitä mieltä, että tietyt asiat täytyy saada tehtyä ja joskus jopa tehokkaasti. Kun vanhat emootiot/tunnekaavat ottavat asioita tehdessä vallan, on hyvä tarkastaa monia asioita. Tunnekaavan tunnistaminen ei välttämättä ole itsestäänselvyys, koska olet saattanut tehdä samassa tunnetilassa ja intensiteentillä asioita jo lapsuudesta saakka. Koen olevani tällä hetkellä murroksen partaalla erään tunnekaavan purkamisessa. Kirjoitan ja puhun siitä varmasti enemmän, kun saan etäisyyttä ja aikaa asioihin.

Tunnekaavoja, emootioita, tunteiden ilmaisua ja etenkin tunteiden tunnistamista täällä opetellaan. Hieno matka vaikka ei aina tunnukaan kivalta!

<3:lla
​Elina

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.