Tunne tissisi eli tarina Pagetin taudista

Näillä ihanilla lampuilla voit tukea Roosa Nauha-säätiötä

 

Mikä olisikaan ajankohtaisempi postaus Roosa Nauha-päivänä kuin omakohtainen tarina rintasyövästä. Vaikka näitä tarinoita kerrotaan paljon, haluan aina tilaisuuden tullen kertoa omani, koska se poikkeaa siitä minkälaiseksi rintasyöpä usein mielletään. Mutta palataan ensin n. 30 vuotta taaksepäin.

Ollessani alle parikymppinen löysin rinnastani patin. Se tutkittiin ja todettiin hyvälaatuiseksi fibreadenoomaksi, joka kuitenkin päätettiin poistaa muutaman vuoden kuluttua juuri häitteni alla. Jo silloin lääkäri totesi, että rintani ovat kovin mastopaattiset, “kuin perunapelto”, eli säännölliset mammografiat on syytä ottaa. Olen siis elänyt koko aikuisikäni tietyllä tavalla syövän pelko takaraivossa. Mammografiat ja ultrat olivat kuitenkin aina puhtaat. Jo silloin kuitenkin päätin, että jos syöpä kohdalleni iskee, niin kaikki pitää leikata pois.

 

“Rouvalla on vähän rintsikat hanganneet”

 

Hyvinvointistudio Volaren Pukeudu Pinkkiin-illan tarjoilua

 

Joskus vuoden 2008-2009 tienoilla huomasin toisessa rinnassani pienen nirhauman. Se oli niin vaatimattoman näköinen etten huolestunut asiasta. Se kuitenkin pysyi sinnikkäästi rasvailuista huolimatta ja näytti aavistuksen kasvaneen, joten näytin sitä työterveyslääkärille. Kävin useamman kerran samalla lääkärillä, joka arpoi atooppisen ihottuman, sienen ja hankauman välillä. Koska urheilin siihen aikaan paljon hän totesi, että :”Kyllä tässä nyt siltä näyttää, että rouvalla on urheillessa vähän rintsikat hanganneet”.

“Hankauma” senkun pysyi, joten sain lopulta lähetteen kokeneelle ihotautilääkärille, joka jatkoi rasvakokeiluja. Koska kävin vuosittain tarkastuksissa ja mammografiat ja ultrat olivat edelleen aivan puhtaat ei ollut kuulemma mitään syytä huolestua. Mutta itsestä alkoi tuntua ettei kaikki ole kunnossa.

Joten päätin varata ajan vielä yhdelle spesialistille vuonna 2011, joka sattui olemaan (onneksi!) Meilahden ihotautien poliklinikan vastaavia lääkäreitä. Hän katsoi kerran ja sanoi: ” Nyt ei odoteta enää yhtään, saat kiireellisen lähetteen koepalaan”.

 

Sitten tuli SE soitto….

 

Olin töissä kun lääkäri soitti. Hän sanoi heti, että näytteestä löytyi syöpäsoluja. Siitä alkoi ripeällä aikataululla tutkimusten putki ennen leikkausta. Vasta paksuneulanäytteessä näkyi, että syöpäkasvain oli syvemmällä. Pagetin tautihan yleensä näkyy vain suhteellisen harmittoman näköisenä ihottumana, vaikka kyllä se itse mörkö siellä pinnan alla on.

Halusin, että koko rinta otetaan heti pois, mutta kirurgi oli sitä mieltä, että osapoisto riittää. Kontrollissa sitten selvisi, että kasvain olikin ollut oletettua isompi ja syvemmällä, joten jouduin toiseen leikkaukseen, jossa sitten loputkin leikattiin pois. Tämä harmitti silloin kovasti, koska vaikka toivuin operaatioista hyvin niin eihän sitä koskaan halua turhia leikkauksia, tässäkin olisi selvitty yhdellä jos toiveitani olisi kuunneltu.

Olin kuitenkin äärimmäisen helpottunut, että en tarvinnut sytostaatteja tai sädehoitoa, tämä kun sattui olemaan hyvin hitaasti leviävä syöpä. Onneksi näin, koska hoitoni viivästyi niin monella vuodella. Radiologi oli sitä mieltä, että koska rintakudokseni on niin tiivis etteivät tavalliset kuvantamismenetelmät havainneet syöpäkasvainta, olisi varminta poistaa toinenkin rinta ja näin tapahtuikin sitten seuraavana vuonna.

Kaiken kaikkiaan kun pyörät alkoivat pyöriä tapahtui kaikki nopeasti ja tehokkaasti ja tukea olisin saanut myös henkiselle puolelle. En kokenut sitä kuitenkaan tarvitsevani, sillä ajatukset olivat silloin jo uudessa työpaikassa ja halusin vain elää normaalia elämää. Korjausleikkauksista kieltäydyin, sillä rintani olivat jo tehtävänsä hoitaneet aikanaan kun imetin lapseni, enkä halunnut a)lisää leikkauksia ja b) mitään ylimääräistä rintoihini.

 

Tissitöntä elämää

 

 

Nykyään syöpä muistuttelee itsestään jos en venyttele rintarangan aluetta säännöllisesti. Kaksi isoa arpea rinnan keskeltä kainaloihin asti muodostavat arpikudosta, joka alkaa helposti kiristämään. Muuten olen niin tottunut rinnattomaan elämään etten enää edes muista millaista oli rintojen kanssa. Eipähän ala mummona rinnat valumaan kohti reisiä 😉 Miehelleni heitän joskus vitsillä proteesin syliin ja sanon :” Haluutko puristella mun tissejä”.

Olen pärjännyt ihan mainiosti myös liikunnan parissa proteesien kanssa. Välillä huomaan, että joku uusi asiakas tuijottaa topista vilkkuvaa arpea, mutta en niitä viitsi erityisesti peitelläkään.  Kerroin aikanaan avoimesti kaikille syövästä ja edelleenkin haluan valistaa naisia siitä, että viattomaltakin tuntuva muutos rinnoissa on syytä tutkia. Ja ennen kaikkea; jos itsellä on tunne etteivät asiat ole kunnossa, luota intuitioon ja vaadi tarkempia tutkimuksia.

Tuntekaa tissinne siskot 🙂

 

 

Lisää kirjoittajalta Jokaisen naisen joogaa

Vatsa kuntoon verkossa?

Facebook on siitä kätevä emäntä, että jos itseltä menee joku mielenkiintoinen sivusto...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.