Tulevaisuuteen siirtynyt onni

Sitku mun takareisissä ei ole selluliittiä. Sitku mulla on isompi keittiö ja joku jolle kokata. Sitku arki alkaa, sitku mulla on rahaa, sitku keksin mikä musta tulee isona, sitku on kesäloma, sitku on viikonloppu. Sitku elämä on helpompaa, sitku ei oo enää stressiä. Sitku kaikki palaset on kohdallaan. Sitku lapset on isoja, sitku mua ei enää jännitä. Sitku on uusi asunto. Sitku velat on maksettu. Sitku oon sinkku. Sitku mulla on kumppani. Sitku oon tyytyväinen vartalooni ja laihempi. Sitku voitan lotossa. 

Aloin kiinnittämään huomiota elämässäni oleviin asioihin ja ajatuksiin, jotka sisältävät sitku- käsitteen. Keräsin ajatuksia myös lähipiiristä ja samat teemat toistuivat ihmisten ajattelussa. Onnellisuus on ihmiselle luontainen tarve, mutta helposti se yhdistetään tulevaisuuteen. Kun joku tietty asia on saavutettu, voi sen jälkeen hengähtää ja olla onnellinen. Onnellisuus on kuin palkinto, joka saavutetaan tietyn tavoitteen saavuttamisen myötä. Onnellisuutta tavoitellaan, mutta samalla sen salliminen itselleen tänään, juuri nyt, on haasteellista.

Niin mitä SITTEN tapahtuu? Olet onnellinen? Täydellinen? Tyytyväinen? Sitten kaikki elämänpalikat on rakennettuna upeaksi torniksi, jota voit baden-badenissa loikollen katsella auringon paisteessa ja olet tyytyväinen ja onnellinen koko loppuelämäsi ajan. Paljastan juonipaljastuksen elämän seuraavalta tuotantokaudelta; et ole!

Tulee uusia sitku-asioita, uusia tavoitteita ja suorituksia, joiden eteen joko tehdään (tai ei tehdä) töitä. On ihanaa ja hienoa, kun on tavoitteita, tulevaisuuden haaveita ja unelmia. Yhtenäiseksi tekijäksi sitku-asioille muodostuu usein kuitenkin se, että niiden saavuttamiseksi ei kuitenkaan tehdä välttämättä toimenpiteitä. Tukeeko toimintani tavoitetta? Onko tavoite realistinen? Teenkö aktiivisesti töitä sen eteen, että muutos tapahtuisi? 

Olen joskus ajatellut, että minun ei tarvitse olla nyt välttämättä kovin onnellinen, koska sitten kun elämässä tapahtuu ensin x, y ja z, niin sitten minulla on vuosikymmeniä aikaa olla onnellinen ja nauttia elämän monipuolisesta sadosta. Omaan kärsimykseen voi syntyä riippuvuussuhde ja siitä irtipäästäminenkin voi olla hyvin haasteellista. Ja kun olen päässyt pisteeseen, jossa olen tavoitteessani ja minun kuuluisi suunnitelmieni mukaan  olla onnellinen, en saakaan siitä mielihyvää. Onnellisuuden etsimisen oravanpyörä on syntynyt.

Mutta miten voi lisätä omaa onnellisuuttaan nyt eikä tulevaisuudessa? Omaa onnellisuutta tukevia valintoja voi etsiä kysymällä itseltään, “Mitä itseään rakastava _____________ (nimesi) tekisi?” Se sulkee jo automaattisesti pois sen, mitä muut odottavat sinun tekevän ja toimivan.

Sättisikö itseään rakastava minä omia tunteitaan ja ajatuksiaan? Käyttäisikö itseään rakastava minä suurimman osan päivittäisestä energiastaan omiin heikkouksiin takertuen? Pysyisikö itseään rakastava minä tässä suhteessa? Etsisikö itseään rakastava minä rakkautta yhden illan suhteista? Vetäisikö itseään rakastava minä aamupalaksi pussillisen karkkia ja energiajuomaa? Pakottaisiko itseään rakastava minä itsensä treeneihin, vaikka uni-ja ravitsemusvaje painaisi ja suurempaa mielihyvää tuottaisi hautautuminen peiton alle päiväunille? Tuhoaisiko itseään rakastava ihminen terveytensä päihteillä? Osallistuisiko itseään rakastava ihminen jokaisiin lähipiirin kissanristiäisiin jaksamisensa rajoilla vain siksi, ettei halua loukata muita osallistumattomuudellaan?

Letkeää sunnuntaita, kuuntele tää!

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Henna

Muutetaan uskomuksiamme!

“Mä nyt vaan oon tällainen!” Kuinka moni voi myöntää käyttäneensä tuota lausetta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.