Training For Warriors kuntohaaste alkoi – missä kunnossa on masentunut mutsi?

*Blogiyhteistyö TFW Konalan kanssa*

Eilen alkoi paljon odottamani (lue: jännättämäni) kurssi, Training For Warriors Challenge. Kurssi kestää kaksi kuukautta ja treenejä on kaksi kertaa viikossa. Lisäksi saa käydä millä tahansa Hurrikaani-tunnilla kaksi kertaa viikossa. Lisäksi on kehonmittaus, kuntotestit, luentoja mm. ravinnosta ja unesta. Kurssin on tarkoitus toimia juurikin motivaationa esimerkiksi tällaiselle väsyneelle äidille, joka ei ole jaksanut kuntoilla moneen vuoteen. Haluaisin pudottaa painoa, ja tässä oli kurssi kuin minulle tehty.

Kurssi alkoi InBody-mittauksella. Se vähän jännitti myös etukäteen, mutta toisaalta tulokset eivät yllättäneet ollenkaan. Minulla on ylipainoa reilusti, ja kehossa rasvaa paljon. Tuloksen mukaan painoa olisi pudotettava noin 30 kiloa – tämäkään tieto ei yllättänyt.

InBody-mittaaja Erno oli ihanan kannustava, ja mittaus toimi minullakin nimenomaan motivaationa, eikä lannistuksena. Sama mittaus on luvassa kahden kuukauden kuluttua haasten loppuvaiheessa, ja silloin katsotaan mitä edistystä on tapahtunut. Tässä on minun lähtötasoni, tästä on suunta vain ylöspäin, eikö?

Picture

 

Tällä hetkellä mittani ovat:
Rinnanympärys: 118cm
Vyötärönympärys: 107 cm
Lantionympärys:116 cm

​Haluan kirjottaa näistä blogiin suoraan ja häpeilemättä, koska tällainen olen tällä hetkellä. Tiedän että minulla on ylipainoa, mutta sitä ei tarvitsisi hävetä. Yritän nyt tosissaan pudottaa painoa, en ulkonäköni takia vaan terveyden ja hyvinvoinnin takia. Haluan voida paremmin. Voin sitten kahden kuukauden, puolen vuoden ja vuoden päästä käydä katsomassa, että mistä se kaikki alkoi.

Se myös motivoi itseäni kun kerron näistä julkisesti blogiin. En pysty niin helposti luovuttamaan tai jättämään hommaa kesken. Tekee myös hyvää tulla näkyväksi tämänkin asian kanssa, ja toivon että voin olla kannustavana vertaistukena muillekin jotka kipuilevat samojen asioiden kanssa. Kun ei ole kuntoillut pitkään aikaan ja on vielä ylipainoakin, voi olla tosi korkea kynnys aloittaa liikuntaharrastus. Varsinkin jossain kuntosalilla tai ryhmäliikunnassa.
 
Minulle tämä on iso haaste jo siinä, että pääsen kaksi kertaa viikossa iltaisin treemaamaan. Äitini tulee katsomaan poikani perään sillä aikaa. Eilen kun lähdin treeneihin, eroahdistunut lapsi kiipesi kaulaani kiinni ja raivohuusi etten saa lähteä. Oli todella kurjan tuntuista lähteä omiin menoihin sillä tavalla. Tietysti masentunut äiti-omatuntoni huutaa että olen huono äiti kun jätän lapseni huutamaan ja lähden mukamas jonnekin tärkeämpään. Mutta mikä ei sitten olisi tärkeää, jos ei oma jaksaminen ja hyvinvointi? Jos en ala huolehtimaan itsestäni, en jaksa huolehtia muista. En ole treenannut säännöllisesti neljään vuoteen. Olen tanssinut silloin tällöin, mutta en kovin aktiivisesti. Hyötyliikuntaa tulee tietysti harrastettua joka päivä, ja uskon että peruskuntoni kohenee nopeasti. Alla on kuitenkin ennen lapsen saamista hyvä kunto tanssin ansiosta.

 

Päävalmentaja Johanna Verho piti alussa motivaatiopuheen. Warrior-huoltaja Kaisa Verho puolestaan hoitaa lihaksien hyvinvoinnista hierojana.

​Kun challengen alkulämmittelyt alkoivat, olin jo heti ensimmäisistä haarahypyistä aivan hikinen. Mietin, että mitäköhän hittoa tästäkin tulee, kun uuvun jo heti alkuun. Kaikissa treeneissä valitaan pari, joka tsemppaa ja jonka kanssa tehdään yhdessä treeni. Tämä vähän jännitti, koska masennuksen myötä minulle on tullut vähän sellaista sosiaalista pelkoa, vaikka se ei aina ulospäin näykään. Jännittää jutella ihmisille, saati sitten että näytän toiselle ihmiselle kuinka hitsin huonossa kunnossa olen.

Mutta loppujen lopuksi koin tämän parin kanssa työskentelyn positiivisena, koska ei missään vaiheessa tullut olo että olen huonompi kuin muut, tai että olisin nolona siitä että en pystynyt tekemään yhtäkään punnerrusta (kyllä, luit oikein). Oli mukavaa kun vieressä oli toinen ihminen kannustamassa. Oli myös mukavaa huomata että haasteeseen osallistui ihan tavallisia ihmisiä, pelkäsin että olen ainut huonokuntoinen pullukka super-ylikuntoisten fitnesstyyppien keskellä.

Kuntotestissä piti tosiaan tehdä punnerruksia niin paljon kun jaksoi, sekä minuutin ajan knee-grabejä niin monta kun pystyi. Punnerruksissa tuli kyllä niin säälittävä olo, tein puolikkaan punnerruksen! Oikeasti, puolikkaan. Läsähdin lattialle enkä päässyt sieltä enää ylös. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Päätin nauraa, koska onneksi omaan kuitenkin ison annoksen itseironiaa. Tärkeintähän tässä on se tulos, minkä teen kuntohaasteen jälkeen, koska silloin tehdään uusi kuntotesti. Knee-grabeja (maataan selällään lattialla ja noustaan vatsalihasten avulla koskettamaaan sääriä) sen sijaan tein minuutin aikana 15! Viisitoista! Ajattelin etten kykene tekemään yhtäkään, mutta tein viisitoista! En voi vieläkään käsittää miten.

 

​Treeneissä tehtiin myös kalkkunakävelyä ja mittarimatoa ja muita hauskoja juttuja jotka sai nauramaan ihan hirveästi. Tykkään tästä yhdistelmästä – nauru ja kuntoilu sopii täydellisesti yhteen. Kuntoilun kuuluu olla hauskaa, eikä hampaat irvessä rehkimistä. Sen takia tykkäsin ihan mielettömästi Coach Johanna Verhon tyylistä vetää kurssia, Johanna on super innostava, positiivinen ja osaa naurattaa ja kannustaa. Missään vaiheessa ei tullut mitenkään epäonnistunut, nolo fiilis siitä että olen rapistuttanut kuntoni.

Päinvastoin, tuli sellainen olo että jopa minä, väsynyt ja masentunut äiti pystyn kohottamaan kuntoani. Olen edelleen hieman skeptinen sen suhteen, mutta Johanna saa nyt todellisen challengen minusta, kun yrittää saada potkua perseelleni liikunnan suhteen!

Tavoistani poiketen menin jopa ensimmäisenä jonoon ja eturiviin, mitä en koskaan yleensä tee ryhmäliikunnassa. Olen aina mahdollisimman kaukana ja viimeisenä, koska hävettää liikkua muiden edessä. En tiedä mistä ihmeestä se fiilis tulee, koska olen kuitenkin tanssija. Jopa tanssitunneilla tunnen itseni hölmöksi ja huonoksi, ja sen takia kynnys lähteä mihinkään ryhmäliikuntaan on tosi korkea. Tunsin että olin kyllä mukavuusalueeni ulkopuolella tälläkin tunnilla, mutta uskon että pikkuhiljaa treeneissä se fiilis katoaa.

Treeneissä tehtiin myös leuanvetoja, mitä en ole kai koskaan eläessäni edes kokeillut. Kun Johanna ilmoitti että seuraavaksi tehdään leuanvetoja, kuului ryhmästä kohahdus, että minäkö muka. Ei onnistu! Leuanvedot tehtiin yhdessä kannustavan parin kanssa, ja ensin kokeilin onnistuuko veto ilman apua. No, ylläri, ei onnistunut! Sain avuksi kuminauhan joka laitettiin polven alle, ja kuminauhan avulla olisi helpompi nostaa itsensä ylös.

​Lopulta sain melkein kokonaisen leuanvedon tehtyä kaverin avulla. Siitäkin tuli jo voittajafiilis, vaikka ei olisi uskonut. Leuanvetoja sai kokeilla myös nauhojen kanssa, joiden avulla voi nostaa itseään ylöspäin. Se on kevyempi ja helpompi tapa tehdä vetoja, ja niitä pystyinkin tekemään 4×6 settiä. On mukavaa, kun tunnilla sai tehdä ihan oman kunnon mukaan, ja silti kokea onnistumista, vaikka menin nyt alussa sieltä mistä aita on matalin. Kokeilin silti rohkeasti kaikkea ja yritin parhaani.

 

Fiilis pukuhuoneessa ennen treenejä, JES! Mä muuten niiiiin tykkään tästä mun uudesta tukasta, se on superhelppo treeneissä kun sen voi vaan vetästä kiinni ponnarilla.

Ensimmäisestä tunnista jäi hyvä, innostunut fiilis, ja hymyilinkin koko matkan kotiin. Oli ihanaa ottaa omaa aikaa ja vähän rääkätä itseään fyysisesti ja nauraa yhdessä muiden kanssa. Vähän kyllä jännittää mitä haasteessa vielä tehdään ja miten pärjään ja jaksan. Mutta nyt jännittää lähinnä hyvällä, eikä pahalla kuten eilen.

​Olen muutenkin melkoinen jännittäjä, ja tuntuu mahtavalta että uskallan ryhtyä tällaiseen juttuun, joka on täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Hieman myös jännittää miten jaksan masennuksen ja univelan kanssa treenata kaksi (tai neljä) kertaa viikossa, ja miten lapsi reagoi eroon, kun on tarhassa ja sitten vielä olen kaksi iltaa poissa. Mutta sepä jää nähtäväksi! Päällimmäisenä fiiliksenä on kuitenkin innostuminen siitä että uskalsin mukaan, yritin parhaani enkä ollut edes ihan paska! Hah!


Muuten, TFW Konalassa on myös tunteja joilla voi käydä kokeilemassa ilmaiseksi! Suosittelen!
KLIKKAA tästä lisätietoja!

Lisää kirjoittajalta Masentunut mutsi

Kuinka meillä nukutaan?

Löysin puhelimeni muistiinpanojen kätköistä monta muistiinpanoa vuodelta 2014, kun olen kirjoittanut ylös...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.