Training for Warriors Challenge -kurssin lopputunnelmia

Kahden kuukauden pituinen Challenge on nyt ohi. Kaksi kuukautta, kaksi kertaa viikossa treenejä. Olipa aika hurjaa! Teimme eilen uudestaan kehonkoostumusmittauksen, ja sen mukaan olen kahden kuukauden aikana saanut aikaiseksi 900g lisää lihasta. Hahaa, huippua!

Kuntotestissä teimme elokuussa knee grabeja sekä punnerruksia. Silloin kykenin minuutin aikana tekemään 15 knee grabia sekä puolikkaan punnerruksen. Punnersin alas – mutta en enää ylös. Haha! Polvillaan tein kuitenkin kokonaiset neljä punnerrusta. Juu, tiedetään, minulla on surkeat käsilihakset. Nyt viime torstaina, kaksi kuukautta myöhemmin tein 19 knee grabia ja 10 punnerrusta (polvillaan)!

*Postaus tehty yhteistyössä TFW Konalan kanssa*

Äiti joka ei nuku koskaan ei myöskään treenaa

Eniten kurssissa harmitti oma voimattomuus – en päässyt kaikkiin treeneihin koska olin kerta kaikkiaan niin puhki ja poikki, että väsymys voitti. Emme edelleenkään nuku öisin 3-vuotiaan poikani (mahdollisesti refluksin) takia, joten ihan tavallinen arki vie mehut välillä täysin, niin että on vaikeaa saada aikaiseksi tehdä edes ruokaa tai käydä kaupassa. Myös orastava flunssa on vaivannut.

Masennus myös vaikuttaa vahvasti edelleen kaikkeen tekemiseeni. Harmittaa, etten jaksa. Tuntuu ikävältä, kun ennen raskautta jaksoin kevyesti 4-6 kertaa viikossa 4-5 tunnin tanssitreenejä. Olin kovassa kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nyt pitää kuunnella itseään eikä haalia kaikkea tekemistä ja menoa, vaikka jaksankin nyt paremmin kuin esim. vuosi sitten.

Olen silti todella ylpeä itsestäni että jaksoin edes tämän verran, ja ylitin itseni joka ikisellä treenikerralla. Kun pääsin treeneihin, väsymyksestä huolimatta tsemppasin ihan oikeasti ja tein täysillä. Huikea fiilis!

Mikä oli parasta Challengessa?

Parasta oli ehdottomasti yhteishenki. Kaikki tsemppasivat toisiaan ja oli hauskaa treenata pareittain. Sillä tavalla sai parhaimman treenin puristettua itsestään, kun toinen kannustaa vieressä. Coachit olivat myös ihan huippuja, täynnä positiivista energiaa ja intoa. Coach Verho oli ihan mahtava, on kivaa katsoa kun joku ihminen on niin juuri oikeassa työpaikassa kun pitääkin olla. Tykkäsin myös todella paljon aina treenien alkuun kun coach aina kertoi motivaatiotarinan. En tiedä mistä kaikki TFW:n coachit ammentaa positiivisuutensa ja mukaansatempaavan iloisen asenteen, mutta voisin sellaista hieman ostaa jostain lisää!

Tykkäsin myös siitä, että TFW:n salilla treenaaminen ei ole vakavaa, päinvastoin. Koko ajan oli positiivinen fiilis ja oli hauskaa kun coachit välillä huusi väliin “muistakaa hymyillä!”, väkisinkin alkaa hymyilyttämään. Hauskaa oli myös alkulämmittelyt kalkkunakävelyineen, tuntuu hyvältä aloittaa treeni nauraen. On todellakin minun tyylinen treenimesta jos ei tarvitse ottaa itseään niin tosissaan.

Huumorintaju on tosi jees treenatessa

Kuten kuvista näkyy, oli treeneissä todella hauskaa joka kerta. Aina treenin päätteeksi otetaan koko porukasta valokuva joka postataan TFW Warriorsin suljettuun facebook-ryhmään. Aluksi mietin että no apua, punanaamainen, suoraan treenien jälkeinen kuva nettiin! Mutta seuratessani muidenkin treenien kuvia, huomasin että se luo koko salille hauskan yhteishengen. Porukka kommentoi kuvia ja kannustaa, ja kuvista huomaa kuinka kaikki viihtyvät salilla.

Itse olen eniten inhonnut ryhmäliikuntatunneilla ja saleilla sitä, että sinne mennään, treenataan, lähdetään kotiin. Kenellekään ei voi vahingossakaan jutella. Olen käynyt esimerkiksi SATS:in salilla ja jumpissa vuosien ajan joskus, eikä siellä todellakaan ollut tällaista tsemppaavaa yhteishenkeä kuin TFW:n salilla. Muistan kun joskus vuosia, vuosia sitten minulla ei ollut paljon kavereita ja koitin kaikkialla vähän aloittaa keskusteluita, kun olin niin yksinäinen (aikuisiällä on muuten hemmetin vaikeaa luoda uusia ystävyyssuhteita!). Menin ryhmäliikuntatunnille kokeillakseni että kannattaisiko ostaa kuukausikortin sinne. Kyselin pukuhuoneessa muilta, että ovatko he ennenkin käyneet ja mitä tykkäävät salista, että kannattaako sinne ostaa kortti. Kukaan ei vastannut mitään! Olin ihan suu auki, että miten kaikki vaan tuijottivat kenkiään eikä sanoneet mitään. Tunsin itseni ihan idiootiksi, enkä mennyt sinne salille enää. Kynnys lähteä ryhmäliikuntaan oli muutenkin tarpeeksi iso jo.

Salilla on myös helppo voittaa itsensä joka kerta, koska siellä kannustetaan positiivisella tavalla eteenpäin. Esimerkiksi jos tekee (henkilökohtaisen) ennätyksen vaikka maastavedossa tai missä vain, saa soittaa enkkakelloa. Siitä tulee onnistunut fiilis, kun muut vielä kannustavat vieressä.

Kun luuseri treeneihin lähti

Kertaakaan ei tullut sellainen olo, että olenpa luuseri, läski, ja huonossa kunnossa. Usein olen tuntenut itseni huonommaksi kuin muut kuntosalilla, varsinkin kun paino on noussut. En tiedä onko ajatus vain omassa päässäni, luultavasti. Ylipainoisena on iso kynnys lähteä salille, minulla ainakin. Varsinkin jos on hieman epävarma, että mitä mitkäkin termit tarkoittavat ja mitä kaikilla laitteilla tehdään. Ja etenkin, jos on ollut neljä vuotta taukoa säännöllisessä treenaamisessa.

Siitä tykkäsinkin TFW:n Challengessa, että kaikki liikkeet ja laitteet katsottiin tarkkaan yhdessä ohjaajan kanssa ja koko ajan oli joku katsomassa, että ne tekee oikein. Jos ei pysty tekemään punnerruksia (kröhöm, minä), voi pyytää treenikaveria auttamaan kuminauhan kanssa. Sain sen avulla tehtyä kunnon punnerrukset ja opeteltua miten ne tehdään oikein. Jokaiselle liikkeelle on olemassa omalle tasolle sopiva liike, jota helpotetaan aina sen verran, että jokainen pystyy sen tekemään. Se toi minullekin onnistumisen fiiliksen, eikä yhtään ollut luuseri-olo, vaikka teinkin aluksi vain puolikkaan punnerruksen. Tiedättehän – alas ja… en päässyt takaisin ylös. Hahah.

Aluksi todella pelotti ryhtyä tähän Challengeen, mutta käteen jäi kuitenkin tyytyväisyys itseensä. Ylitin itseni osallistumalla tähän. Harmittaa ettei jaksanut osallistua jokaiselle tunnille, mutta en voi vaatia itseltäni liikoja tällä hetkellä. Tulokset kehonkoostumusmittauksessakin olisi voinut olla toki paremmat, mutta en odota kahdessa kuukaudessa mitään huikeita tuloksia. Mutta hei, melkein kilo lihasta tullut, että en ole kuitenkaan ihan vain laiskotellut! Sanoisin, että tässä oli huippu alku loppuelämän treeneille. Pikkuhiljaa aion yrittää herättää itseni henkiin masennuksesta. Pienin askelin eteenpäin.

Kiitos Coach Johanna Verho ja muut TFW Konalan porukat, kiitos muille haaste-tyypeille tästä kurssista, oli huippua tutustua kaikkiin teihin ja treenata teidän kanssa! 

Tässä vielä muutama video kurssilta:

https://www.instagram.com/p/BacUVcCF6PH/?taken-by=masentunutmutsi

 

https://www.instagram.com/p/BZB2_SmFuV1/?taken-by=masentunutmutsi

https://www.instagram.com/p/BYYl73sFd83/?taken-by=masentunutmutsi

https://www.instagram.com/p/BYLtZomF5Ny/?taken-by=masentunutmutsi

 


Lue muut kirjoitukset aiheesta:

Tokan warrior-treenin fiiliksiä

Training For Warriors kuntohaaste alkoi – missä kunnossa on masentunut mutsi?

Sopivasti itsekäs äiti on hyvä äiti

Lisää kirjoittajalta Masentunut mutsi / Tinna Pehkonen

Sneak peak kehopositiivisen kalenterin kuvauksiin

Kävimme poikani kanssa viime keskiviikkona kehopositiivisen kalenterin kuvauksissa. Minua pyydettiin pari kuukautta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.