Tokan warrior-treenin fiiliksiä

* Yhteistyössä TFW Konalan kanssa*

Tällaisissa fiiliksissä olimme toisena treenipäivänä TFW:n salilla. Oli huomattavasti rennompi mieli, kun ensimmäisen kerran jännitys oli selätetty. Minä tietysti etualalla pellenä.

Aamulla heräsin lihakset jumissa ja todella väsyneenä. Pitkin päivää tunsin jännitystä ja stressiä siitä, pääsisinkö treeneihin. Viime keväänä ilmottauduin tanssikurssille jonne tosiaan pääsin kerran. Paniikkihäiriö, masennus ja uupumus voitti liikunnan motivaation. Petyin pahasti itseeni, kun en vaan pystynyt siihen. Tällä kertaa yritän tosissaan vetää tämän haasteen alusta loppuun.

Löysin itseni siis salilta, voitto jo sekin. 

TFW:n salilla treenit alkavat aina motivaatiopuheella. Coach Linda Barhoumi kertoi mahtavan tarinan miehestä ja aasista Saharassa. He yrittivät etsiä vettä, ja löysivät kaivon, joka olikin kuivunut. Aasi tippui kaivoon ja mies totesi, ettei saa aasia ylös vaan joutuu heittämään tämän päälle hiekkaa. Mies lapioi hiekkaa aasin päälle, joka aina karisteli hiekat päältään ja astui hiekkakasan päälle. Lopulta aasi pääsi pois kaivosta hiekkakasan ansiosta, kun oli tallonut hiekan alleen. Mitä tästä opimme? Vaikeudet voi voittaa tallomalla niiden päälle. Minä pystyn tähän, hitto vie! Selätän masennuksen ja kaupan päälle vielä treenaan!

Treeni oli aivan mahtava, teimme muun muassa maastavetoja, punnerruksia, knee grabeja (tai ainakin yritin) ja lopuksi saimme ravintohaasteen. Se kestää viikon tai pidempäänkin, jos haluaa ja pystyy. haaste on se, että viikon ajan saa juoda vaan vettä (kahvi ja tee sallitaan, arvatkaa huokaisiko tämä äiti helpotuksesta). Se ei tule meidän perheessä olemaan vaikeaa, koska me juomme harvoin edes mehuja. Lapsi toki juo osittain maitoa.

Aivan loistava fiilis on tällä hetkellä, ja toivon että se fiilis pysyy. Olen voittanut itseni jo tässä vaiheessa haastetta, ja tuntuu että olen saanut niiiiin paljon energiaa lisää! Liikunnan lisäksi on ollut kivaa tutustua uusiin tyyppeihin, terkkuja vaan muille treenaajille!

Maastaveto 10kg painoilla, koska vitoset olivat liian köykäiset! Kyllä siitä lapsen nostelusta on jotain hyötyä! Enpä olisi koskaan uskonut julkaisevani kaiken kansan edessä kuvia itsestäni joissa treenaan hikisenä, mutta näin vaan sitten kävi!

Toivon vain että rakas pieni poikani tottuisi pikkuhiljaa tähän taas kesäloman jälkeen, että äiti on poissa välillä. Nyt tarhan lisäksi olen poissa kaksi iltaa viikossa, ja se tuntuu olevan todella paljon lapselle. Lähdin treeneihin taas niin, että jätin itkevän lapsen jälkeeni, joka huusi että äiti älä lähde. Kun tulin takaisin, lapsi oli onnensa kukkuloilla ja vaan halasi ja sanoi että olipa ikävä, äiti oot ihana. Lapsi työnsi äitini suurinpiirtein ovesta ulos, että nyt hän haluaa olla rauhassa äidin kanssa. Voi sitä pientä, ja voi tätä äitiraukkaa. Ei ole helppoa poistua meidän pienestä kuplasta eroon toisistamme.

 

Tässä vielä upea video!
Lisää kirjoittajalta Masentunut mutsi

Mikä susta tulee isona?

Kun kysyn lapseltani mikä hänestä tulee isona, hän vastaa yleensä ‘kokki’. Viime...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.