Tehtävämme on avata toinen puoli itseämme ja tulla kokonaisiksi 

 

Toisen puolen saamme lahjana kotoa, kasvatuksestamme, menneisyydestämme. Toinen puoli on ehkä juuri parhaillaan paljastumassa, avautumassa tai vielä piilevänä potentiaalina sisällämme.

Olemme joskus saaneet kiitosta siitä, että olemme sinnikkäitä, pärjääviä, suorittavia, aina auttavaisia ja muut huomioivia tyttöjä. Olemme kotioloissamme oppineet alistumaan. Jotta voimme tulle kokonaisiksi, tehtävämme on oppia pitämään puolemme, vahvistamaan rajamme, laittamaan itsemme etusijalle, sanomaan EI. Voimme silti olla miellyttäviä ja mukavia. 

Olemme kotioloissamme oppineet puskemaan, painamaan, tekemään, auttamaan – tunteista viis. Olemme oppineet olemaan vahvoja, pystyviå, osaavia. Jotta voimme tulla kokonaisiksi, tehtävämme on nyt avata tunnekanavat ja piilotettu herkkyys. Tunnistaa rajamme, haavoittuvuutemme. Emme kuluta itseämme vahvuudesta, kun sen vastapainona voimme “vain olla ja tuntea”. 

Olemme kotioloissamme oppineet, että ihmisiin ei voi luottaa. Ihmiset ottavat, jättävät, käyttävät hyväkseen. Olemme siten oppineet miellyttämään, laittamaan roolin päälle, jotta meidät hyväksyttäisiin. Emme uskalla avata kokonaista itseämme, koska tällöin – meidät hylätään. Tehtävämme on vahvistaa luottamusta itseemme ja elämään. Uskaltaa avautua toisille ja elämälle. Löytää se, että meidät hyväksytään sellaisina kuin me olemme. ​Kun osaamme luottaa, voimme käyttää pelkoa ja varovaisuutta hyödyksemme. Nähdä, koska niiden viestit palvelevat kokonaisuutta.

​Olemme kotioloissamme oppineet, että ihmisiä ei arvosteta. Toisille voi sanoa mitä vaan, heittää – tai oksentaa oman tunnekuormansa toisen niskaan – ja odottaa, että muut ovat vastuussa omasta olotilasta. Tässä kohtaa elämässä meidän tulee oppia ottamaan vastuu omasta onnellisuudesta, omasta kokemuksesta, omista tunteista. Oppia arvostus ja kunnioitus toisia ja elämää kohtaan. Osatessamme ilmaista tunteemme suoraankin, voimme tarvittaessa hallita ne.  Tulla kokonaisiksi.Olemme kotioloissamme oppineet, että ihmisen arvostus tulee vain ulkoisesta: menestyksestä, statuksesta,, ulkonäöstä, materiasta…Kun olemme kyllästyneet tavoittelemaan ainoastaan edellämainittuja, tehtävämme on kääntyä sisäänpäin, ja löytää todellisempi onni ja elämä.  Kun löydämme kosketuksen sisimpäämme, todelliseen olemukseemme, valoon ja rakkauteen, jotka eivät riipu mistään ulkoapäin – voimme aidosti nauttia myös ulkoisesta menestyksestä.Tänä päivänä, halutessamme kehittyä ja kasvaa kohti täyttä potentiaalia, meidän on tultava tietoiseksi siitä, että käytämme elämässä vain osaa potentiaalistamme, kyvyistämme. Kun toinen puoli on käyttämättä, elämästä puuttuu jotain. Osaamme kyllä masentua, emme riemastua, osaamme suorittaa, ei levätä, osaamme auttaa, emme sanoa ei, osaamme olla kovia ja vahvoja, ei haavoittuvaisia ja heikkoja. Osaamme pelätä, ei rakastaa. 

Luulemme, että olemme me – menneisyytemme, sieltä lähtöisin olevat ajatukset, uskomukset, identiteetti. Mutta se on VAIN osatotuus. Jossain kohtaa havahtuessamme siihen, että emme eläkään totuudesta vaan opituista uskomuksista käsin, voimme hylätä täysin menneisyytemme, nähdä sen enimmäkseen taakkana, jota pitää ikuisuuksiin asti työstää ja työstää. Menneisyys on jotain, joka estää meitä pääsemästä eteenpäin. Opitut uskomukset ja mallit ovat sitkeitä. Ne tuntuvat aina vaan olevan siellä – estämässä meitä elämästä täyttä elämää.

Löytäessämme suuremman totuuden, voimme kokea, että olemme jotain paljon suurempaa, mitä olemme koskaan ajatelleet. Löydämme uuden minän, sisäisen rauhan, levollisuuden, läsnäolon ja hetken kauneuden. Pystymme vahvistamaan uusia piirteitämme ja lahjojamme. Elämä on lahja. Uusi Minä on kuin onkin olemassa!

Ja jossain kohtaa voimme huomata, että menneisyytemme on myöskin lahja, vaikka jossain kohtaa se tuntui enemmänkin kiroukselta. Jossain kohtaa voimme huomata, että me tarvitsimme tuon menneisyyden, jotta voimme olla juuri se, mitä olemme.  Menneisyys laittoi meidät taistelemaan paremman ja totuudellisemman elämän puolesta. Kun avaamme itsestämme toista puolta, voimme saada käyttöömme koko kapasiteettimme, potentiaalimme.  Sisäisen ja ulkoisen aarrearkun avaimet ovat meissä itsessämme. Menneisyys  on mahdollistanut sen, että meistä kasvoi MINÄ.


​Mikä osa, mitkä kyvyt ja lahjat, jotka omistat ovat lahja menneisyydestäsi, kotioloistasi?
Mikä osa, mitkä kyvyt ja lahjat ovat sinussa vielä piilevänä, odottaen avaamista?
Kiitos miehelleni, jonka ajatuksista tämä postaus sai juurensa 
Liity postituslistalle ja saat paluupostina “Tunnista sisäiset Tarpeesi” – VOIMApfd:n 

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

1 Kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.