Tavaran minimalisointia ja vaatteeton vuosi

Picture

Tämä kuva ei ole pahimmasta päästä mutta kysymys kuuluu, mihin näin paljon ilmeisesti turhaa tavaraa tarvitaan? Eihän tuolta edes löydä mitään…Lapsuuden kodissani maalla oli isot  20m2 varastotilat ja se oli aina tavaraa täynnä lattiasta kattoon. Muutama vuosi sitten pääsin varaston kimppuun siivoilemaan ja sieltä lähti ihan älyttömästi käyttökelvotonta tavaraa kaatopaikalle. Miten tyydyttävää onkaan päästä turhasta kuormittavasta ja tukkivasta tavarasta eroon! Nykyään varasto on siinä kunnossa, että siellä voisi vaikka käydä juomassa kahvikupposen. Fengshui on siis kohdillaan. En kiinny helposti tavaroihin ja minun on helppo antaa niitä eteenpäin tai heittää kaatopaikalle. En halua uutta tavaraa tilalle, muuta kuin sen mitä oikeasti tarvitsemme ja käytämme.

Asuin monta vuotta pienessä yksiössä, muutaman vuoden mieheni kanssa.  34m2 neliö oli myös Oliverin ensiasunto, jossa asuimme lähemmäs vuoden. Pystyimme vallan mainiosti asumaan 3 henkisenä perheenä yksiössä. Tavaraa oli juuri sen verran kuin tarvitsimme ja mitään ylimääräistä emme olleet hamstranneet varastoihin. 

Muutimme kuitenkin kaksioon hieman yli vuosi sitten, sillä kaipasimme saunaa ja parveketta. Oliver tykkäsi nukkua ulkona ja kerrostalossa jossa ei ole parveketta, se on hieman haastavaa. Muutto oli helppo nakki. Tavaraa oli vähän ja 52m2 kaksio tuntui tosi isolta. Sinne me hankimme kuitenkin mm. tv:n. Ostoksia tuli tehtyä jonkin verran mm. Ikeasta, mistä huomaan ottavani myös sellaista mukaan mitä emme oikeasti tarvitse. Kuinka moni Ikeassa käynyt lähtee sieltä tyhjin käsin vaikka mitään ei pitänyt ostaa? Ikea ei ole varsinaisesti lempipaikkani, ahdistun siellä helposti kaiken sen tavara paljouden keskellä.

Kerkesimme asustamaan kaksiossa alle vuoden, kunnes ostimme oman kolmion. Mitä oli tapahtunut alle vuodessa? Tavaraa, vaatteita ja “krääsää” oli kertynyt hurja määrä lisää. Kun pakkasin ja muutin niitä, niin sadattelin itsekseni. “En kaipaa tälläistä elämääni. Yksinkertainen on parempi. Mistä näitä on taas kertynyt!! Mieheni sai työnsä puolesta paljon vaatteita ja muutakin sälätavaraa mukaansa matkoilta, osasyyllinen siis löytyi myös sieltä. Toki minäkin olin ostellut jotakin mm. kirppareilta sekä vaatealennuksista, vaikka olenkin hyvin tarkka ostoksistani. Terveystuotteissa  tosin kukkaron nyörit ovat herkemmin auki, kuin missään muissa tuotteissa tai asioissa.

Uuteen kotiimme emme ole hankkineet paljon uutta. Olemme haalineet vanhoja mattoja ja verhoja takaisin sukulaisilta ja ostimme sohvamme huutonetistä. Avaruuden tuntu on ihana asia ja energioita on turha sulkea liialla tarpeettomalla tavaralla! Remontin ja muuton jälkeen teimme mieheni kanssa sopimuksen, ettemme osta lainkaan mitään vaatteita emmekä kenkiä vuoteen. Oliverille mahdollisesti tarvittaessa, mutta hänelläkin on runsaasti vaatteita saatuna serkku-pojilta. Minimalismi viehättää ajatuksena minua suuresti.

Meillä on kotona ollut aina tavaraa yllin kyllin, niin kuin nyt yleensä 6 henkisessä perheessä voi olla. Kenkiä, vaatteita ja leluja oli aina joka puolella. Jotenkin se ahdisti itseäni jo pienenä ja olinkin kova siivoamaan ja järjestelemään paikkoja siistimmiksi. Muistan kuinka sadattelin isoa sukkakasaa, joista puolet sukista oli hukassa! Todella rasittavaa. Äidilläni on ollut myös tapana säilyttää kaikki mahdollinen. Olen huomannut, että tuon ikäluokan ihmisillä suurimmalla osalla on sama taipumus. Olen analysoinut asiaa sillä, että he ovat joutuneet elämään niukkuudessa ja puutteessa ensimmäiset vuosikymmenensä ja kompensoivat nyt tätä tyhjää aukkoa haalimalla ja varastoimalla tavaraa pahan päivän varalle. Voin toki olla tässä väärässäkin.Meidän ikäluokan lapset ovat varmasti ensimmäisiä, jotka ovat alkaneet saamaan materiaa ja tavaraa käyttöönsä heti syntymästään saakka yllin kyllin. 70-luvalla Suomen talous alkoi olla niin hyvässä jamassa, että perheillä alkoi jäämään rahaa muuhunkin kuin ruokaan. 80-luvulla Kiinasta alkoi virrata halpaa krääsää joka kodin käyttöön ja varastot alkoivat täyttyä. Materia ei ole kuitenkaan tehnyt meistä tyytyväisempiä vaan mielestäni päinvastoin. Ääriesimerkkinä tässä kulutushysteriassa on hamstraus. Heille on perustettu jo televisiosarjoja, joissa ihmisten kodit ovat niin täynnä, että tavaroiden alta löytyy kuolleita rottia.

Ammattijärjestäjille on nykyään kysyntää. Ihmisillä on niin paljon kiireitä, etteivät he kerkiä ehkä panostamaan omaan asuntoonsa niin paljon kuin haluaisivat. Omassa kodissa täytyy kuitenkin pystyä viihtymään ja jos fengshui ei ole kohdillaan, voi ratkaisu löytyä Sandy Talarmon Unelmien koti- toimintasuunnitelmasta.

Tämän hetkinen huoneemme maalla. Ihana energia kun on tilaa, mutta tavaraa ei ole paljon. Mikä mielestäni on myös hyvä asia, tänne ei ole ostettu paljon uutta vaan vanhakin kelpaa.Olen jo huomannut että ostamistakin käyttää helposti väärin esim. turruttaakseen huonoja tunteita. Olo on uuden vaatteen tai tavaran ostamisen jälkeen tyydyttynyt, mutta se onni ja autuus katoaa hyvin nopeasti. Itse pidän tälläisistä kokemuksista, joissa pystyn katsomaan vielä suoremmin omia käyttäytymismallejani. Pari vuotta sitten olin vuoden kokonaan ilman alkoholia, minulla on ollut tasaisin väliajoin sokeri- ja makea lakkoja mutta ei vielä kertaakaan vaatteiden ostolakkoa. Kun ei ole sijaistoimintoa päästäkseen tunteitaan pakoon, voi oppia taas kerran itsestään jotain uutta. 

ELÄMÄ ON <3

<3:lla
Elina

Picture

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Hei Elina!
    Laitoin sulle s.postia tuossa joku aika sitten niistä eteerisistä öljyistä. Saitko sinä sen? Kiitos ihanasta ja inspiroivasta blogista! Tästä huokuu semmoinen ihana lämminhenkisyys <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.