Tanssi tyttö tanssi

Yoga goes Bollywood

 

Uusi vuosi, uudet kujeet. Pitkällä joulutauolla mietiskelin perheen kanssa olon lisäksi mitä haluaisin nyt tehdä kun sain vihdoin terveen paperit (ainakin toistaiseksi) kahden vuoden sairastelun jälkeen. Ei tarvinnut kauaa miettiä; haluan tanssia! Tanssi on kuulunut elämääni melkein 45 vuotta ja tuskin kokonaan loppuukaan, vaikka muoto aikojen saatossa voi muuttua.

 

Tendu, arabesque, relevé

 

Aloitin perinteisellä klassisella baletilla pikkutyttönä. Sitäkin ennen olin leikkinyt balleriinaa, mutta nyt tanssimiseen tuli selkä rytmi ja tavoitteet.  Vanhassa ja tunkkaisessa salissa opettelin baletin perusasentoja, tendut ja arabesquet.Kävinpä Kisakallion urheiluopistollakin viikon balettileirillä. Se oli pienelle ballerinanalulle järisyttävä kokemus, sillä balettilegenda Kari Karnakosken kepiltä ei välttynyt kukaan jos mokasi. Silloin viimeistään tajusin, että tässä on kyse jostain tärkeämmästä kuin leikistä.

Sitten opettaja ja tilat muuttuivat ja elämääni tuli moneksi vuodeksi Pia Lastumäki. Baletin puolella sain ensimmäiset kovakärkiset tossuni, mutta ikinä en niitten kanssa tullut sinuiksi. Veristen varpaitten lisäksi uraani klassisena balleriinana heikensi se, etten ollut kovin liikkuva, vaikka treenasin useita kertoja viikossa.

Sitten tutustuin jazztanssiin ja tajuntani räjähti! Teknistä, mutta rohkeampaa, erilainen musiikki ja täysin uusi tapa liikuttaa kehoa. Olin tästä uudesta tanssista niin innoissani, että päätin ystäväni kanssa esitellä taitojani koulumme juhlassa. Meidän piti esiintyä kahdessa juhlassa, mutta ensimmäisen jälkeen koulutoimenjohtaja ilmoitti ettei tanssimme ole soveliasta koulun esitykseen. Mainittakoon, että tanssimme oli hyvin viaton ja rohkein asia siinä lienee ollut trikoitten päällä pidetyt urheilushortsit…..Menin itkien kotiin ja vannoin etten enää ikinä tanssi.

 

Samulinit ja Suosikki

Osku Heiskasen kanssa 2012

 

 

Jazzin lisäksi treenasin hetken myös steppiä. Kuvaan alkoivat tulla esitykset ja kilpailut. Tanssikoulussamme oli tietenkin joulu-ja kevätnäytökset, joihin pääsin jonkun verran myös koreografioitten kanssa vaikuttamaan. Joten hyppy soolotanssijaksi kilpailuihin oli matala.

Ensimmäisiä karsintoja pidettiin paikallisessa tavaratalossa ja yökerhossa, jossa tanssin hiki hatussa farkut ja villapaita päällä, olimmehan samalla tavaratalon näytösmalleja. Jollain ilveellä pääsin aina kärkikolmikkoon ja ravasimmekin Osku Heiskasen ja Susannan kanssa monia kilpailuja läpi. Loppupeleissä sijoituksemme vaihtelivat kovasti, sanomattakin selvää, että meistä kolmesta Osku on luonut näyttävimmän uran tanssin parissa 😉

Mieleen ovat jääneet erityisesti Samulinin tanssikoulun järjestämät disco-ja showtanssin SM-kilpailut ja Suosikin skabat, jolloin tanssimme Linnanmäen ulkolavalla. Taisi niissä geimeissä yksi reisikin revähtää ja se edelleen muistuttelee tästä ajanjaksosta elämässäni.

 

Let´s Zumba!

 

Zumba toningia vuonna nakki ja tikku

 

Väliin mahtui hiljaisempia vuosia, jolloin opiskelin, perustin perheen ja tanssin epäsäännöllisemmin. Lohjalla asuessani päädyin jälleen Kisakallioon, aerobic-ohjaajan peruskurssille.  Siitä lähti urani ryhmäliikuntaohjaajana ja näihin vuosiin on mahtunut myös paljon tanssia. Aloittelin omalla tuotteella nimeltä Fit & Fun, joka yhdisteli helppoa tanssia ja jumppaa.

Sitten jysähti. Suomeen rantautui uusi, tanssillinen ryhmäliikuntatunti Zumba Fitness. Kävin yhdellä tunnilla tutustumassa ja kappas, huomasin olevani ohjaajakoulutuksessa. Tämän kylän ensimmäisenä ohjaajana sain paiskia hommia oikein olan takaa. Tunnit olivat niin täysiä, että liikuntakeskuksen piti vuokrata isompi tila tunteja varten ja jokainen halusi polttareilleen tai syntymäpäivilleen Zumbaa. Tuntien pitäminen ei tuntunut työltä, tanssi oli niin hauskaa ja fiilis tunneilla aivan mahtava!

Zumban lisäksi pidin tanssiteematunteja, joissa teemoina oli mm. aikuisbaletti, showtanssi ja afro.  Se oli ihanaa aikaa kunnes vuosia rääkätty kroppani alkoi sanoa sopimustaan irti.

 

Tanssi tyttö tanssi

 

Tuli aika jolloin tuntui, että tanssin saralla olen antanut kaikkeni. Aloin miettiä, että pitäisikö jo lopettaa ennen kuin asiakkaat tulevat suoraan sanomaan? Samoihin aikoihin jooga oli tullut yhä tärkeämmäksi. Pikkuhiljaa tanssi jäi kokonaan. En käynyt enää edes bailaamassa, joten se pienikin pepun heiluttelu baarissa jäi.

Pikkujouluissa syntyy tunnetusti parhaat ideat. Niin nytkin kun Hyvinvointistudio Volaren kekkereissä aloimme ideoida uusia tuotteita. Lopulta syntyi Yoga goes Bollywood; oma konseptini, joka yhdistelee joogaa ja Bollywood-tanssia. Tunti on kuin vuoristorata, jossa rauhallisen alun jälkeen käydään ilakoimaan Bollywood-rytmeissä ja laskeudutaan taas joogan kautta rentoutumisen tilaan. Tervetuloa jos tulet Hyvinkäälle!

Piipahdin myös vanhassa työpaikassani afrodance-tunnilla, joka oli tietenkin minulle antoisa kokemus kun sain antaa palaa ihan täysillä pitkästä aikaa, mutta sain nauttia tunnista asiakkaan ominaisuudessa. Kyllä se siltä näyttää ettei koira karvoistaan pääse, tanssi on hiipinyt takaisin elämääni vaivihkaa. Ehkä rauhallisemmin kuin ennen, mutta osana kuitenkin. Ja onhan se niin kivaa, eikö?!

 

 

 

 

 

 

 

Lisää kirjoittajalta Jokaisen naisen joogaa/Saila Rajala

Uudet tuulet puhaltaa

  Aloitin ryhmäliikunnan ohjaamisen 25 vuotta sitten. Jostain syystä päässäni on kaikki...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.