The Table vetää jäyhän suomalaisen hiljaiseksi


Enhän ole siis varsinainen ruokabloggari, mutta koska vahvasti uskon siihen, että hyvää pitää kierrättää, kirjoitan tänään rehellisesti arvostelua ja mainostusta käsittelevän jutun. Jos olet aikeissa mennä testaamaan The Table-illan jossain Amarillossa ja haluat säilyttää kaiken jännityksen loppuun asti, niin nyt kannattaa poistua ja palata seuraavan postauksen myötä. Psstt….mutta mene ihmeessä!

Päädyimme mieheni kanssa The Table-iltaan sattumalta ja hyvin nopeasti. Osallistuin perjantaina Facebookissa järjestettyyn arvontaan, missä paikallinen Amarillo arpoi 8 hengelle ilmaisen The Table-kokemuksen.  En tietenkään voittanut, koska en ikinä voita arvonnoissa mitään. Klo 19.30 soi puhelin ja hyvä ystäväni sanoi, että oli päässyt tuonne peruutuspaikoilta, mutta koska hänkään ei pääse menemään, olemmeko kiinnostuneita? Paniikkipuhelu  miehelle, joka oli koiralenkillä, ykköset päälle ja 19.57 olimme ravintolassa valmiina nautiskelemaan.

 

Kauhean jännää ja salaperäistä


Etukäteen en illan menusta tiennyt muuta kuin sen, että siihen sisältyy kolme ruokalajia ja juomat. Allergiat olisi voinut ilmoittaa etukäteen, jos siis olisi ehtinyt.  Tämä hieman jännitti tämmöisenä moniallergikkona ja ruokavaivaisena, mutta ajattelin, että eiköhän sieltä jotain voi syödä.  Se pitikin paikkaansa, sillä ruokaa oli runsaasti.

Aloitimme illan baarin puolelta, missä privaatti tarjoilijamme kertoi suurinpiirten illan kulusta. Yksityiskohtia ei hirveästi herunut, koska The Tablen yksi idea on yllätyksellisyys ja elämysten tuottaminen ruokailun ohessa.  Aluksi nautimme House Margaritat, joitten sisältö jääköön sekin itse koettavaksi, mutta hyvää ja raikasta oli.

Koska tuona iltana kaikki pariskunnat olivat toisilleen entuudestaan tuntemattomia, alkudrinkki oli omiaan ehkä myös hieman rentouttamaan tunnelmaa. Tutulla porukalla meno voi tietenkin olla heti railakasta, mutta haluamatta yleistää, me suomalaisethan olemme stereotypisesti jäyhiä seiniin tuijottelijoita. “Ihan kamalaa jos toi alkaa puhumaan mulle ja mun pitäis vielä jotain vastata! Parempi räplätä puhelinta”.

 

Kuin Dragulan illallisella, ilman verta


Siirryimme isoon pöytään keskelle ravintosalia ruokailun ajaksi. Pöytä oli kauniisti katettu, kyntteliköt loivat tunnelmaa ja upottavat nojatuolit lupailivat mukavaa iltaa. Alkuruan kanssa saimme valita ruokajuomaa ja jaettavat annokset kiersivät pöydässä.  Sanottakoon tässä vaiheessa, että The Tablessa tarjoiltavat annokset eivät ole normaalilta listalta eli niitä saa vain tässä yhteydessä.  Alkupalassa maisteltiin tuttuja texmex-makuja raikkaiden, tuoreitten lisukkeiden kanssa.

Annosten väleissä oli pieniä taukoja, mutta yleisesti ottaen ilta oli rytmitetty niin, että ohjelma soljui sujuvasti eteenpäin, eikä kiusallisia haarukoitten pyörittely hetkiä ehtinyt tulla. Yritin illan teeman mukaisesti tutustua muihin ihmisiin ja harrastaa sitä pahamaineista small talkia, mutta pöydän sijainnin, koon ja täyden ravintolan hälyn vuoksi oli vaikea kuulla muitten puhetta. Tämä olikin ainoa negatiivinen asia koko kokemuksessa.

Palettia puhdistavan välidrinksun ja “seuraleikin” kautta siirryimme pääruokaan, joka olikin ehkä illan kohokohta. Paitsi että tarjoilussa oli savua, tulta ja showta koko rahan edestä, myös itse ruoka oli maistuvaa ja niinkuin totesin, sitä oli paljon. Jos olet vegetaristi tai vegaani, suosittelen lämpimästi ilmoittamaan siitä etukäteen.  Pääruoka oli etten sanoisi lihaisa, varsinaiset varrasbakkanaalit 🙂


Kaikki hyvin?

Puhutaan hetki suomalaisesta palvelukulttuurista. Itse olen sitä ikäpolvea, että lapsuudessani oli harvinaista käydä ravintoloissa syömässä. Kun mentiin, isä laittoi puvun päälle. Pöydissä oli kankaiset liinat ja servetit, listan eksoottisin annos taisi olla lehtipihvi ja keitetyt perunat. Tarjoilijat olivat jotain Zeuksesta seuraavaa. Ainakin yhtä puhumattomia ja kivikasvoisia kuin antiikin Kreikan patsas. Paljon ei kyselty maistuuko ruoka, saati että olisi hymyä väläytelty. Jos laskun sai saman päivän aikana, niin sai olla kiitollinen.Onneksi tämä on jo paljon muuttunut. Huomasin jo viime kerralla Amarillossa, että asiakaspalveluun oli selkeästi haluttu panostaa. Useampikin tarjoilija tuli kysymään onko kaikki hyvin, maistuuko ruoka eikä sitä laskua tarvinnut odottaa kuin pari minuuttia.  Perjantaina meitä siis palveli koko kahden tunnin ajan sama henkilö, joka oli ystävällinen ja hauska olematta ahdistava. Annosten sisällöstä kerrottiin tarkasti ja hyvää fiilistä pidettiin yllä. Myös kokki kävi esittelemässä annoksia, leikki vähän tulella ja illan lopuksi kävi vielä omasta puolestaan kiittämässä.

Kilpailu on kovaa, ravintoloita paljon eikä pelkkä ruoka enää riitä. Ravintolan miljöö ja siisteys ratkaisee, toki myös tasainen annosten laatu, mutta enenevässä määrin se kokemus ja tunne mikä asiakkaalle käynnistä jää.  The Table tarjosi täyden kympin kokemuksen, erityisesti palvelun suhteen. Sen vuoksi onkin hyvin helppo kirjoittaa positiivinen postaus, koska ei tarvitse etsimällä etsiä hyviä asioita.

 

The End


Jälkkärin jälkeen pöydässä alkoi olla jo hiljaista. Paitsi, että syödyt annokset painoivat vatsassa, minä ainakin kävin kokemusta läpi mielessäni. Konsepti on vielä niin uusi ja erilainen, että vastaavaan en ole aikaisemmin törmännyt täällä kotikaupungissani. Että laitetaan 8 vierasta ihmistä samaan pöytään (huom! toki pöydän voi varata kokonaan omalle seurueelle), pistetään show pystyyn, jaetaan, jutellaan ja lopuksi juodaan vielä yhteisestä sammiosta pilleillä naamat lähekkäin farewell-juoma. Mutta toimii 🙂

 Kun ottaa huomioon mitä kaikkea ilta pitää sisällään, hinta ei ole korkea (S-etukortilla alennusta). Joten muchas gracias Amarillo, The Table. Nähdään taas!
Lisää kirjoittajalta Jokaisen naisen joogaa/Saila Rajala

Vatsa kuntoon verkossa osa 2

Jos et ole vielä lukenut miten päädyin testaamaan Ravitsemustalon Hyvinvoiva vatsa-verkkovalmennusta, kannattaa...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.