Syyllisyys ja sohaisu “pyhään lehmään”

 

Syyllisyys tuntuu vaivaavan laaja-alaisesti varsinkin meitä naisia. Omaksumme itsemme ulkopuolelta asioita, jotka vastaavat normeja mutta eivät ehkä kohtaa sisimpien halujemme kanssa. Ulkopuolelta tullut viesti kertoo miltä minun kuuluisi näyttää, miten kasvataa lapset, miten hoitaan parisuhdetta ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ulkomaailma näyttää antavan aina huomaamattomasti hyvän syyn syyllistyä. Kaikki ovat varmasti kokeneet kuinka tämä ikävä tunne ajehtii kehoomme, tuntuen painavalta lastilta joka nakertaa pikku hiljaa sisimpäämme.

Mistä tämä syyllisyyden tunne sitten johtuu? Toisen sanomisista vai jostakin sisällämme tapahtuvasta ajatuksesta joka saa ikävän tunteen liikkeelle? Olen muutamaan otteeseen kuullut sanottovan, että äidit syyllistävät toisia äitejä aivan liikaa tai nykyään äitejä syyllistetään aivan kaikesta. Onko tämä totta? Mieltäni alkoi kiehtoa että mitä tämä syylistäminen ja syyllisyys tarkoittaa, ja mitä se pitää sisällään. Miksi nainen syyllistyy? Voisiko syyllisyyden tunne tuoda jotain tärkeää viestiä minulle vai kenties onko se vain syyllistäjän (itsemme ulkopuolella olevan) vika?

Wikipedia määrittelee syyllisyyden seuraavalla tavalla:”Syyllisyys tarkoittaa psykologiassa ja psykiatriassa ensisijaisesti väärin tekemisen tunnetta ja tuskallista tietoisuutta siitä, että on tehnyt jotakin moraalisesti väärää tai rikkonut lupauksen.”

Usein kun syyllisyys nostaa päätään, emme oikeastaan edes ole tehneet mitään moraalisesti väärää emmekä rikkoneet lupausta, silti tunnemme syyllisyyttä joka kumpuaa sisältämme. Syyllisyys aiheuttaa inhottavan piston jossain päin kehoamme, emmekä mielellämme kohtaa tätä vaan näemme syyllistäjän itsemme ulkopuolella. Jos tuo jostain asiasta mielipiteensä esiin ja se ei kohtaakaan toisen ihmisen ajatusmaailmaa, niin onko tämä syyllistämistä jos toinen syyllistyy? Otan esimerkiksi aiheeksi imettämisen:

Äidillä A ei jostain syystä imettäminen onnistunu. Äiti B imettää ja kertoo neutraalisti imetyksen hyödyistä ja siitä että aika harvalla on esimerkiksi fysiologista syytä olla imettämättä. Äiti A syylistyy hurjasti, vaikka äiti B:llä ei ollut mitään tarkoitusta syyllistää, eikä hän edes muistanut toisen ikävää imetys kokemusta. Onko äiti B vastuussa äiti A tunteesta? Tuomme monesti asioita esille omasta kokemuksestamme tai tiedostamme käsin, se on täysin luonnollinen toiminta malli meille (mielelle). Asioita voi tuoda monella tapaa tiestysti esiin ja toiset saattavat syyllistyä asiasta mikä taas toiselle ei saa minkäälaista reaktiota aikaiseksi. Joudutko sinä usein syyllistäjän uhriksi? Koetko syyllistyväsi usein erilaisista asioista? Missä kohtaa kehoa syyllisyytesi tuntuu?

Wikipedia jatkaa:

Yksi aivopesun menetelmistä on syyllisyydentunteen herättäminen. Siinä aivopesun kohteena olevan henkilön aiempia mielipiteitä ja toimintaa paheksutaan, ja lopulta voimakkaan syyllistävässä ilmapiirissä henkilö tuntee olevansa syyllinen kaikkeen hänestä väitettyyn.”

Osaamme olla toisillemme armottomia. Syyllistäminen on sitä helpompaa mitä enemmän kuulija/kokija on irrallaan itsestään. Jos sortuu syyllistämiseen, on se yleensä omien uskomusten puolustamista. Minä uskon ja toimin näin, joten sinun kannattaisi toimi myös jos et halua ikävää lopputulosta. Syyllisyys on tunne johon ei kannata samaistua, kuten ei muihinkaan tunteisiin. Se jatkuu hetken ja se  menee itsestään pois, sille ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin huomioida se. Ihminen joka kantaa jatkuvaa syyllisyyden taakkaa on altistuu helposti tuhoaville ihmissuhteille. Ihminen alkaa hukkua oman uhrin identiteettiinsä ja hän kantaa marttyrin omaisesti syyllisyyden taakkaansa. On parempi ottaa etäisyyttä ihmisuhteissa jotka tuomitsee ja syyllistää. Jos tunnet että et voi tuoda omia ajatuksiasi ja tunteistasi esiin, vaan aina joudut mitätöidyksi, kannattaa miettiä olisiko muunlaisia ihmissuhteita saatavilla. Kannatko sinä syyllisyyden painavaa taakkaa mukanasi? Onko ihmissuhteesi enemmän rakentavia kuin tuhoavia?

Picture

Syyllisyys on mielestäni myös pelkoa. Pelkoa siitä että minut saadaan kiinni sellaisesta mihin en ehkä ole syyllistynyt tai sitten olen oikeasti syyllinen. Ehkä pelkoa siitä että mihin tämä päästös minut johtaa. Jos vaikka valitsenkin väärin, vaikka minulle on sanottu että tee toisin. Saatat kokea kyseenalaistamisen syyllistävänä. Mieleen saattaa alkaa nousta pelottavia skenaarioita tulevaisuudesta. Onko turvallisempaa jäädä tuttuun ja turvalliseen vai valitsenko oikeasti sen pelottavamman vaihtoehdon. Syyllisyden tunteella on asiaa, sitä kannattaa kuunnella. Syyllisyys on häpeää itsestä ja omista tekemisistä tai niiden puutteesta. Olisi pitänyt toimia odotusten mukaisesti, olen siis syyllinen. Toimitko omasta voimastasi käsin vai annatko ulkomaailman vaikuttaa tuntemuksiisi?Äitinä sitä ottaa vastuun toisesta ihmisestä. Enää ratkaisut eivät koske itseä vaan myös sitä kallisarvoista lasta. Toisen äidin tehdessä asiat eritavalla, mieleen hiipii kysymys että teenkö minä nyt oikein oman lapseni kohdalla. Yksi väärä sana toiselta äidiltä ja syyllisyys alkaa nakertaa tajuntaa. Jos poikkean yleisesti pidetystä normeista, niin olenko huono äiti? Vahingoitanko jopa lastani? Halutessaan lapselleen parhaan mahdollisen tulevaisuuden voi langeta sudenkuoppaan, riittäämättömyyden ja syyllisyyden tunne valtaa yhä enemmän mieltä kun asiat eivät mene kuten oli suunnitellut. Kaikki haluamme lapsellemme parasta, mutta hänen puolestaan emme voi elää. Mistä asioista äitinä syyllistyt? Oletko ikinä syyllistynyt syyllistämiseen?

Sohaisen pyhää lehmää. Emme ole rokattaneet Oliveria. Olemme tehneet päästöksen nojaten moniin faktoihin. Lisäksi luotan nykyään niin vahvasti omaan tuntemuksiin/intuitioon asioista. Kaikkia asioita ei voi perustella järjellä ja tiedolla. Tekisikö mieli tuomita päätöksemme? Ehkä syyllistää kuinka emme ajattele lapsemme parasta?

En sano olevani erillinen tästäkään asiasta. Syyllistyn syyllistämiseen ja tuomitsemiseen itsekin. Olen kuitenkin alkanut tietoisesti tarkkailemaan tätä piirrettä itsessäni ja voin sanoa että tuomitseminen on vähentynyt hurjasti muutaman vuoden aikana. Yritän tietoisesti ymmärtää toista osapuolta vaikken samaan mieltä olisikaan.

Olkaa naiset avoimia toisillenne, syyllistäminen ja syyllistyminen eivät ole kumpikaan kantava tie. Tutkailkaa ajatuksianne ja uskomuksianne. Ei ole väärää eikä oikeaa, on vain nykyhetki joka pitää sisällään totuuden. Omasta sisimmstä kumpuava viisaus tietää mikä on oikein juuri sinulle joten seuratkaa omaa tietänne ulkomaaiman syyllistämisestä tai lannistamisesta huolimatta. Muut voivat olla erimieltä ja jopa syyllistää, mutta mitä paremmin tunnette ja kuulette oman sydänmenneäänen sitä vahvimpia olette.

Tutkailkaa omaa syyllistymistänne rakastaen ja arvostaen itseänne.

Picture

Luottakaa itseenne ja sisäiseen tutkaanne. Kohdatkaa syyllisyytenne ja jatkakaa matkaanne.
Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Epämukavuusalueella kasvaa?

Kaikki tietävät tunteen, että joku asia olisi hyvä tehdä mutta sitten epämääräiset...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.