Syyllisyydestä ja häpeästä anteeksiantoon ja armoon

Uskomaton viikko takana! Kun uskalsin yhdessä fb-ryhmässä jakaa hyvin arkoja asioita omasta menneisyydestä, juuri niitä mitä aiemmin oli vaikea antaa itselleen anteeksi, mutta nyt tuntui et ekaa kertaa elämässä kun oli valmis tämän tekstin omista haitallisista teoista julkaisemaan, niin samaan aikaan sitä otti vastuun omista teoista ja tunsi ekaa kertaa aitoa anteeksiantoa ja armoa itseään kohtaan ja omia tekojaan kohtaan. Ja miten kauniin vastaanoton sain tälle omalle kirjoitukselleni, joten kun toin omat haavani nähdyksi ja kuulluksi ja ne saivat vastaanottaa rakkautta ja hyväksyntää, jotain minussa syvästi parani. Kiitos!

Tämä viikko on juurikin auttanut näkemään sitä omaa syyllisyyttä ja häpeää, mistä on aika vapautua anteeksiannon kautta ja nyt saan jakaa tämän kanavoimani viestini teille täällä blogissani, josta olen hyvin kiitollinen:

Alussa olit sinä. Kirkas valoa ja rakkautta loistava viaton lapsi, joka syntyi tänne maailmaan uteliaana ja haluten rakastaa koko sydämestään kaikkia ja kaikkea ympärillään. Hän näki omat vanhempansa niin suurenmoisina, täynnä rakkautta olevina, koska tämä lapsi ei tiennyt muutakuin olevansa rakkautta. Ja tällöin hän ajatteli muidenkin olevan puhdasta rakkautta.

Hänellä ei ollut pelkoja, ei turvattomuutta, ei epäilyjä, ei huolta mistään. Hän tunsi vain suurta iloa ja elämisenriemua siitä että saa olla tässä ja hengittää. Vauva tunsi suurta luottamusta, että kyllähän minusta nyt pidetään hyvää huolta.

Meni hetki aikaa, ja vauvan ajatusmaailma alkoi muuttua. Hän alkoi nähdä hyvin pienenä, että eihän tämä maailma olekaan sellainen paikka kuin hän ajatteli alkuun sen olevan. Miksi ihmeessä nuo rakkaimmat ihmiset kääntävät katseensa ja lähtevät pois luotani? Miksi he jättävät minut yksin? Miksi he eivät näe eikä kuule minua kun itken ja tarvitsen läheisyyttä ja huolenpitoa? Miksi ilmapiiri täällä on niin ristiriitainen?

Vauvan ajatukset puhtaasta rakkaudesta alkavat muuttua. Hänen rakkautta ei otetakaan avosylin vastaan, vaan muut kääntyvät pois. Hän sai kokemuksia kuinka hänet jätettiin yksin, vaikka hän vaan halusi rakastaa läheisiään ja loistaa omaa valoaan. Häntä ei rakastetakaan niinkuin hän ajatteli, että hän saisi vastaanottaa muiden rakkautta.

Hän alkoi oppia matkansa varrella, että kun toimin niinkuin minulta pyydetään ja odotetaan, saan rakkautta. Vauva/lapsi oppii mitä on ehdollistettu rakkaus. Hän oppii näkemään että muut toimivat tällä tavalla, ja hän alkoi toimia samalla tavalla. Yhtäkkiä hänen maailmansa murenee. Hän kysyi, mitä todellinen rakkaus on? Mihin minä enää luotan, kun en ymmärrä tätä maailmaa enkä noita muita ihmisiä täällä ympärilläni? Miksi en koe kuuluvani joukkoon? Miksi koen olevani niin erilainen ja ypöyksin? Miksi vanhempani katsovat minua välillä vihaisesti ja rankaisevat, vaikka mielestäni minä olen vain pieni ja viaton lapsi, joka ansaitsisi tulla rakastetuksi sellaisena kuin olen, mutta minä olen sitten oppinut saamaan rakkautta sillä, että teen kuten muut sanoo. Jollain tavalla kuitenkin tarvitsen tässä maailmassa rakkautta ja huolenpitoa muilta.

Lapsi kysyy onko minussa joku vika, kun muut eivät olekaan minulle läsnä, ja saan näitä hylätyksi ja torjutuksi tulemisen kokemuksia? Lapsi alkaa kokemaan häpeää omasta itsestään. Kouluun mennessä lapselle sanotaan lapsen olevan liian kiltti, liian herkkä. Muut sanovat, sinun täytyy alkaa kiroilemaan ja niin lapsi taas toimii kuten muut häneltä odottavat jotta hän jollain tavalla sopisi joukkoon.

Maailma alkaa tuntua pelottavalta paikalta. Kun luotan ihmisiin ja päästän heidät lähelle, he pettävätkin luottamukseni hyvin kipeällä tavalla. Ja taas lapsi ihmettelee mitä tapahtui. Onko minussa joku vika, kun muut toimivat tuolla tavalla? Mitä minun pitää tehdä saadakseni rakkautta?

Näin nuori aikuinen oppii läheisriippuvaiseksi ja rakkausriippuvaiseksi, koska syvällä sisimmässä on syvä armottomuuden, häpeän ja riittämättömyyden haava. Hän oppii etsimään rakkautta ja hyväksyntää ulkopuolelta, erityisesti muista ihmisistä. Mutta kun tämä rakkausvaje, haava on niin syvällä, joka ei tunnu täyttyvän, nuori aikuinen alkaa kokeilla alkoholia, tupakkia, seksiä tai muita keinoja löytääkseen täyttymystä sydämeen, tuntiakseen olevansa jonkun arvoinen, tai tukahduttaakseen niitä tunteita jotka sisimpään on jäänyt, ne vain tuntuvat liian kipeiltä kohdata.

Tämä nuori kysyy miksi minulla on niin tyhjä olo? Onko olemassa ketään, joka aidosti minua rakastaa ja haluaa minulle hyvää ilman ettei minua satuteta ja petetä luottamustani. Jos olen nähnyt mitä ehdollistettu rakkaus on, niin onko täällä maailmassa todella olemassa ehdotonta rakkautta, joka ei hylkää. Joka ei petä. Joka ei satuta.

Näin nuori aikuinen jatkaa matkaansa etsien omaa reittiä sisimpäänsä löytääkseen sen kuka hän todella on. Ensin hän tukahduttaa tunteitaan ripustautumalla muihin tai tulemalla riippuvaiseksi esim. alkoholista tai rakkaudesta, jota etsii muilta ihmisiltä, usein omalta kumppanilta.

Mutta kun aikuisena tapahtuu muutos, oivallus. Että tämä kaikki rakkaus mitä olen etsinyt ulkopuolelta, onkin minussa itsessäni. Että se kaikki mitä olen etsinyt, löytyykin minun sisältäni, alkaa matka kohti eheytymistä ja paranemista. Kohti itsensä aitoa rakastamista ja hyväksymistä ja kunnioittamista mutta ennenkaikkea anteeksiantoa itseä kohtaan. Anteeksiantoa itselleen, niistä kaikista virheistä mitä on oman matkan varrella tehnyt. Niistä hetkistä kun myös itse on satuttanut muita, koska siinä hetkessä itse ei voinut hyvin eikä arvostanut itseään.

On helpompi antaa anteeksi muille kuin itselleen, koska kun todella ihminen ottaa vastuunsa omista teoista, hän suostuu kohtaamaan sisällä olevat syyllisyyden ja häpeän tunteensa silmästä silmään, koska hän näkee että hän on tehnyt hyvin ikäviä tekoja, ja hän on vastuussa itse näistä valinnoista, sanoista ja teoista mitä kautta itse on satuttanut muita. Tämä on todellista henkistä kasvua parhaimmillaan, kun muiden syyttelyjen sijasta katsoo itseään peiliin ja näkee omat itsensä ja muiden kaltoin kohtelut. Ja sitäkin huolimatta antaa itselleen anteeksi, ja armahtaa itsensä. Ja näkee itsessään inhimillisen keskeneräisen ihmisen, joka on tullut tänne oppimaan ja kasvamaan kuten me kaikki.

Tällöin ottaa myös vastuun niistä valinnoistaan kun on esim. ollut väkivaltaisessa suhteessa, ja antanut toisen kohdella itseään hyvin huonosti. Lopulta tämäkin on peilausta sisällä olevasta syvästä arvottomuuden tunteesta.

Nyt on todella aika antaa itselleen ja muille anteeksi. On aika hyväksyä se mitä on tapahtunut, tai hyväksyä se mitä kokee ettei voi hyväksyä. Hyväksyä kaikki omat haavansa ja mitä matkan varrella on tullut koettua, ja siitä huolimatta uskaltaa jatkaa elämässä eteenpäin. Kannamme aina menneisyyden muistoja itsessämme, mutta voimme itse päättää annammeko niiden määrittää meitä vai annammeko niiden vahvistaa meitä. Ja antaa jopa syyn sille, että voi antaa anteeksi itselleen ja antaa itselleen luvan olla onnellinen NYT.

Elämme elämäämme nyt, ei eilen, ei huomenna vaan NYT. Joten miten valitset elää elämääsi nyt? Valitsetko tuntea vihaa ja katkeruutta jotakuta kohtaan joka satutti sinua vaikka 20vuotta sitten? Tai valitsetko tuntea vihaa itseäsi kohtaan, koska olet elämäsi aikana satuttanut muita, ja mennyt tilanteisiin tai ihmissuhteisiin joissa sinua on satutettu? Vai annatko itsellesi anteeksi ja vapautat itsesi turhasta taakasta ja painolastista ja näet kuinka suurenmoinen rohkea inhimillinen ihminen sinä oletkaan juuri nyt. Koska sinä olet selvinnyt tuosta kaikesta ja olet siinä missä nyt olet, edelleen hengissä. Sinä edelleen hengität. Hengitys on suurin lahja mitä voi olla. Hengityksessä piilee elämän voima, elämänenergia!

Anna Jumalan (enkelten, Korkeimman voiman, tai millä nimellä haluat kutsua) armahtaa sinut. Armahda itse itsesi! Anna armon ja anteeksiannon täyttää sydämesi, juuri nyt, puhdistaa koko olemuksesi pinkillä pyyteettömän rakkauden liekillä. Liekki avaa sydämesi, ja päästää kaiken turhan taakan vapaaksi, jotta voit taas ja vihdoin hengittää vapaasti.

Hengitä! Olet vapaa!

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

Vihatyökurssi ja tunteiden kohtaaminen

Kävin eilen Jari Koposen pitämällä vihatyökurssilla. Tunsin valmistelevani itseäni kurssille menoa jo...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.