Suhtautumisesta rahaan suhtautumiseen

Kun ajattelen suhdettani rahaan, suhdettani elämän runsauteen, huomaan itsessäni olleen vielä sellaisia vanhoja uskomuksia, jotka ovat olleet vaikuttajina tähänastisessa elämässäni. Samalla huomaan, kuinka paljon asiaan on liittynyt myös turhautumista. Miksi en nyt muka osaa jo paremmin? Miksi jokin osa minusta yhä vieläkin on uskonut tällaisiin vanhoihin väittämiin?

Samassa hetkessä kuitenkin tajuan, kuinka turhaa tuollainen itseensä hermostuminen on, kuinka tarpeetonta on olla pettynyt omaan itseensä. On täysin luonnollista, että tietynlaiset olosuhteet ovat opettaneet tietynlaisia ajatusmalleja. On täysin luonnollista, että ympärillä olleet tavat ja tottumukset ovat olleet malleina omien tapojen ja tottumusten muodostumiselle.

Minun ei siis tarvitse olla vihainen itselleni siitä, että olemiseeni on kertynyt vääristyneitä uskomuksia. Minun ei tarvitse soimata itseäni siitä, että asiat ovat menneet jollain tietyllä tavalla. Saan laskea irti kaikenlaisesta syyllisyyden tunteesta ja syyttelystä.

Ja voin ihan vaan tarkastella tilannetta neutraalisti. Voin tutkailla omaa käyttäytymistäni ja omien ajatusteni kulkua. Oho, ai näin minun ajatukseni kulkevat, hmm, ai tällä tavalla joku osa minusta on ajatellut tästä asiasta, ai tällaisiin asioihin joku osa minusta on tähän asti uskonut. Ja sitten saan päättää, mitkä tavat haluan pitää mukanani ja mistä lasken mieluummin jo irti.

 

 

Lasken irti sellaisesta, joka tuntuu olevan harhaa, vinoutunutta. Sellaisesta, joka tuntuu olevan ristiriidassa maailmankaikkeuden huolta pitävän runsauden ja yltäkylläisyyden kanssa. Ja voin kuunnella niitä lauluja, jotka kumpuavat sydämestäni. Voin luottaa sisimmästäni huokuvaan sanomaan, samastua oman intuitiivisen totuuteni kanssa.

Ja kun keskityn siihen hyvään, joka sisälläni jo on, siihen rakkauteen ja runsauteen ja välittämiseen, jotka sisälleni jo aikojen alussa ovat asettuneet asumaan, alkaa ylimääräinen hiljalleen tipahdella pois, automaattisesti, ihan ilman rimpuilua. Luonnollisesti, lempeästi, vapautuneesti.

Voin sanoa noille vanhoille ajatusmalleille: ”Ymmärrän oikein hyvin, miksi muodostuitte sellaisiksi kuin olette olleet. Mutta ymmärrän myös, kuinka hankausta aiheuttavia olette, kuinka tarpeettomia olette, kuinka harhasuuntaan johtavia olette. Niinpä päätän laskea teistä nyt irti. Niinpä annan teihin liittyvän tahmaisen ja kangistavan energian nyt vapautua minusta, kaikkialta minun olemuksestani, sen kaikista kerroksista ja sen kaikilta tasoilta. Ja niinpä sanon teille, rakkaat vanhat ajatusmallit, että olette nyt vapaita poistumaan minusta, olemattomiin hälvenemään minun olemisestani, kun kaiken uuden synnyttävä rakkaus teihin saapuu ja teitä syleilee.”

 

 

Kuva: Averie Woodard.

Lisää kirjoittajalta Johanna K/Johanna Hämäläinen

Lasken irti

Lasken irti itseni halveksimisesta, se saa sulaa pois Lasken irti itseni rankaisemisesta,...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.