Sairastuminen, stressi ja raha

Olen tällä, vaikkakin melko lyhyellä kokemuksella lapsen kanssa eläessä todennut sen, kuinka suuri vaikutus ympäristön stressillä on sairastumiseen. Meidän kolmevuotias Jere on välttänyt onneksi isommat tulehduskierteet ja tähän mennessä synteettiset lääkkeet sekä antibiootit. Mutta kun hän aloitti päiväkodin vajaa vuosi sitten, flunssien määrä lisääntyi huomattavasti. Olin kyllä kuullut, että päiväkodissa pöpöt leviää kulovalkean tavoin, mutta ajattelin, että olisimme saaneet vastustuskykyä sen verran nostettua, että flunssakierteitäkään ei olisi ihan “normaaliin” tapaan. 

Jerellä on ollut nuha-flussa noin kahden kuukauden välein, mikä on tarkoittanut sitä, että toinen meistä on hänen kanssaan kotona. Itse olen sairastunut myös helposti viimeisen vuoden aikana, nyt on selätetty jo viides flunssa, mikä on varmasti ennätys koko elämässäni. Pari kertaa meillä molemmilla on noussut kuumekin hetkeksi korkealle. Joka kerta, olemme tervehtyneet lepäämällä, käyttäen terveyttä tukevia lisäravinteita ja tarvittaessa homeopaattisia valmisteita. Sitten olemme palanneet arkisiin askareisiin.

Välillä mieltä on turhauttanut, että vaikka kuinka on opiskellut ravintoa ja terveyden tukemista, sairastumme silti. Miksi vastustuskykymme on nyt jokseenkin heikko? Voisiko syynä olla jotkut muut, kuin ravintotekijät?

Viime viikolla maatessani pojan kanssa jälleen kerran sängyssä, miehen yrittäessä tehdä jälleen kerran sovitut työt ja tuoda perheellemme rahaa, jotta voisimme kattaa aika pitkään vallinneet, korkeat elämis- ja asumismenomme, jotain tapahtui. Itselläni tapahtui vahva kehollinen purkautuminen, jossa noussut kuume toimi apuna. Tuntui “pakkopysähdykseltä”, jossa kehollani oli vihdoin aikaa ja tilaa korjata itseään syvemmältä. Tajusin vahvasti ja syvällisesti, että arkemme on ollut jo pitkään jonkunlaista selviytymistä elämisen sijaan. 

Ymmärsin, että emme ole eläneet täysillä sellaista elämää, joka on meidän näköistä ja meidän rytmistä. Suurelta osin elämäämme on sanellut jo yli vuoden isojen menojen kattaminen ja jatkuva ainakin alitajuinen huoli rahasta. Rahan tulo ei myöskään ole tässä vaiheessa itsestäänselvyys, kun molemmat haluavat tehdä omannäköistä työtä. Pojan vieminen päiväkotiin on aiheuttanut syyllisyyttä ja aikataulutettu arki on kuluttanut selvästi henkisiä voimavarojamme. Miehen keho on oireillut näkymättömämmin, kun ei ole ollut tilaa eikä mahdollisuutta sille, että koko perhe sairastaisi. 

Vaikkakin olen saanut tehdä mielekkäitä asioita, olen silti ollut jonkunlaisessa konemaisessa moodissa, jossa olen keinotekoisesti tehnyt itseäni tehokkaammaksi mm. kahvin avulla, joka selvästi vaikuttaa olotilaani, eikä aina niin hyvästä. Samalla tajusin myös, että olen myös päästänyt itseni makeakoukkuun. Kun arjessa ei ole 100% luottamus ja yhteys, niin tottakai sitä apua haetaan erilaisista stimulanteista, ja hyväähän se ei tee pitkällä aikavälillä, vaikkakin herkut olisivat laadukkaita. 

Äitini oli auttamassa meitä alkuviikosta parina päivänä ja ehdotin, että mies jäisi kotiin meidän kanssamme loppuviikoksi. Alussa hän stressasi töistään ja yritti tehdä jotain kotona. En ollut koko viikkoon vaatinut häneltä mitään (toisin, kuin välillä arjessa) ja koska tarvitsin itse lepoa, olin haavoittuvassa tilassa. Lupasin maksaa muutamia laskujamme juuri saamistani Kelan tuista, jotta hänen ei tarvitsisi miettiä niitä . Tuntui, että itse sain vihdoin tilaa hengittää, kun olin vihdoin saanut jostain rahaa, mitä en ollut ´lähes koko viimeiseen vuoteen kodinhoidon tuen päättymisen jälkeen.

Picture

Kohta mies sai oivalluksen, joka tuntui palauttavan meidät pitkästä aikaa “normaaliksi” perheeksi, joka elää luottamuksesta, läsnäolosta ja rakkaudesta.  Jokin näkymätön pelko nousi tietoisuuteen ja hän pystyi tekemään valinnan. Hän päätti valita rakkauden, pelon ja jatkuvan varmistelun sijaan. 

Kun mies muuttui, koko perhe-elämämme ja parisuhteemme muuttui. Jokin myös itsessäni muuttui, ehkä juuri tässä purkauksessa ja se edelsi tai jopa mahdollisti tätä syvempää kokonaisuuden muutosta, jonka seurauksena lapsikin vaikutti todella onnelliselta. Tajusimme, että olimme yrittäneet liikaa ja kuluttaneet voimavarojamme etenkin henkiseltä puolelta niin, että meitä on ollut pakko pysäyttää säännöllisesti flunssien muodossa. Vaikka meillä on päiväkoti, joka on meidän arvoja vastaava, liittyy päivittäisiin talousasioihin ja aikataulutuksiin sen verran stressiä, että se ei poista jatkuvaa henkistä tuskaa. Tajusin, että haluan vapaampaa elämää ja haluan antaa lapselleni, jotain muuta, kuin tämänkin verran kiireellisen elämän mallin. 

Nyt pystymme hengittämään. Konkreettisia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi ovat oman asuntomme myynti, kun ostaja löytyy ja pienennämme asumismenoja valitessamme vuokra- tai asumisoikeusasunnon. Irroitamme itsemme myös Life centren toimitiloista, jotka eivät lopulta palvelleet muuta kuin pelkoa ja stressiä. Olen pojan kanssa kotona enemmän ja elämme vapaampaa – ei aikataulutettua arkea. Toivottavasti löydämme uuden asunnon läheltä päiväkotia, niin matkatkin helpottuisivat. 

Uskon vakaasti, että hyvin monien fyysisten sairauksien – oli ne sitten pienempiä tai isompia – taustalla on tekijöitä, jotka liittyvät ympäristön heijastamaan stressiin ja täten henkisen hyvinvoinnin laiminlyömiseen. Usein kaksi suurinta ongelmien aiheuttajaa perheissä johtuu näistä kahdesta, jommasta kummasta tai molemmista tekijöistä: parisuhde ja raha. Meidän tapauksessa kyseessä on ollut raha, jota ei vaan ole ollut tarpeeksi kattamaan liian suuria asumis- ja toimitilakustannuksia ja stressi on ollut taattu. 

Joka tapauksessa, tämä kulunut vuosi tai puolitoista, on opettanut meille hyvin paljon. Uskon, että tarvitsimme nämä kokemukset, jotta voimme vastedes tehdä parempia valintoja. En usko, että elämässä voikaan tehdä ainoastaan hyviä ja oikeita valintoja. Jos oma kuppi on tyhjä, ei ole myöskään paljoa, mistä antaa muille, ainakaan pitkällä tähtäimellä. Arjessa olen ollut päällisin puolin hyvinvoiva, mutta sisälläni on kalvanut jonkunasteinen pelko ja tyytymättömyys. Kuitenkin se, että olemme panostaneet parisuhteeseen ja sisäiseen kasvuumme, on varmasti mahdollistanut sen, että asiat ovat näinkin hyvin. Luottamus elämään on ollut monesti koetuksella, mutta kertaakaan emme luovuttaneet. Nyt tuntuu, että suurin taakka on heitetty pois ja uusi elämä voi jälleen kerran alkaa. Parisuhteemme on noussut – jälleen kerran – uudelle tasolle. 

Picture

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.