Solmuja aukomassa

Kuulun joidenkin mielestä kummeksuttuun keräilijöiden kastiin. Kulkiessani ympäriinsä katseeni osuu usein tielle sattuneeseen tavaraan; roskaan, lehtiin, kiviin, mihin vaan. Joskus hetken mielijohteesta poimin tavaran mukaani. Useimmilta ulkomaanmatkoiltani mukaan kotiin on kulkeutunut ainakin muutaman kilon verran kiviä ja simpukoita vuosien varrella. Ihan vain esteettisistä syistä.

Joku aika sitten kadulla vastaan tuli mykkyräinen esine. Lähempi tarkastelu paljasti sen mahdollisesti alumiinilangaksi. Metalli oli sykkyrälle keritty, ehkä talteen otettu jotain tarkoitusta varten ja omistajan taskusta kadulle pudonnut. Kadulla sen päälle oli tallottu ja se oli litistetty. Enempiä miettiättä poimin sykkyrän mukaani. Jo sillä hetkellä kun sen näin, se tuntui symboloivan minulle solmua omassa elämässäni. Ajattelin liittäväni sykkyrän johonkin tulevaan maalaukseeni tai omataideprojektiini. Useamman viikon ajan sykkyrä muistutti olemassaolostaan eteisen piirongin päällä. Taideteosta ei ollut tullut tehtyä, kirjoittamisen kanssa oli totaalinen umpisolmu ja useat asiat tuntuivat taas kasaantuneen luoden sisäistä painetta.

Kunnes tajusin, mitä sille solmulle pitää tehdä. Tietenkin avata. Ei sen kummempaa. Sykkyrä ei ollut löytänyt paikkaansa, koska sen ei ollut tarkoitus jäädä jumiin. Asiat vain eivät tapahdu koskaan pakottamalla ja kaikelle on oma aikansa. Joskus oivalluksen ja toteutuksen välillä menee aikaa, asia ottaa oman tilansa ja kenties kerryttää itselle tärkeää symboliikkaa mukaan.

Tänään solmu avautui. Tänään tunsin ajan olevan oikea, otin kerän käteeni ja aloin aukoa solmua. Minunlaiselle monesti kärsimättömälle multitaskaaja-ihmiselle yhteen asiaan keskittävät tekemiset ovat aivan parasta harjoitusta. Toiminnallista meditaatiota.

Pikkuhiljaa solmua auki näpertäessäni jostain nousi esiin ajatus saattaa solmu uuteen muotoon. Kierrätystaide-idea on kiinnostanut ja viehättänyt minua jo pitkään ja yhtäkkiä löydän itseni toteuttamassa sitä. Kertaalleen keritty lanka on uudelleen työstettäessä mukavan rosoinen ja kauniin elänyt, paikoitellen hauraan katkeavakin. Jotain muuta kuin siloinen, täydellinen, vasta kerältään otettu. Rosoinen niin kuin ihmisen elämäkin loppujen lopuksi.

Solmun auetessa tuntui, kuin luovuus ja intohimo itsessäni olisi päässyt jälleen liikkeelle. Tukos, joka on estänyt asioiden toteuttamisen ja saanut monet asiat jäämään vain ajatuksen asteelle, monesti jopa vain ohivälähtäväksi hetkeksi, tuntui kuoriutuneen. Kävely luonnossa auttoi myös pään tuulettamisessa. Asiat ja energiat itsessämme ja ympärillämme liikkuvat kaiken aikaa mutta voivat ne myös jäädä tukkoon ja solmuun, kiertämään kehää. Se tuntuu usein epämukavana olona kehossa ja on monesti aiheutunut ihan fyysisestäkin liian pitkään paikallaan olosta.

Niin hullulta kuin se joidenkin mielestä varmasti kuulostaakin, monia ihmisiä auttaa symbolinen työskenteleminen. Mitä enemmän itse tunnen olevani päässä ja järjen vallassa, sitä vaikeampaa minun on päästä kiinni sisimpääni ja symboliikkaan. Mutta mitä enemmän olen opetellut kuuntelemaan tunteitani ja sisäisiä tuntemuksiani sekä antanut huomiota keholleni, sen helpommaksi se on tullut.

Sykkyrä löysi uuden muodon perhosena. Miksi perhonen, mietin palatessani kävelyltä. Mitä perhonen minulle edustaa? Ja löysin vastaukseksi: kauneus, vapautuminen, muutos, irtipäästäminen, feminiinisyys.

Sillä perhosen voimalla kirjoitan nyt tätä tekstiä.

Voimme kulkea elämässä katse tiukasti ohjautuneena kiintopisteeseen, suorittaen ja vaatien tai hetkessä eläen ja läsnäollen. Olen päättänyt edelleen ja enenevässä määrin opetella läsnäoloa arjessa ja huomata myös matkan varrelle osuvat pienet ihmeet, elämän tarjoamat hetkittäiset kauneudet. Tämän koetan muistaa ja opetella huomioimaan elämän positiivisuutta myös synkempinä ja väsyneempinä hetkinäni.

Tehdään tästä vuodesta merkityksellinen ja voimaannuttava. Sallitaan hyvää itsellemme!

 

Lisää kirjoittajalta Kirsikka / Pirtanauhaa ja piikkilankaa

Solmuja aukomassa

Kuulun joidenkin mielestä kummeksuttuun keräilijöiden kastiin. Kulkiessani ympäriinsä katseeni osuu usein tielle...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.