Sinä olet riittävä

Elämässä on hetkiä, kun kokee olevansa riittämätön. On hetkiä, kun saa kokemuksia torjutuksi ja hylätyksi tulemisesta niin, että sisimpään jää uskomus: ” Minä en riitä tällaisena kuin olen.” Kun tällainen ydinuskomus jää sisimpään, sitä yrittää paikata hakemalla muilta hyväksyntää ja erityisesti heiltä, joilta on saanut sen kokemuksen, etten ole riittävä. Usein tämän kokemuksen saa omasta lapsuudestaan, omilta vanhemmiltaan.

Joko tätä riittämättömyyden onkaloa yrittää paikata hakemalla vanhemmilta hyväksyntää ja rakkautta niillä asioilla mitkä merkitsee vanhemmille jotain tai mitä he ovat opettaneet sinulle, millainen on arvokas ja riittävä ihminen. Nämä kokemukset mitä sinulta on odotettu lapsena tai millä tavoin olet saanut osaksesi kaipaamaasi rakkautta, ovat niitä asioita joita voit toteuttaa elämässäsi edelleen tänäkin päivänä.

Tai kun on huomannut, ettei saa tarvitsemaani rakkautta vanhemmilta, sitä hakee usein omalta kumppaniltaan jotta vihdoin voisi kokea olevansa riittävä. Elämän jatkuva etsintä, jotta sisäinen lapsi voisi kokea vihdoin olevansa riittävä sellaisena kuin hän todellisuudessaan on.

Riittämättömyyden tunteesta myös usein kumpuaa surua ja häpeää. Koska kun ei ole saanut tarvitsemansa hyväksyntää, alkaa häpeämään itseään ja se riittämättömyyden tunne on niin koko olemuksen valtaava. Tätä omaa riittämättömyyden tunnetta saattaa alkaa suojaamaan jollain tavalla. Asettamalla muureja oman sydämensä ympärille, jotta muut eivät näe omaa heikkouttaan ja omaa syvää surua siitä mitä kokee omassa sisimmässään.

Kun rakkauttani ja iloani ei otettu lapsena vastaan, aloin pelkäämään rakkauteni näyttämistä muille. Mitä jos rakastan koko sydämestäni ja sitten tulenkin torjutuksi niinkuin menneisyydessäni. Mitä jos taas tunnen olevani riittämätön, kun toinen kääntää selkänsä minulle kun näytän tunteitani. Sitä alkoi pelätä rakkauden näyttämistä ja osoittamista muille, kun saanut niin paljon kokemuksia siitä, ettei sitä oteta rakkaudella vastaan. Mutta nyt tunnen olevani siinä hetkessä itseni kanssa, kun tahdon rakastaa avoimesti ja näyttää että minä välitän, vaikkei sitä otettaisikaan vastaan.

Koska tunnen sydämessäni suurta iloa kun voin antaa rakkauttani, läsnäoloani, kertoa avoimesti tunteistani, kiittää tms. Olen opetellut tätä nyt omien perheenjäsenteni kanssa että voin kiittää heitä, näyttää että välitän vaikka he eivät juuri reagoi sanomisiini millään tavalla.

Mutta nyt minun on aika antaa itselleni todella lupa olla sitä mitä olen. En aio enää yrittää olla muuta kuin olen, minkään syyn tai kenenkään muun vuoksi. En pelkää näyttää enää kuka todella olen.

Olen suojellut itseäni niin kauan loukatuksi ja torjutuksi tulemisen tunteilta, että näiden suojausten on aika laskeutua Äiti Maan syleilyyn ja Rakkauteen. Minulla edelleen on sisimmässäni menettämisen pelkoa, se aktivoituu sisimmässäni hyvin herkästi. Mutta mitäpä jos annan senkin pelon vaan olla, jos se on kanssani koko elämän ajan, mitä jos annan sen olla, ja silti voin rakastaa täydestä sydämestäni ja myös uskaltaa vastaanottaa rakkautta, tietäen että olen rakkauden arvoinen ja riittävä ottamaan kaiken hyvän ja rakkauden vastaan niin muilta ihmisiltä kuin koko Universumilta.

Tämä pelko on ollut valtava, ja olen tehnyt kaikkeni päästäkseni siitä eroon. Mutta lopulta jokaisen pelot ovat syystä, ne opettavat meille Rakkaudesta. Voin olla kaikkien puolieni, tunteitteni ja pelkojeni paras ystävä. Minulla on tietyt vahvuudet ja tietyt heikkoudet. Tietyt pisteet minussa triggeroituvat helposti tietyissä asioissa, tapahtumissa, ihmissuhteissa, mutta mitäpä jos nekin on ok.

Riittäväksi tunteminen on itselläni liittynyt jotenkin siihen, että minun täytyy tehdä jotain ollakseni riittävä, varsinkin vanhemmilleni. Se täytyy osoittaa jotenkin, tai täytyy tehdä jotain jotta olen riittävä ja merkityksellinen. Auttaa jotakuta että saan sillä merkitystä itselleni.

Mutta kun olen ollut paljon itsekseni itseni kanssa, ja on ollut hetkiä kun olen kokenut yksin ollessani syvääkin yksinäisyyden kokemuksia, kun sisäinen lapsi on niissä hetkissä pelännyt ettei kukaan rakasta tai mitä merkitystä minulla kellekään on, kun istun täällä yksin. Kun olen menettänyt rakkaita ihmisiä ja olen yksin.

Kävin yksinäisyyden tunteeni kansa keskustelua: mistä tämä yksinäisyys todella kumpuaa. Miten tämän yksinäisyyden voin parantaa niin että on kaikissa elämän hetkissä hyvä olla: niin itsensä kuin muiden kanssa? Miksi ihminen haluaa ympäristön täyttyvän äänillä? Miksi ihmisen on niin vaikeaa olla tässä ja nyt, rauhassa, hiljaisuudessa?

Hiljaisuudessa voin todella kuulla itseäni, omaa sydäntäni ja omaa sisintäni. Hiljaisuudessa voin todella kääntyä sisäänpäin ja oppia tutustumaan omaan sisäiseen ihmiseeni, omaan todelliseen itseeni. Hiljaisuus on se mikä todella syvimmällä tasolla voi parantaa. Mutta hiljaisuudessa yksin ollessa ei ole ketään joka ulkopuolelta saa itsensä tuntemaan olonsa arvokkaaksi, riittäväksi, merkitykselliseksi tai rakastetuksi, vaan nämä tunteet on silloin löydettävä vain ja ainoastaan omasta sisimmästään.

Tämä ei ole aina helppoa: kääntyä sisäänpäin ja todella todella pysähtyä oman riittämättömyyden ja yksinäisyyden tunteiden äärelle, ja opetella itse olemaan läsnä itselleen ja kun riittämättömyys saa rakkautta ja hyväksyntää itseltään, se voi alkaa muuntua tunteeksi ja uskomukseksi:

MINÄ OLEN RIITTÄVÄ TÄLLAISENA KUIN OLEN.

Kun sisäinen lapsi saa tunteen, minähän olenkin turvassa tämän aikuisen naisen/miehen sylissä ja rakastavassa läsnäolossaan. Minähän saankin huomiota siltä ihmiseltä jolta sitä eniten tarvitsen (itseltäni), ja kun tämä ihminen onkin läsnä minulle ja saan kertoa sinulle miltä minusta tuntuu ja saan tunteen, että olen turvassa ja voin luottaa tuohon ihmiseen ettei hän torju ja hylkää minua, vaan ottaa rakkauteni vastaan, voin alkaa uskoa, tuntea ja sisäistää että minähän olenkin RIITTÄVÄ. Todella, olen riittävä.

Kun on omalle todelliselle olemukselleen todella läsnä, ei riittämättömyyden tunteita tarvitse enää paikata ulkopäin, vaan se tunne muuttaa muotoaan kun on yhteys oman todellisen itsensä kanssa. Yksinäisyyttä ja riittämättömyyden tunteita ei voi poistaa eikä paikata toinen ihmisen toiselta ihmiseltä koskaan, vaan sen parantaa se kun antautuu olemassaolon rauhaan ja rakkauteen oman sisimpänsä kanssa. Kun tuntee sisimässään ja sydämessään: olen riittävä vain siksi, koska olen olemassa. Koska olen minä. Ainutlaatuinen yksilö, joka on tullut tänne kasvamaan ja oppimaan ja jakamaan rakkauttaan muiden ja koko Maailman kanssa.

Rakkaus on jo sinussa.

Se vain kasvaa kasvamistaan,

täyttäen sinut kokonaan

hellien sinua,

hoitaen sinua,

ja parantaen sinut tullaksesi

kokonaiseksi

siksi kuka todella olet.

Koen, että sillä on niin suuri merkitys kun kerromme aidoista tunteistamme muille, kehumme ja kannustamme.

Haastankin sinua jo tänään kertovan jollekin rakkaalle tai vaikka tuntemattomalle ihmiselle jotain kaunista!

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

Läheisriippuvuudesta toipuminen

Läheisriippuvuus syntyy siitä, kun ei ole lapsena saanut osakseen sitä rakkautta ja...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.