Siirtymäriitti mieheksi

Sain kunnian osallistua lauantaina vahvaan ja tärkeään siirtymäriittiin seremoniallisessa roolissa, itkijänaisena. Kyseessä olivat naisellisen kehon ”hautajaiset”, jossa sukupuolenkorjausprosessiin liittyvät hormonihoidot lähipäivinä aloittava transmies Nando jätti taakseen elämän vanhassa ruumiissaan ja syntyi uudestaan miehenä.

Tapahtuma alkoi Kolmannella linjalla Kalliossa, jossa mustaan pitkään mekkoon, näyttävään kaulakoruun sekä pitkätukkaiseen peruukkiin sonnustautunut, huolellisesti meikattu ”ruumis” nostettiin paareille. Kullanväriseen naamioon ja mustaan huppuun ja takkiin sonnustautuneen rummuttajan johdatuksella hänet kannettiin saattueena muutaman korttelin matka Ilolanpuiston kalliolle surumusiikin soidessa kaiuttimesta.

Mukana oli ehkä nelisenkymmentä ihmistä, joista osa oli pukeutunut surupukuihin, joten ei ollut ihme, että kulkue herätti huomiota koleaa lauantai-iltapäivää elävässä Kalliossa. Vastaantulevat ihmiset pysähtyivät katsomaan kulkuetta kummastuneina, ja kahviloiden ja baarien ikkunapöydistä otettiin kulkueesta kuvia tai videoita.

Siirtymäriitti naisesta mieheksi
“Ruumis”. Kuva: Rosana de Oliveira Sorva

Itkuvirsi sanoitti liminaalivaiheen

Tuulisella kalliolla alkoi minun osuuteni seremoniasta. Olin etukäteen kirjoittanut Nandolle itkun, nykyaikaisen itkuvirren, jonka esitin ”ruumiin” äärellä ääneen itkien. En ehtinyt huomioida, miten muut siihen suhtautuivat tai kuuliko kukaan muu itkuani, keskityin vain itse tunteen ja tarinan ilmaisemiseen. Onnekseni minulla oli vieressäni kanssaitkijä, Monika Pensar, joka nyyhkytyksillään kannusti ja auttoi pitämään fokuksen siinä missä pitikin.

En ollut koskaan tavannut Nandoa, kun minua pyydettiin siirtymäriittiin itkijäksi, mutta tapasin hänet viime viikolla varta vasten seremoniaa varten. Juttelimme parin tunnin ajan ja kirjoitin ylös asioita, jotka hän mainitsi jättävänsä taakseen. Kirjoitin muistiin myös metaforia, joita hän käytti kuvatessaan elämäänsä homomiehenä näennäisen heteronaisen ruumiissa. Puhuimme myös siitä, mitä hän on jo saanut ja tulee saamaan tilalle, kun hänen kehonsa muuttuu pian maskuliinisemmaksi.

Keskustelun perusteella pystyin kirjoittamaan Nandolle itkun, jossa me kaikki jätimme hyvästit ja surimme taakse jäävää henkilöä, jonka olemme ennen nähneet siskona, tyttärenä, tyttöystävänä ja kauniina naisena. Surimme vanhaa kehoa, tuuheaa pitkää tukkaa, sileitä poskia ja naiskuorolaisen kaunista lauluääntä. Surimme eroon päättynyttä avioliittoa ja sitä, ettei hän voi saada omia lapsia, koska edelleen Suomessa vaaditaan sterilisaatiota, jotta sukupuolen voisi korjata juridisesti.

Koska Nando on paitsi transmies, myös homoseksuaali, hän on nauttinut siitä huomiosta, mitä naiselta näyttäessään on saanut heteromiehiltä. Nyt hän luopuu myös siitä, ja käytännössä rajaa mahdollisten kumppanien poolia radikaalisti – heteromiehiä hän tuskin enää kiinnostaa miehen ruumiissa, ja transfobia on melko yleistä homokulttuurissa. Käytännössä mahdollisia kumppaneita ovat jatkossa biseksuaalit, panseksuaalit ja muulla tavalla seksuaalisuudeltaan joustavat ihmiset.

Feminiinisestä kehosta luopumisen aiheuttamien menetysten lisäksi surimme itkemällä myös sitä, miten Nando on kärsinyt yrittäessään sopia heteronaisen muottiin, miten hän on elänyt valheessa ja joutunut näyttelemään jotain, mitä ei ole. Sitä kautta pääsinkin itkussa siirtymään kohti transformaatiota: siihen, miten palapelin palaset liukuivat kohdalleen saumattomasti, kun hän päätti tulla ulos kaapista sellaisena kuin on.

Siirtyessään maskuliinisempaan ruumiiseen hän pääsee eroon myös kaikista naiseuden tuomista negatiivisista asioista – tytöttelystä, vähättelystä ja häirinnästä – joista hän haluaakin päästä eroon. Ja vaikka alkava prosessi ymmärrettävästi pelottaakin, hän tietää jo nyt, miten vapauttavaa on olla aidosti oma itsensä.

Ylösnousemus

Siirtymäriitti naisesta mieheksi
Ylösnousemus. Kuva: Rosana de Oliveira Sorva

Itkun jälkeen kaiuttimesta alkoi kuulua Richard Straussin Also sprach Zarathustran ensi tahdit – ja ”ruumis” nousi ylös. Nando riisui mekkonsa, jonka alta paljastuivat hänen omat vaatteensa, hän otti peruukin pois, heitti kuristavan kaulakorun pois ja pyyhki huulipunan ja ison osan muustakin meikistä pois.

Sitten oli juhlan aika: Kaikki saivat kuohuviiniä samalla kun musiikiksi vaihtui Pharrell Williamsin Happy. Sen tahtiin tanssahdellen Nando halasi ystäviään ja ”kilisteli” pahvimukeja. Kun skumppapullot olivat tyhjentyneet, jäätävän tuuliselta kalliolta siirryttiin läheiseen baariin, jossa juhlat jatkuivat hilpeissä merkeissä.

Itkun ja ylösnousemuksen jälkeen jo hymyilyttää. Kuva: Monika Pensar

Itkuvirsi uudessa kontekstissa

En ollut ensimmäinen itkijä, jota tähän tilaisuuteen oli kysytty. Ymmärsin, että kaikki eivät olleet pitäneet tapahtumaa sopivana kontekstina itkuvirrelle. Itse olen eri mieltä. Perinteisesti itkuvirret ovat liittyneet vahvasti juuri siirtymäriitteihin, ja itku on osaltaan varmistanut onnistuneen siirtymän vanhasta statuksesta liminaalivaiheen kautta uuteen.

Itse en välttämättä menisi esittämään itkuvirttä esiintymislavalla – sellaiseen ei ainakaan nykyaikainen itkuvirsi mielestäni kovin luontevasti sovi. Sen sijaan nykyaikaiseen siirtymäriittiin, johon ei liity vakiintuneita perinteitä, se toi mukaan perinteikkään, ikiaikaisen tavan ilmaista tunteita ja sanoittaa tapahtumien kulun. Ainakin itse siirtymäriitin mieheksi läpikäynyt henkilö arvosti sitä, ja sehän on tärkeintä.

Lue aiempia kirjoituksiani itkuvirsistä:
Itku vapauttaa
Äiti ilmestyi uniin

Seuraa blogiani tykkäämällä siitä Facebookissa

Tallenna

Lisää kirjoittajalta Magiaa ja maadoittumista/Katariina Krabbe

Munien värjäys luonnonväreillä

Pääsiäinen on vuotuisjuhlista se kristillisin, ja koska en ole kristitty, en varsinaisesti...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.