Sielunperhe auttaa eheytymään lapsuuden haavoista

Onko sinulla oma sielunperhe?

Sielunperheellä tarkoitan ihmisiä, joiden seurassa voit olla vapaasti ja aidosti se, kuka olet. Sinä olet hyväksytty, riittävä ja tasavertainen. Sinua kunnioitetaan ja tulet nähdyksi ja kuulluksi. Sinua ei lytätä, paineta alas vaan kannustetaan ilmaisemaan vahvuuksiasi. Sinua ei hylätä, eikä käännetä selkää, vaan negatiiviset tunteet, jotka jokin kanssakäyminen nostaa on turvallista käsitellä rakentavasti. Täten ihmissuhteet ja kehittymisesi ihmisenä pääsevät ihan uusille tasoille.

Sielunperhe ei useinkaan ole se oma synnyinperheemme, vaikka he varmasti jonkunasteisia sielunkumppaneitamme ovatkin, sillä sielumme on valinnut fyysiseksi kodikseen juuri heidät. He, biologiset vanhempamme ja kasvattajamme, ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, joiden kanssa elämäntehtävämme ja se, mitä olemme täällä oppimassa mahdollistuu.

Joskus – ja monesti oppiminen tapahtuu pienen tai isomman kipuilun kautta. Kipu on täällä kasvattamassa. Aikuisiällä havahdumme jossain vaiheessa kivun olemassaoloon ja siihen, kuinka se edelleen kulkee mukanamme, rajoittamassa elämistämme aitona ja kokonaisina itsenämme.

Ensimmäinen vaihe – ainakin oman kokemukseni kautta – on tuntea vihaa ja katkeruutta omia vanhempia kohtaan. Koemme, että heidän syytä on se, että olemme tällaisia emmekä pääse elämässä eteenpäin. Kun annamme itsemme tuntea vihaa (tai mitä tahansa tunnetta), sillä on mahdollisuus vapautua. Vihan tunteminen ja sen hyväksyminen onkin tärkeä vaihe matkalla.

Kun viha ja katkeruus vanhempia tai toista heitä kohtaan on pinnalla, voi monesti etäisyyden ottaminen vanhempiin toimia paremmin. Vihan tehtävä on suojella ja puolustaa rajojamme ja sen voimalla laitamme stopin sille, että vanhemmat eivät vaikuttaisi liikaa elämäämme – ainakaan fyysisellä tasolla.

Tässä kohtaa viimeistään, on aika myös katkaista napanuora lapsuudenkodista. Sinä et ole vanhempiesi hoitaja. On hyvä nähdä opitut velvollisuudet ja roolit, jotka lähtevät usein syyllisyydestä tai tavoista käsin. Ovat ehkä siirtyneet jo monilta sukupolvilta toisille. Meidän tehtävä on katkaista rajoittavat mallit, ja vapautua.

Meidän tehtävä on auttaa ensisijassa itseämme. Kaikki lähtee siitä. Kun autat itseäsi ensin, autat parhaiten muitakin!

Haasteeksi voi tässä kohtaa tulla varsinkin pidemmän päälle vastaan se, että jos emme löydä uusia, eheyttäviä ihmissuhteita, joissa meillä on turvallista jatkaa kasvuamme, voimme jäädä liikaa yksin. Liiallinen itsenäisyys, erillistyminen vie meidät pois sydämestämme ja täten itsestämme.

Siksi jokaisen elämässä tulisikin olla ihmisiä, joiden kanssa voimme jakaa kaikkea, mitä sydämemme päällä on. Purkaa ja vapauttaa tunteet, joita käymme läpi – ja jopa aktivoida niitä esiin turvallisessa ja etenkin objektiivisemmassa ympäristössä. Etenkin vihan tunne tarvitsee ympärilleen paljon rakkautta, jotta se voi sulaa aidosti pois.

Kun saamme happea ihmisistä, jotka ovat ”liian triggeröiviä”, meille tulee tilaa työstää asioita, jotka ovat todellisen triggeröitymisen taustalla. Kun otamme oman tilan, elämämme haltuun ja keräämme ympärillemme eheyttäviä ihmissuhteita se vahvistaa meitä niin paljon, että se alkaa itsestään vaikuttaa myös suhteisiin vanhempiamme/kasvattajiamme kohtaan.

Kun sisällämme ei ole enää niin paljon vihaa ja katkeruutta, jota vanhemmat ovat jatkuvasti peilanneet meihin osumapintaa ei enää ole. Alamme ymmärtää, että se, mitä me olemme – sitä ympäristö peilaa meille takaisin. Kun alamme hyväksyä itsemme, ja omat tunteemme, pystymme hyväksymään myös ympäristön.

Mikään ei ole lopulta vapauttavampaa, kuin tuntea aidosti kiitollisuutta omasta menneisyydestään, sen haasteita ja kipukohdista. Ymmärtää syvällisemmin, että olemme saaneet juuri ne opit, jotka olemme tarvinneet. Meidän vanhempamme ovat olleet meille juuri ne, jotka me tarvitsimme ja olemme alunperin valinneet.

Tärkeät vaiheet omaksi itseksemme kasvussa on juurikin se itsenäistyminen ja napanuoran katkaisu vanhemmistamme. Mutta vähintään yhtä tärkeää on työstää menneisyyden tunteet ja kokemukset ja tässä kohtaa kannattaa lähettää kutsu omalle sielunperheelle. He odottavat kutsuasi – jos et sitä vielä ole laittanut!

Luomalla elämään syvempiä ihmissuhteita, joissa voimme kehittyä ja kasvaa; tulla näkyväksi kaikkien puoliemme kanssa on tärkeimpiä tekijöitä eheytymisellemme. Se voi olla parisuhde, mutta yhden suhteen varaan ei kaikkea kannata jättää. Lisäksi parisuhteessa tapahtuu liian helposti projisointia eli omien negatiivisten tunteiden siirtämistä toisen niskaan, vaikka puoliso todennäköisemmin vain triggeröi omia kipupisteitämme. 

Ollessani vuosia mukana naistenpiireissä, olen todistanut lukuisten sielunperheiden syntymistä. Jo ensimmäisen kokoontumisen jälkeen ihmiset ovat kokeneet, että tässä on hyvä ja turvallinen tila ja joukko jatkaa piirityötä – omaksi kokonaisemmaksi itseksi kasvua, tunteiden vapauttamista, elämän jakamista. 

 

 

Olimme eilen ystäväni, sielunperheeseeni kuuluvan ystäväni Elinan kanssa toimitiloissamme ja nostimme enkelikortin Naiseuden voimalle. Kas kummaa…Naiseuden voima on juuri sitä, että ihmissuhteet ja sielunperhe on elämämme keskiössä. Kun se osa-alue toimii, koko elämä pääsee laajenemaan vapaasti ja kauniisti.

 

 

Onko sinulla omaa sielunperhettä? 

Tästä voit ainakin aloittaa ♥:

Naiseuden voima – piirit facebookissa

Naiseuden voima – yhteisö facebookissa

Perusta oma Naistenpiiri- verkkokurssi

 

Liity postituslistalle ja pääset mukaan ilmaiselle 5 päivän LÖYDÄ NAISEN VOIMA – tiiviskurssille:

 


Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Uskallatko olla sinä, vaikka et miellyttäisi? Terve itsetunto ja erillisyys henkisen kasvun peruspohja

Ei enää alistumista, miellyttämistä tai turhaa nöyristelyä. Vahva itsetunto ja terve erillisyys...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.