Sen kutsun kuulen

 

Olen viime viikkoina yrittänyt kovasti miettiä mitä elämältäni todella haluaisin. Mitkä ovat suunnitelmani seuraavalle vuodelle. Totuus on etten todellakaan tiedä. En osaa suunnitella niin pitkälle. En edes tiedä mitä aion tehdä syksyllä kun työsopimukseni päättyy, mutta sisimmässäni tiedän, että asiat tulevat menemään juuri niin kuin pitääkin. Koska luottamukseni siihen on niin suuri, en osaa oikeastaan kauheasti stressata tulevaisuuttani vaikka ajoittain tietämättömyys kieltämättä ahdistaakin.On niin paljon asioita mitä haluaisin tehdä. Oikeastaan tuntuu, että on ihan liikaa asioita mitä haluaisin ja voisin tehdä. Haluaisin opiskella vaikka mitä ja perustaa oman yrityksen. Haluaisin muuttaa yhteisöön asumaan ja kokeilla millaista olisi asua maaseudun rauhassa. Haluaisin oman kasvimaan ja oppia kasvattamaan itse oman ruokani. Haluaisin tehdä taidetta päivät pitkät. Haluaisin kirjoittaa kirjan.

Silti edelleen ainoa asia mitä haluan enemmän kuin mitään muuta on maailman näkeminen. Se halu peittoaa alleen kaikki muut haluni. Kaipuuni maailmalle on liian suurta jotta voisin tukahduttaa sen. Eikä sitä pidäkään tukahduttaa vaikka niin välillä luulen.

Välillä pääni sisällä olevat äänet yrittävät sanoa, ettei reissaaminen kannata. Että olisi niin paljon järkevämpääkin tekemistä. Välillä ne äänet sanovat, että olen suorastaan pähkähullu jos aion taas lähteä kohti tuntematonta. Välillä lähes lamaannun pelosta, kun mietin itseäni yksin maailman äärissä ja mitä kaikkea siellä voisi tapahtua. Reissaaminen ei ole edes aina helppoa tai kivaa, mutta silti jokin siinä vain kutsuu minua. Ehkä se on juurikin se haastavuus. Ehkä se on se pelkojen kohtaaminen.

Oli syy mikä tahansa, se on selvästikin tällä hetkellä kutsumukseni. Eikä se kutsumus ole mikään hiljainen kuiskaus vaan se on sisimpäni huuto jonka voi kuulla jo kilometrien päähän. En voi mitenkään olla kuulematta sitä vaikka kuinka yrittäisin ummistaa korvani siltä. Enkä saa sitä vaimennettua millään. Ainoa vaihtoehto on kuunnella sitä ja luottaa siihen.Kuinka voisin olla toteuttamatta sitä kutsua. Oman sisimpäni kutsua. Se olisi vastoin sitä mitä todella olen eikä sillä tavalla pysty elämään. En minä ainakaan. En halua vanhempana miettiä, että siinähän se elämä sitten meni enkä tehnyt mitään mitä olisin todella tahtonut tehdä. Olen kuullut liian monen ihmisen sanovan, että katuu ettei ole tehnyt niitä asioita mitä olisi nuorempana halunnut ja nyt se on jo myöhäistä.

En usko kuitenkaan, että koskaan on liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan. Ainoa oikea hetki siihen on nyt. Ainoa oikea hetki elää on nyt. Useimmiten se on oma mielemme mikä rajoittaa meitä tekemästä asioita, ei olosuhteet.

Nyt on siis minun aikani elää ja toteuttaa itseäni. Nyt on aika nauttia elämästä. Nauttia siitä, että täällä ylipäänsä saa olla ja nauttia. Ja elämästä pitää nauttia sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin haluaisi sen olevan. Ei pidä odottaa täydellistä hetkeä, jota ei koskaan ehkä tulekaan. Se hetki on jo nyt tässä. Nyt aion antautua elämälle ja kutsumukselleni ja katsoa mihin se minut viekään.

                                                            
Sen kutsun kuulen, kutsun kohti uusia seikkailuja!

 

                                        “Be happy for this moment. This moment is your life.” Omar Khayyam                                             
Lisää kirjoittajalta Kaikki värini

Kompassi kohti kehon kuuntelua

  Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Jo nuorena tyttönä...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.