Sekopäistä somettamista

 

Ootteko huomanneet että sosiaalisen median käyttö vie tosi paljon aikaa, koukuttaa ja ei aina edes tee oloa niin hyväksi? Uskon, että olette huomanneet tämän asian ja monella varmasti täyttyy addiktion kriteerit netin käytön osalta. Itse käytän myös paljon sosiaalista mediaa sekä interbettiä yleensä ja en enää juurikaan lue edes ns. perinteistä mediaa. Viime viikkoina olen someillut huomattavasti vähemmän, en ole totaalikieltäytynyt, mutta päivän aikana ei ole välttämättä tullut kertaakaan katsoa facea, instaa tai mitään blogeja. En ole myöskään kirjoittanut omaa blogiani. Voin kertoa että tämä on tuntunut erittäin hyvältä ja voin lämpimästi suositella kaikille edes jonkin asteista some- ja nettitaukoa.
Picture

Picture

Älypuhelimet ovat tulleet jäädäkseen ja kuormittavat meitä koko ajan. Itse huomaan monesti tylsän hetken iskiessä alkavani selailla esim. facebookin feedejä ja monesti myös huomaan, että luen samoja juttuja jo kolmatta kertaa. Silloin tiedän, että nyt kännykän käyttö on mennyt liian pitkälle ja se tarvitsee laittaa vähäksi aikaa pois.Yksi someajan ärsyttävistä ilmiöistä on zombie-kävelijät. On “hauska” näky kun ihmiset vaeltavat naama kiinni kännykässä kaduilla ja tietä ylittäessään, eivätkä näe ja kuule mitään. Joskus tulee jopa vaarallisia tilanteita kun ihminen ei katsoa katua ylittäessään tuleeko sieltä autoja. Joskus tähän itsekin syyllistyn mutta pidän tätä zombie-kävelyä niin luontaan työntävänä, että yritä itse muistaa pitää kännykän laukussa liikkuessani.

Pakenemmeko itsessämme jotakin kun haluamme suurkuluttaa somea? Pitäisikö siihen laittaa itselle rajoitin niin kuin teemme lastemmekin osalta? 

Teemme asioita automaattiohjaukselle koska haluamme paeta erilaisia olotiloja, jotka eivät tunnu niin kovin mukavalta. Pakenemme somen ihmeelliseen maahan tunteitamme, samoin kuin teemme sitä myös ruoan, viinan, tupakin, seksin ja huumeiden kanssa. Itseään pääsee monella keinoa pakoon näennäisesti, mutta elämä iskee useasti kovemmin takaisin jos pakenemme.

Miten olemme lapsillemme läsnä jos emme sitä edes pysty olemaan itsellemme? Suurimmaksi osaksi kun lähdemme ulkoilemaan Oliverin kanssa, en ota puhelinta mukaan. Sitä niin helposti lapsen leikkiessä alkaa selailemaan facebookkia sun muuta yhtä tärkeää. Mielestäni lapsi ansaitsee päivän aikana läsnäolevaa aikaa paljon. Itselleni ei kasvattajana riitä, että olen läsnä fyysisesti vaan haluan kehittää vahvan tunnesiteen välillemme jo pienestä pitäen juuri läsnäolemalla ja kuuntelemalla. Valitettavasti se ei onnistu puhelinta ja tietokonetta näppäilemällä. Monet yrittää laittaa lapsille ipad ja pelikieltoja mutta mitä se auttaa, jos itse ei ole edes ruokapöydässä läsnä lapsille, vaan näprää puhelintaan koko ajan. Mitä kielto silloin auttaa? Pitäisikö itse näyttää ensiksi esimerkkiä ja sitten lapsi alkaisi mahdollisesti seurata sitä.

Silmät kiiluu kun pääsee somettamaan kunnolla 😉Some ei ole itse saatanasta lähtöisin, siinä on hyvää muun muassa se, että voi itse valita mitä haluaa lukea ja seurata. Maailma on pullollaan tietoa eri asioista ja tämä aikakausi mahdollistaa sen, että voimme itse valita kiinnostuksen kohteemme, sekä sen, minkä asian opiskeluun ja pohdiskeluun käytämme aikamme. Joku voisi ajatella, että on sivistymätön jos ei seuraa päivän lehtiä. Joo, en seuraa mutta en pidä itseäni sivistymättömänä. Pystyn juttelemaan monista aiheista syvällisestikin ja jos en jostain asiasta tiedä, voin pyytää kaveria kertomaan asiasta johon hän on perehtynyt. Inspiroivat ihmisiltä ympärillä saa parasta ja oleellisinta tietoa monista asioista.

Tasapainoa ja kultaista keskitietä vaatii nämä nykyajan sudenkuopatkin. Netissä oleskelua ei kannatta bannata kokonaan vaan tiedostaa oma kulutus sen osalta. Meneekö välillä överiksi vai pysyykö sen käyttö hanskassa ihan jees?

<3:lla
Elina

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Millainen on menestyjä ja pystyykö sen näkemään ulkopuolelta?

Ensiksi täytyyi määritellä mitä menestys on ja annatko muiden vaikuttaa siihen miten...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.