Se, mitä et halua, viitoittaa tien todellisen toiveesi lähteelle

Löydä kirkkain toiveesi

Pysähdy kuuntelemaan epämiellyttäviä tunteitasi: Mitä ne kertovat sinulle? Mistä asioista et tilanteessa pidä? Mikä tuntuu erityisen ikävältä? Mikä on epämiellyttävyyden syvin olemus? Tämä tieto on kultakimpaleesi. Selvitettyäsi asian vastenmielisyyden ytimen, käännä se päinvastaiseksi ja löydät aidon, syvimmän ja todellisen toiveesi kirkastettuna.

Inhottavat, epämiellyttävät tunteet – mikä riesa!

Olen juuri itse kieriskellyt viikonlopun kauheissa tunnetuskissa ja yrittänyt käyttää kaikkia mieleeni juolahtavia keinoja kääntää tunteeni myönteisemmiksi, koska tiedän mikä valta tunteilla on elämäämme. Inhottavissa tunnetiloissa tiedostin luovani itselleni lisää ikäviä asioita, mutta tunteet olivat niin voimakkaita, että en saanut niitä suitsittua, vaikka mitä yritin.

Lopultakin oivallus!

Tänään sain lopulta oivalluksen, jota olin kaivannut. Ymmärsin tunkeutua inhottavien tunteiden suohon niin syvälle, että löysin kaiken inhottavuuden ytimen. Sen asian, joka minua eniten kaiveli.

Minusta tuntui pahimmalta se, että koin ettei mieheni välittänyt minusta. Tunsin, että olin hänelle yhdentekevä. Tiesin, että se ei ole totta, mutta sillä ei ollut väliä. Asiaan ei mitenkään liity se, että tiedän hänen rakastavan minua ja että olen hänelle todella tärkeä. Tunteet ja järki puhuvat eri kieltä. Ne eivät pysty kommunikoimaan keskenään, koska kumpikaan ei ymmärrä toistaan. Silloin kun tunteet jyllää, järjellä ei ole asiaa niihin bileisiin.

Mitä todella tarvitsen?

Löydökseni pohjalta aloin miettiä, että mitä minä oikein kaipaan mieheltäni. Mitä ihan oikeasti ja todella syvimmillään tunnen tarvitsevani. Ensinnäkin tämä oli hämmentävä kysymys itselleni. Eikö tämä nyt ole ihan selvää, että rakkautta tietenkin kaipaan. Kaikkihan sitä. Kyllä. Mutta oli jotakin muutakin, jota ilman koin tyytymättömyyttä, johon en ollut löytänyt syytä.

Tyhmä vastaus

Löysin vastauksen. Ja olin vastahakoinen hyväksymään sitä. Yritin torjua sen ja löytää jonkun mielestäni järkevämmän. Mutta ei auttanut. Minä haluan, että mieheni jumaloi minua. Piste.

Okei. Pakko se oli hyväksyä. Näillä mennään.

Minä siis haluan, että mieheni jumaloi minua. Miten se sitten käytännössä voisi toteutua ja ilmetä? Miten voin pitää sitä mahdollisena, jos minusta tuntuu, ettei hän edes välitä minusta? Voisin tietenkin syöksyä hänen kimppuunsa syytösten kera ja yrittää saada häntä muuttumaan. Se nyt vaan ei toimi eikä tule koskaan toimimaankaan.

Onneni on omalla vastuullani

Onneni avaimet ovat minun omissa käsissäni. Minun on muutettava omaa käsitystäni itsestäni. Minun on ensinnäkin koettava itseni rakastettavana olentona. Minun on itse uskottava, että olen juuri sellainen nainen, jota hän haluaa jumaloida. Että minä olen juuri SE nainen hänelle. Ja minun on oltava varma myös siitä,  että minä haluan juuri HÄNEN jumaloivan minua.  Minun on itse luotava itselleni tunne siitä, että hän jumaloi minua. Se on ainoa tie.

Minä luon itse oman kokemukseni parisuhteessani ja on minun vastuullani luoda siitä onnellinen ja rakkaudentäyteinen.

Elämä peilaa meille takaisin omat käsityksemme itsestämme muiden ihmisten ja erilaisten tilanteiden kautta. Parisuhteessa kumppanimme peilaa erityisesti herkimmät, haavoittuvimmat ja syvimmät käsityksemme itsestämme ja arvostamme. Jos pidämme itseämme rakastettavina ja jumaloitavina olentoina, niin kumppanimme peilaa tämän meille takaisin omalla käyttäytymisellään.

Mitä sinun ihmissuhteesi peilaavat sinulle omasta minäkuvastasi?

Kiinnostaako sinua aiheet, joista kirjoitan? Liity postituslistalleni tästä.

Lisää kirjoittajalta Elämän ihmeiden äärellä/Tuulia Laine

Se, mitä et halua, viitoittaa tien todellisen toiveesi lähteelle

Löydä kirkkain toiveesi Pysähdy kuuntelemaan epämiellyttäviä tunteitasi: Mitä ne kertovat sinulle? Mistä...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.