Rohkeutta ja toivoa suruisille silmille

Soundtrack: Coldplay – Fix You

Hei surusilmä, minä täällä, toinen samanlainen. Olomme on raskas ja väsynyt, lyijyä jokainen raaja ja ajatus.

Eilen saattoi paistaa aurinko, mutta sekin oli niin ohutta, ettei ehtinyt verkkokalvoillemme saakka. Unohtui.

Aamupalaksi syömme pimeää, illalla haamuja, luurankoja ja karkaavia langanpäitä, jotka ovat joillekin unia, meille unelma.

Väännämme kasvomme urhoollisen hymyyn, valutamme viimeiset voimamme ylöskääntyneistä suupielistä. Kiitos, ole hyvä, huomenta – näinkö helppo meidät on imeä kuiviin?

Tai ehkä kaikki onkin hyvin. Ehkä pitäisi vain seistä suoremmassa. Ehkä pitäisi kammata hiukset, astua ulos, kuivata silmät. Ehkä pitäisi…huokaus.

Kaivaudumme syvemmälle itseemme. Rakennamme kivimuurin. Suljemme silmät. Korvat. Aistijärjestelmän.

Teemme itsemme näkymättömäksi, taikaa ja kauhua.

Päivittäin meille kerrotaan:

Sinun tarvitsee vain ajatella iloisia asioita.
Sinun tarvitsee vain tarttua toimeen.
Sinun tarvitsee vain jahdata unelmiasi.
Sinun tarvitsee vain nähdä kaikki kaunis.
Sinun tarvitsee vain rakastaa itseäsi.

Mutta minä paljastan, ei tarvitse. Meidän ei tarvitse kuin hengittää.

Hei surusilmä, ota kädestä, niin itken sinunkin kyyneleesi.

Sinä saat olla surullinen.
Sinä saat olla pettynyt, vihainen, ahdistunut, onneton,
eikä yksikään tunne vähennä arvoasi.
Kaikella sillä on tarkoitus, jossain.

Lisää kirjoittajalta Miten elämä lausutaan?/ Pinja Uotila

Kenen unelmaa elät?

Soundtrack: Aretha Franklin – Let It Be  Koko syksyn olen paininut päämärättömyyden...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.