Rentoa uutta vuotta, äidit!

​Jokainen tietää äidin, joka tekee “vähän liikaa” lastensa ja kotinsa (ja mahdollisesti vielä työnsä) eteen ja lopulta uupuu ja alkaa syytellä muita omasta pahoinvoinnistaan. Epäilen, että meissä jokaisessa äidissä asuu ainakin pieni marttyyri, joka muistuttaa olemassa olostaan ainakin joskus ellei useasti.

Marttyyrius on usein selvästi nähtävissä omissa äideissämme. Meidän, oman ikäluokkani äitien suuri kehitystehtävä tässä ajassa on taistella irti marttyyri – äidin asenne- ja toimintamalleista eikä se ole mikään hokkuspokkustemppu vaan syvällinen ja kasvattava oppimismatka. Ystävältäni lainaamassani Mervi Juusolan “Äidin voimakirjassa” todetaan: 

“Marttyyriäidin vuorovaikutusmalli siirtyy tyttären elämään, vaikka tytär olisikin päättänyt, ettei se saa siirtyä. Tyttärestä, jonka sisään on rakentunut jo  lapsuuden aikana jäytävä syyllisyys, tulee helposti puurtaja ja kaikesta mahdollisesta syyllistyvä”. 

Samassa kirjassa listataan äitien tunteiden top 10. Näyttääkö tutulta?

Väsymys
Rakkaus
Raivo
Viha
Syyllisyys
Suuttumus
Onni
Häpeä
Pelko
Huoli

Olen pohdiskellut äitiyden olemusta nyt neljän vuoden kokemuksella vanhempana. En olisi kuuna päivänä uskonut, kuinka elämä voikaan muuttua lasten saamisen myötä niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka koen elämäni todella merkitykselliseksi ja onnekkaaksi, niin säännöllisesti on hetkiä, jolloin mietin miksei arki voisi olla vähän helpompaa. Välillä saan itseni kiinni arjen, lähinnä kotitöiden, suorittamisesta, vaikka paljon siitä olenkin päässyt irti ensimmäisen vauvavuoden jälkeen. Välillä myös suutun, jopa raivostun ja muutun siksi, mitä haluaisin näinä hetkinä myös eniten vastustaa   – marttyyriksi. Tällöin en ole vain ottanut omaa aikaa ja tilaa, jota äiti todellakin säännöllisesti tarvitsee. Miksi sen oman ajan ottaminen ei vaan ole niin helppoa, varsinkaan nyt kun on kaksi lasta ja toinen kiinni vielä säännöllisesti tississä?

Picture

Vuorokaudessa tuntuu olevan liian vähän tunteja ja on pakko allekirjoittaa se, että ruuhkavuodet ei ole mikään tuulesta temmattu käsite. Vietimme äskettäin joulua ja jouduimme muuttaa suunnitelmia joulunviettopaikassamme sattuneen sairastumisen vuoksi. Lähdimme sitten omille vanhemmillemme jotka asuvat lähes naapurissa kello 14 ja pakkasimme autoon perheemme takaisin klo 19.15. Kun lähdimme takaisin, ihmettelimme puolisoni kanssa, että juurihan me vasta tulimme tänne.  Mitä ihmeessä tapahtui noiden viiden tunnin aikana? Mitä ylipäänsä tapahtui eilen tai toissapäivänä? Turha kysyä, emme muista. Minä, normaalisti skarppi nainen en muista mitään, mitä ei “tarvi muistaa”. 

Näin joulun aikaan, olemme kuitenkin ottaneet perheen kanssa rennosti. Olemme olleet enimmäkseen kotona, enkä ole ottanut joulusta ylipäänsä mitään stressiä. Kun mieheni on kotona ja omistautunut koko päivän perheelle, huomaan sen vaikuttavan myös omaan rentouteeni. En jaksa siivota ja huolehtia ylimääräistä. Olen yleensäkin huomannut, että vaikka kuinka siivoaisi, niin hetken päästä on jo sotkuista. Siivoamista olisi siis loputtomiin, kun on 4-vuotias poika, joka heittelee sohvatyynyjä, repii vaatteet kaapistaan ja kantaa huoneestaan tavaroita ympäri asuntoa. Mutta sitten, kun olen yksin kotona, ilman emotionaalista tukea, alkaa epäjärjestys häiritä ja harmittaa, jos ei pysty siivota. Monesti olen halunnut avata tietokoneen ja kirjoittaa, mutta tiedän sen olevan enemmän stressaavaa – kun sen todennäköisesti joutuisi jättämään kesken juuri kun on alkuun päässyt.

Arki on jatkuvaa opettelua. Uuden vuoden teemaksi haluan vahvistaa vielä enemmän rentoutta. Toisen vauvan synnyttyä päätin, että opettelen lepäämään enemmän. Välillä se onnistuu, välillä ei. Huomattavasti paremmin kuitenkin kuin esikoisen kanssa. Hyvä vinkki tuosta voimakirjasta oli se, että lapsen päiväunien aikaan tekisi ainoastaan yhden asian – ei kymmentä. Ja toki ensisijassa levätä ja kuunnella kehon tarpeita. Tämän syksyn aikana olenkin opetellut makoilemaan sohvalla vauvan kanssa, vaikka se ei ole itselleni oikein luontaista. Onneksi hankimme tallentavan digiboksin niin voi viihdyttää itseään suosikkiohjelmilla (nimimerkillä tv:täkin on opeteltu taas katsomaan). 

Paljon voi tehdä oman hyvinvoinnin eteen arjessa, mutta suuri juttu olisi se ystävien ja muiden naisten tuki. Päästä tuulettamaan säännöllisesti itseään, purkaa tunteita jne. Tällöin kotityöt ei yleensä ensimmäisenä ole mielessä. Kirjassa todettiin, että nainen on yleensä lauantaiaamuna herättyään miettimässä päivän tehtävälistaa; tänään siivotaan, nähdään ystäviä jne. Mies yleensä vaan keskittyy yhteen asiaan kerralla eikä ainakaan mieti siivousta aamupalapöydässä. Naisella on multitaskaukseen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen sopivat aivot, kun miehellä hallitsee enemmän rationaalisuus – asia kerrallaan – ajattelu. Naisen olisi hyvä tehdä itselleen viikoittaisia voimaannuttavia rituaaleja, joita hän myös noudattaisi. Omia rituaalejani on tulevana vuotenä ainakin päivittäin tunti omaa aikaa ja toinen tunti poikani kanssa. Vauvan kanssa tulee muuten oltua niin tiiviisti. Lisäksi säännöllinen liikunta ja ystävät on niitä, jotka tukevat hyvinvointiani. Päivät hujahtaa helposti ohi automaattivaiheella, jos ei niitä yhtään suunnittele. Ja kuinka hyvä olo tuleekaan, kun on saanut tehdä jotain asiaa keskeytyksettä jopa tunnin!

Haluan myös tehdä parhaani, jotta pystyn hallitsemaan tunteitani. Nähdä jo hyvissä ajoin, koska on oman ajan tarve, ettei kiukkua tarvitse purkaa ympäristöön. Olen nähnyt ja kokenut marttyyriyden mallia suvussani ja se sama malli on itsessäni. Kyse ei olekaan siitä, että siitä pääsisi eroon vaan siitä, kuinka sen tiedostaa ja hallitsee. Mieheni on sanonut, että olen kasvanut huimasti vanhempana ja nykyään osaan toimia tunteideni kanssa paljon tietoisemmin kuin ennen. Puolison kannalta on täysin eri asia alkaa syyttämään häntä erilaisista jutuista, kuin sanoa, että “mua väsyttää ja oon niin poikki”. Kommunikointi on a ja o ja myötätuntoa on tärkeä oppia osoittamaan, niin muille mutta etenkin itsellensä.

Marttyri-tuntemuksilla on tärkeä tehtävä. Ne muistuttavat siitä, että meidän tulisi huomioida enemmän itseämme. Asettaa oma itsemme keskiöön, siitä on sitten paljon enemmän annettavaa koko muulle perheelle. Aikamme kysymys onkin: mitä juuri sinä tarvitset, jotta voisit hyvin arjessa ? Puurtamisen aika on ohi äidit!

Picture


Aloita Uusi vuotesi vahvistamalla sisäistä Naistasi, joka elää rentoudesta, ilosta, kauneudesta, ymmärryksestä, herkkyydestä ja vahvuudesta.
Tutustu kurssiin tästä!
Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.