Raskasta puuhaa?

 

Päässä surisee.​Ajatuksia sataa ja hyörii, pyörii ja mataa. Kuplii. Kiehuu! Päässäni riehuu, voi miten tähän saa selkoa? Mistä löydän langanpätkän? Kurittomat ajatukset, kuka komentaisi ne aisoihin? Paikoillenne, nyt! Ei riehuta enää! Saa loppua jo tuo hyörinä ja kuhina, kihinä ja venkoilu! Olkaa aloillanne, niin saan teistä jotain tolkkua!
Levottomasti laukkaavat lauseenpätkät, aiheesta toiseen pomppivat ajatusten alut, tyytyväisinä tanssivat tuumailut, empimäänkin ennättävät epäilykset… Näillä neuroneilla koitan jotain keksiä, nupit ja ruuvit ja sähköimpulssit sinne ja tänne sinkoillen! Informaatiota on paljon, äh, ähkyksi asti! Huomaan huohottavani melkein, olen uuvuksissa aivan. Ajattelu on raskasta puuhaa!

Ja sitten.
Pysähdys.
Kaikki lopettavat liikkeensä.
Autuus aivoissa!
Hiljaisuus.
Oivallus.
Kas. Minähän luon.

Olen raskaana ideastani, ja se kehittyy huimaa vauhtia sisälläni. Tämä luova melska ja ajatussekametelisoppa on osa valtavalla vauhdilla tapahtuvaa sisäistä kasvua ja kehitystä! Ja nyt sillä on pyrähdys meneillään, ihmeellinen ilotulitus! Ajatussolut kasvavat, yhdistyvät ja rakentavat uutta olevaa. Seuraan idea-aihioiden yhdistymistä vinhalla vauhdilla, uusilla tavoilla, toisiinsa, ja mietin, millainen lopputulos mahtaa olla? Minulla on siitä vahva tunne ja kaunis aavistus, tunnen sen hahmon ja luonteen, silti en vielä näe sitä edessäni. Se, minullekin vielä arvoituksellinen, kasvaa sisälläni, minä luon sitä todeksi. Minä annan sille tilaa tulla todeksi. Nöyrryn moisen ihmeen äärellä.

Rauhoitun. Kehitys tapahtuu omaa tahtiaan. Olen laittanut jotain alulle, ja nyt vain odotan ja kannan valmistuvaa ideaa. Turvaan ja suojaan sen kasvua sisälläni. Teen parhaani sen hyväksi. Odotan, luotan, ja luon. Olen luomisen tilassa, omana aikanaan on valmista. Silloin syntyy maailmaan jotain uutta.

Silloin synnytetään, sen osaan kyllä. Synnyttäminen on tässäkin sitä kevyempi koitos, mitä hellemmin oma mieli antaa sille rauhaa ja tilaa. Odotan siis rauhassa, ja aikanaan myös avaudun kanavaksi kaikessa rauhassa, juuri kuten sillä hetkellä on oikein. Tavalla tai toisella pullautan pihalle luovan työni tuotoksen, ja tuon maailmaan olevaksi jotain, mitä siellä ei sitä ennen ollut.

Mutta nyt, nyt kihisten kehittyvät ideoiden idut kasvavat minussa, kuuntelen niiden kohinaa vuoronperään hämmentynein ja levollisin mielin. Tulkoon kaikki tunteet, vaihdelkoon mielialat, en peräänny enkä pelkää! Tässä olen ja luon.

Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

Hehkuva Minä- kurssin antia

Iina Laine on tehnyt muutosleikin monelle Naiseuden voiman blogaajalle, jonka avulla he...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.