Rakkaudella maailmaan

Picture

Ystäväni vinkkasi minulle sivuston Birth into being, joka liittyy läheisesti aiheisiin, joita käsittelemme varmasti enemmän jatkossa tällä sivustolla sekä erilaisilla äitiys-teemaisilla kursseilla. Birth into being -nettisivusto on myös kansainvälinen organisaatio, jonka tavoite on edistää tietoista evoluutiota ja luoda sosiaalisia rakenteita, jotka perustuvat rakkaudelle, myötätunnolle ja maalaisjärjelle. Sivuston etusivulta löytyy myös video, jonka lopussa tapahtuu erittäin kaunis luonnonmukainen lapsen syntymä vedessä. Sivuston alussa sanotaan:

Whether you are birthing a new baby, a dream project, or an upgraded version of yourself, you must first learn to trust, connect, and surrender to your own Greatness.  When you create from a place of personal integrity, the outcomes are profound.

Kuuntelin myös puolentoistatunnin haastattelun organisaation perustajasta Elenasta, jolla on 32-vuoden kokemus niin fyysisenä kuin etenkin henkisenä kätilönä toimimisesta tuhansille ihmisille. Hän aloitti jo vuonna 1982 projektissa, jossa lapset syntyivät meressä villien delfiinien läsnäollessa.  Tällöin hän sai ensimmäiset todisteensa, että synnytyskomplikaatiot ovat ennaltaehkäistävissä. 

Vaikka ei heti olisi lähdössä delfiinien sekaan synnyttämään, hänen monet ajatuksensa resonoivat täysin siihen, mitä itse olen oppinut ja kokenut. Vaikka en itse ole saanut vielä kokea luonnonmukaista synnytystä,  vaan jotain aivan päinvastaista, uskon vakaasti, että sellainen on enemmän kuin mahdollista. Intuitio sanoo, että sellainen on mahdollista vielä minullekkin, ehkä jopa kotisynnytys. Joka tapauksessa, olen kuullut monia monia synnytyskokemuksia, jotka ovat menneet hienosti ilman lääkkeitä. En silti ole lääkkeiden vastustaja, tiedän, että niillä todellakin on joskus paikkansa. Enemmän kuitenkin haluaisin edistää asennetta, jossa luotetaan luontoon ja oman kehon voimaan. Nämä synnytykset, jonne ei mennä pelko edellä ovat olleet erittäin voimaannuttavia monille naisille.

Seuraavassa muutamia omin sanoin käännettyjä tiivistyksiä ja pointteja, joita hän nostaa esiin liittyen synnytyksen ja syntymän merkitykseen lapselle, äidille, naiselle ja vanhemmille. Olen lisännyt niihin muutamia omia täydennyksiä sen mukaan, mitä on luonnostaan tullut. 

Saamme jokainen syntymässämme erilaisen “hormonicocktailin”, joka vaikuttaa meihin pitkälle elämässämme, kunnes tulemme tietoiseksi siitä. Se, minkälaisessa ympäristössä äitimme elää raskausaikana, kokeeko hän enemmän oksitosiinin vai adrenaliinin eritystä (kumpi on tutumpaa luottamus vs. pelko)? Onko äidillä tai hänen äidillään traumoja, joita ei ole voinut purkaa? Minkälaisissa olosuhteissa hedelmöitys on tapahtunut: millaiset elämäntavat vanhemmilla on olleet ja etenkin ovatko isä ja äiti täyttäneet toistensa emotionaaliset tarpeet?

On tärkeää ymmärtää, että ajaudumme elämässämme tilanteisiin, joissa vallitsevat olosuhteet, jotka ovat meille tuttuja jo kohdussa olemisen ajalta. Ruoat, joita äitimme on syönyt stimuloi tiettyjä hormoneja ja vaikuttavat sekä äidin että lapsen fyysisiin ja emotionaalisiin mieltymyksiin. Emme muista älyllisesti ajattelun kautta syntymäämme tai olosuhteita kohdussa mutta meillä on myös limbinen muisti, joka toimii jatkuvasti tiedostamatta. Siihen on koodautunut asioita jo tuhansien vuosien ajalta. Pelot, joita koemme, eivät useinkaan ole omiamme, vaan juontavat juurensa vuosisatojen takaa. Kukaan ei pahoinpitele lastaan tietoisesti, vaan se on “koodi”, joka toimii automaatiolla ja josta ei ole vielä tietoinen, jotta sen voisi purkaa. 

Naisten kollektiivisessa alitajunnassa ovat muistot siitä, kun naisia on pahoinpidelty ja hyväksikäytetty. Naisen kehoa ei ole arvostettu ja sen suhteen meillä onkin varsinainen oman kehon ja oman itsemme hyväksymisen aikakausi tässä alkamassa. Jos emme voi rakastaa itseämme pyyteettömästi, emme voi rakastaa myöskään lastamme. Täten lapsi oppii antamaan rakkautta vain, jos hän tekee tiettyjä asioita tai reagoi tietyllä lailla. Hän ei ole nähty, hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on. Lapsemme saa myös mallin itsensä arvostuksesta suoraan äidiltään. Siksi äidin (ja isän) olisikin ensisijaisen tärkeää tulla tietoiseksi omista emootiomalleistaan ja peloistaan – oli ne sitten kollektiivisia, suvussa tulleita tai oman lapsuuden aikana. 

Synnytykseen liittyvät komplikaatiot voivat liittyä naisen kokemiin seksuaalisiin traumoihin, joita hän ei ole käsitellyt. Komplikaatiot voivat alkaa jo raskausaikana ja voivat koskea molempia vanhempia. Toinen seikka, joka Elenan mukaan aiheuttaa komplikaatioita on oman syntymätrauman aktivoituminen. Olisikin äärimmäisen tärkeää saada neutralisoitua traumat ja hankkia kirjallisuutta ja muuta tukea ja apua, jotta ne saa työstettyä.

Olemme imeneet itseemme elämämme aikana enimmäkseen negatiivisia mielikuvia synnytykseen liittyen. Kuinka moni on oikeasti nähnyt synnytyksen ihan oikeasti tai edes tv:stä? Käsityksemme siitä rakentuu siis mielikuviemme varaan. Harva on kuullut kautta nähnyt, että synnytys voi olla mahtava, voimaannuttava, luonnollinen sekä turvan ja itseluottamuksen tunnetta vahvistava kokemus naiselle. Lääkärit, jotka suosittelevat normaalia sairaalasynnystä, käsittelevät samalla myös omia mielikuviaan ja omaa synnytystraumaansa. He eivät yksinkertaisesti tiedä vaihtoehtoa, koska he eivät ole perehtyneet asiaan ja nähneet vaihtoehtoja. He näkevät vain riskit ja uhat ja ajattelu on näin pelkoperusteista. Sen vuoksi tarvitsemme paljon esimerkkejä, kokemuksia ja tietoa siitä, että lapsen voi synnyttää maailmaan monellakin tapaa. 

Synnytysympäristön tulisi olla sellainen, joka lisää naisen luottamuksen tunnetta itseensä ja synnytykseen. Mikäli ympäristö on stressiä luova, se lisää naisen adrenaliinin tuotantoa, joka taas estää oksitosiinin tuotannon, joka taas on välttämätön, jotta synnytys etenee. Naisen tulee siis tiivistetysti olla mahdollisimman rento – tai ympäristön ainakin tukea ja auttaa häntä rentoutumaan. Sairaalaympäristö on monissa tapauksissa hyvin erilainen, mihin ihminen on luotu synnyttämään. Niin eläimet kuin naisetkin, jos he pystyvät olemaan läsnä kehossaan hakeutuvat luonnostaan synnyttämään turvalliseen “luolaan” – harvoin vieraaseen ympäristöön, joka vilisee tuntemattomia ihmisiä. Mutta onneksi myös sairaalassa voi tehdä tietoisen ja luonnonmukaisen synnytyksen nykyään näin halutessaan. Tärkeää on löytää itselle sopiva tapa ja nähdä monet mahdollisuudet, joita voi nykypäivänä käyttää.

Mielestäni ihanteellisinta olisi, jos nainen kiinnostuisi itsetutkiskelusta ja tietoiseksi tulemisesta jo hyvissä ajoin ennen raskautta. Täten hän varmistaa – tai kulkee ainakin kohti olosuhteita, joissa hedelmöityshetki olisi lapsen kannalta paras mahdollinen. Mitä enemmän uskallamme kohdata ja löytää itseämme, sitä enemmän myös kehomme vapautuu ja alkaa voimaan hyvin. Intuitio alkaa vahvistua pelkän järjen sijaan ja löydämme luottamusta kaikkeen elämään. 

Monet traumat, jotka jättävät meihin jälkensä pitkään aikuisuuteen saavat alkunsa ensimmäisinä vuosinamme tai jo ennen syntymäämme. Tässä ajassa meillä on vastuu tehdä muutos sen suhteen, miten työstämme itseämme niin fyysisen, henkisen, sosiaalisen kuin muidenkin osa-alueiden suhteen. Haluammeko kasvattaa lapsia, joilla on mahdollisimman vähän opittuja, rajoittavia emotionaalisia rakenteita? Haluammeko kasvattaa lapsia, jotka näkevät kauneuden itsessään ja täten koko maailmassa? Haluammeko antaa lapselle mahdollisuuden tutustua elämään luonnollisista lähtökohdista? 

Jos et vielä katsonut, niin tässä vielä suora linkki siihen kauniiseen videoon


Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Ihana teksti taasen:) Mietin juuri näitä teemoja ennen synnytystäni, luin esim. bebesinfon sivustoa, tähän en ole vielä ennen tutustunutkaan:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.