Radikaali Rehellisyys

Pidätkö itseäsi rehellisenä ihmisenä? Niin minäkin. Radikaali rehellisyys -työpajassa opin kuitenkin, että rehellisyydessä on tasoja. Myös valkoiset valheet ja oman totuuden tukahduttaminen ovat valehtelua, joka luo aina henkistä välimatkaa toisiin ihmisiin.

Osallistuin syyskuun lopulla Tuulia Syväsen pitämään Radikaali rehellisyys -viikonloppukurssiin. Aihe on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt oli itselleni sopiva aika mennä mukaan. Odotin mielenkiintoista viikonloppua, ja sellainen viikonlopusta myös tuli. Itse asiassa kurssi ylitti odotukseni ja ravisteli käsityksiäni niin itsestäni kuin ihmissuhteista.

Wikipedian mukaan Radikaalin rehellisyyden on kehittänyt Brad Blanton. Hänen mukaansa valehteleminen on pääasiallinen syy ihmisten nykyään kokemaan stressiin. Sen sijaan kun ihmiset ilmaisevat itseään suoraan ja sensuroimatta myös epämiellyttävistä ja jopa tabuina pidetyistä aiheista, tämä johtaa onnellisuuteen ja sellaiseen läheisyyteen, joka ei olisi mahdollista salaamalla asioita.

Perjantai-iltana kävimme läpi radikaalin rehellisyyden perusperiaatteita. Näiden jälkeen jo esittelykierroksella päästiin tosi syvälle, kun ihmisten erilaiset tulkinnat asioista törmäsivät yhteen. Tästä opimmekin erään radikaalin rehellisyyden ydinopetuksen: faktat ja tulkinnat ovat kaksi eri asiaa. Palaan tähän artikkelissa myöhemmin.

Totuus on yksinkertaista ja luo yhteyden toisiin. Tulkinnat ja valheet sen sijaan aiheuttavat usein kipua ja erillisyyttä.

Radikaalissa rehellisyydessä on kahdeksan yhteistä sopimusta, joihin kaikki osallistujat sitoutuvat:

1. Olen paikalla ja ajoissa.

2. Luottamuksellisuus: Työpajassa käydyt keskustelut jäävät pajaan, eikä niistä keskustella muiden kanssa. Työpajassa ei myöskään keskustella muista ihmisistä vaan ainoastaan omista asioista.

3. Sitoudun puhumaan totta.

4. Sitoudun tukemaan muita puhumaan heidän totuutensa.

5. Pidättäydyn fyysisestä väkivallasta. Itse asiassa pidättäydyn kaikenlaisesta fyysisestä kontaktista, ellei toinen nimenomaan sitä itse pyydä. Näin en keskeytä hänen sisäistä prosessiaan vain siksi, että minulla on epämukava olo. Työpajoissa ei siis kosketeta toisia ennen kuin on kysytty tähän lupa ja saatu se. Kosketus on kuitenkin suositeltavaa aina, kun kummatkin sitä haluavat.

6. Pyydän, mitä tarvitsen. /Pyydän, mitä haluan. Samalla ymmärrän, että en välttämättä saa sitä.

7. Otan vastaan enemmän kuin annan.

8. Hyväksyn, että työpajan vetäjä ohjaa ryhmää ja sitoudun noudattamaan hänen ohjeitaan.

Useimmat näistä periaatteista ovat yleispäteviä ja hyviä mihin tahansa ryhmään. Kuitenkin säännöt 6 ja 7 tuntuivat itsestäni aluksi varsin mullistavilta ja hämmentäviltäkin. Olen saanut perinteisen kasvatuksen, jossa vaatimattomuus on ollut hyve ja on ollut jalompaa antaa kuin ottaa. Nyt tämä menikin aivan päälaelleen. Ymmärsin kuitenkin viikonlopun aikana, että meille naisille on äärimmäisen tärkeää ottaa vastaan. Ja kun otan vastaan, annan toiselle tilaisuuden antaa, mikä voi olla hänelle lahja. Kun kaikki työpajaan osallistuneet olivat kiinnostuneita henkisestä kasvusta, ei ollut vaaraa siitä, että joku alkaisi riistää muita. Kokemus vastaanottamisesta sai minut kuitenkin pohtimaan sitä, miten voisin ottaa vastaan myös arkielämässä…

Kohta 6 sen sijaan räjäytti potin. Tuulia ohjeisti meitä kertomaan rehellisesti oman totuutemme ja pyytämään joka hetkessä, mitä tarvitsemme. Tämä oli itselleni todella mullistavaa, sillä eihän moista pidetä yleensä sopivana. Päätin kuitenkin kokeilla tätäkin. Olen varsin herkkä äänille, ja puhelinten piippaus ja värinäkin saavat keskittymiseni herpaantumaan. Tunsin hermostoni menevän ylikierroksille ja ärsytyksen nousevan pintaan, kun jostain laukusta kuului toistuvasti kännykän värinä. Niinpä päätin ottaa asian esille silläkin uhalla, että kaikki muut osallistujat vihaisivat minua tämän jälkeen. Yllätyksekseni näin ei käynytkään, vaan ryhmässä oli muitakin, joita kännykän äänet häiritsevät, ja kaikki laittoivat kännyköistään äänet ja värinät pois.

Opin, että vaikka en aina saa haluamaani ja jokaisella on oikeus kieltäytyä toteuttamasta pyyntöäni, pyytämällä sitä, mitä tarvitsen, laukaisen stressitilan hermostostani.

Päätimme perjantai-illan yksinkertaiselta tuntuneeseen piiriharjoitukseen, joka oli itselleni ehkä kaikista valaisevin. Tajusin, että vaikka pidän itseäni rehellisenä ihmisenä, olen pitänyt yllä kulisseja enkä ole kuunnellut omaa totuuttani. Suoraan sanottuna olen kusettanut itseäni. Harjoitus oli siis sellainen, että meidän tuli olla läsnä hetkessä ja jatkaa rehellisesti lausetta “Toisinaan teeskentelen, että…” Voi taju! Oman totuuteni sanominen ääneen ja sen myöntäminen, että olen valehdellut sekä itselleni että kumppanilleni, oli järisyttävä kokemus. Jouduin aloittamaan lauseen monta kertaa alusta, sillä en pystynyt sanomaan sitä ääneen. Kun sitten lopulta sain kakistettua totuuteni ulos, tajusin, että on aika tehdä muutoksia.

Viikonlopun aikana teimme lisää harjoituksia. Opimme, että on tärkeää erottaa faktat ja omat tulkinnat. Läsnäolo tarkoittaa sitä, että on läsnä kehossaan ja tunnustelee sen reaktioita. Jostain syystä me usein ohitamme kehomme viestit, vaikka keho on äärettömän viisas. Kehon tuntemukset ja viisi aistiamme ovat itse asiassa osa intuitiotamme. Tämän vuoksi radikaalissa rehellisyydessä on oleellista on tunnustella sitä, miltä kehossa tuntuu. Pitkälle menevät tulkinnat (eli mieli) puolestaan vievät meidät helposti kauemmaksi totuudesta ja voivat aiheuttaa tarpeetonta tuskaa. Niinpä totuudessa pysymiseksi on hyvä ottaa mallia eläimistä tai pienistä lapsista ja pitää tulkinnat minimissään. Voin esimerkiksi sanoa: “Käteni hikoavat ja sydämeni lyö tosi nopeasti. (Fakta) Olen ärsyyntynyt, kun kuulen puhelimen piippauksia ja värinää. (Tulkinta)”

Harjoitus harjoitukselta opin erottamaan kehoni tuntemukset, tämän hetkisen tunnetilani ja tilanteesta tekemäni tulkinnat yhä selvemmin. Ja vaikka Wikipedian Radikaalia rehellisyyttä koskevassa artikkelissa sanotaan “Speaking bluntly and directly, even about painful and taboo subjects, will make people happier by creating an intimacy not possible while hiding things.”, kukaan ei ole töykeä tai karkea. Rehellisyys ei siis tarkoita moukkamaisuutta tai toisten tahallista loukkaamista vaan sitä, että kertoo rohkeasti ja salailematta oman totuutensa. Miten vapauttavaa, kun tietää, että kukaan ei mielistele minua tai tee jotain vain kohteliaisuudesta! 🙂

Käytin tarpeeni ilmaisemista myös työpajan ulkopuolella. Opin, että ihmisiä ei voi pommittaa hirveällä määrällä toiveita, mutta jos jokin asia on itselle tärkeä, sitä on hyvä pyytää. Niinpä tajusin,  tai pikemminkin myönsin, että suhteestani mieheen, jota olin tapaillut, puuttui minulle tärkeitä asioita. Laitoin hänelle viestin ja sen oleellisimman asian, mitä tarvitsen. Hänellä oli täysi vapaus kieltäytyä, mutta tajusin, että jos asia ei toteudu, en halua jatkaa tapailua.

Sunnuntaina teimme vielä tyhjän tuolin harjoituksen. Ilmoittaudun siihen vapaaehtoiseksi. Asetin mielikuvassani eteeni olevalle tuolille tuon tapailemani miehen. Tuulia ohjeisti minua pysymään tässä hetkessä ja faktoissa (eli unohtamaan tulkinnat). Aluksi tämä oli vaikeaa, mutta kun pääsin sisälle harjoitukseen, se alkoi luontua itsestään. Kerroin oman totuuteni. Rehellisesti, kaunistelematta ja myös hyökkäämättä. Sitten istuin toiselle tuolille ja asettauduin vastapuolen asemaan. Oli jännä huomata, miten kehonkieleni muuttui ja otin toisen ihmisen hahmon muuttuen mieheksi. Tästä kehotietoisuudesta käsin kerroin hänen näkökulman. Se tuli selvästi ja kaartelematta. Vaikka totuuden tuleminen sanoiksi ja ilmoille kirpaisi, olin tiennyt sen alitajuisesti koko ajan. Nyt se vain tuli puettua sanoiksi ja julki. Tämän jälkeen asia oli itselleni täysin selvä ja tiesin, ettei suhteellamme ollut edellytyksiä jatkua. Radikaalista rehellisyydestä sanotaankin, että se voi saada ihmissuhteen loppumaan, mutta totuus on senkin arvoista.

Mitä viikonlopusta sitten jäi käteen? Huikea vapaus. Esimerkiksi alaselässäni tuntunut inhottava jäykkyys ja jomottava kipu osoittautuivatkin lapsuuden kokemuksista peräisin olevaksi suruksi, peloksi ja turvattomuudeksi. Ja kun olin kohdannut tunteet, kipu lakkasi kuin taikaiskusta. Päätin myös lakata valehtelemasta itselleni ja opetella kertomaan oman totuuteni silloinkin, kun se pelottaa tai on erilainen kuin muiden näkemykset. Opettelen myös kuuntelemaan kehoni viestejä ja luottamaan sen viisauteen. En ole vielä läheskään valmis, mutta prosessi on käynnistynyt. En myöskään enää yritä miessuhteissani kätkeä omaa henkistä puoltani ja kiinnostustani tantraan ja shamanismiin vaan olen aidosti oma itseni. Aika paljon yhdelle viikonlopulle…

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että Radikaalin rehellisyyden ansiosta olen lakannut piilottelemasta itseäni. En enää suostu kätkemään osia itsestäni ja paljastamaan itsestäni vain yleisesti hyväksyttävä  osia. Olen avoimesti ja täydesti oma itseni. Pelkoineni, heikkouksineni, iloineni ja vahvuuksineni, mielipiteineni, kaikkineni. I am mine.

Uskalla olla aidosti oma itsesi kaikkine puolinesi.

Tuulia Syväsellä on tämän vuoden aikana vielä kaksi Radikaali rehellisyys -työpajaa, molemmat Hollannissa: 17-19 marraskuuta 
Amsterdamissa yhdessä Radikaalin rehellisyyden kehittäjän kanssa sekä oma työpaja 7-10 joulukuuta 
Zandvoortissa. Tuulian kotisivut löytyvät täältä.

 

Lisää kirjoittajalta Himalajan Nauru/Liisa Korhonen

Kokemuksia EFT-verkkokurssista

Yhteistyössä Mieliliike Hyvinvointipalveluiden ja Karita Palomäen kanssa Sain tilaisuuden testata Karita Palomäen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.