PYHÄ NAISEUS!

Naiseuteni pyhäkkö

Mistäkö tiedän että olen nainen, feminiininen olento täällä maan päällä.
No selväähän on se että olen jalkojeni välissä olevan vaginan, emättimen, kohdun ja munasarjojen johdosta. Olen nainen. Se on ihan yksi selkeimmistä opeistani täällä maan päällä. Selkein ihan kaikesta on ihmisyys, sitten toiseksi selkein on Naiseus. Näiden selkeimpien jälkeen sitten on ne sielunsuunnitelmat ja polut sieltä. Mutta jos hieman kurkataan minun naiseuden rakentumiseen ja miksi olenkaan elämässäni valinnut nurinkurisen reitin maskuliinisuuden kautta. Minun totuuteni siitä miksi koen reittini, oikeaksi ja juuri minulle sopivaksi.

Maailma johon olen syntynyt on minun lasien läpi näyttänyt että on vaarallista ja väheksyttävää olla nainen. Se on fyysisesti heikkoa ja minun linssien läpi minusta on tullut jostain omien lapsuus tulkintojen myötä perheessämme suojelija, vaikka olinkin perheen pienin. Ja olikos sitä suojeltavaa. No en silloin ymmärtänyt, kun pikkuisena maailmassani ei ollut ihmisiä lähelläni jotka olisivat aukaisseet tätä maailmaa minulle, että mitäs tämä kaikki nyt onkaan ja miten se toimii.

Tietysti jos olen ollut suojelijan roolissa pienestä lähtien, niin olen samalla luonut vihollisen, jonka takia on suojeltava. Heti jos suojaan jostain itseäni luon myös sen uhkan. Joten sen olen oppinut, että olen turvassa koko ajan, joka ei ole ihan helpolla rakentunut mutta nyt on hienosti jo minun ytimessäni. Kaikki ovat samalla puolella ja samassa joukkueessa kanssani.

 

Naiseus,
se että toisin esiin naiseuteni, myös kehoni siroitena on pelottavaa, sen turvallisuutta koko ajan rakentelen ja pala palalta ja teen erilaisia maailman kaikkeuden mulle vinkkaamia energeettisiä ja alitajuisia uudelleen koodauksia. Nytkin kun kirjoitan nauseudesta olen venyttämässä mukavuusaluettani ja se tuntuu vaikealta kohdata tätä aihe aluetta. Haluaisin niin kirjoittaa maskuliinisuudesta ja sen helppoudesta olla siinä energiassa. Mutta sydämmeni sykkii rakkaudesta kun olen tämän aiheen äärellä itsessäni.

“ON AIKA TYHJENTÄÄ KIVET KELLARISTANI
JA JUMALATAR ENERGIAN KEVEYS TULLA TILALLE!”
Naiseuden energia itsessäni.
Naisella sanotaan olevan pyhäpaikka tuo naiseuden rakkauden jumalatar paikka, vagina, kohtu, emätin. Huh huh mulle vaikeaa kirjoittaa, kun olen niin pitkään kirjoittanut ja puhunut KELLARISTA, tuolla haarojen välissä on toi juttu jne.
Elikkä ei niin jumalatar pyhänpaikan nimillä ole tuo oma feminiinisyyden paikka kehossani ollut.En edes huomannut kutsuvani sitä noin. Ystäväni huomautti tässä taannoin asiasta, että hui. Kellarista tulee mieleen, kostea, iljettävä, hämähäkiseittejä täynnä, mutainen, perunakellari, pimeä kalsea, unohdettu oman onnensa nojaan jne. Huh kun sanoi tuon kaiken ääneen se pysäytti no joo, ei mun kehossa tuollaista paikkaa ole. Menin kotiin ja sanoin miehelleni mihin olin havahtunut ja häneltä tuli kellari sanasta samanmoinen litanja kuvauksia, kuin ystävältäni.
Mieheni on aina kutsunut sitä ruusuksi, ja se on aina nostanut minussa, että nyt se tarkoittaa käänteisesti tuota eli haukkuu, niin oma tulkintani ja enkö olisi oikeasti kuunnellut vain mitä toinen oikeasti lausuu vaan juurikin oman tulkintani mukaan tehnyt oman tulkinnan. Itse en siis ole ollut sinuit sen kanssa.

 


Joo eli minun Feminiininen energiani on ollut ihan nukahtanut, piilossa ja eksyksissä.
Kun aloin kolmevuotta sitten asian kanssa tietoisesti herättelemään feminiiniyttäni se tapahtui energiahoidossa, josta kirjoittelinkin aikaisemmin postauksessani.Minun matkani feminiinisyyden äärelle on alkanut tunteiden hyväksymisesta, uskaltautumista tuntea tunteita, antaa niille lupa olla luonnollinen osa elämää milloin vaan.
O
len tietoisesti lopettanut maskuliinisilta tuntuvat työt arjessa, olen tietoisesti antanut maailmankaikkeudelle vallan hoitaa asioita helposti minulle, reittinä sitten ihan mikä on korkeimmaksi parhaakseni.
Kaikkista haastavimmaksi tässä on osoittautunut ulkomaailma ja sen luomat paineet, väheksynnät ja kuinka voinkaan olettaa että elämä olisi helppoa.Pikkuinen esimerkki yhdestä tapahtumasta mistä huomasin menneeni eteenpäin ja uskovani jo helppouteen elämässäni.
Istuin yhdessä kahvilassa vuosi sitten, puhuin ystävälleni kuinka asiat olivat alkaneet jo tapahtua helposti ja tulivat kuin tarjottimella luokseni, ihmiset halusivat tehdä minulle hyvää, pyyteettömästi, ihanaa. Jäin silmät suurina katsomaan kun yksi juuri tulleista asiakkaista (jonka kyllä tunsin), alkoi raivoten huutaa minulle, ettei asiat tapahdu itsestään, kyllä niihin tarvitsee itse tehdä että ne tulevat ja toteutuvat ja ja ja.
Siinä huomasin kuuntelevani tuota vuodatusta ja ilokseni havaitsin itsessäni että olin jo ymmärtänyt näköjään muiden antamisen tärkeyden ja sen vastaanottamisen, jolloin tuo ei ollut enää minun totuuteni.
Tuo ihana ihminen joka siinä minulle huusi, huusi loppupeleissä vain itselleen ja sieltä omasta totuudestaan, jossa hän tuntee olevansa väsynyt yms. kun hän tekee kaiken jne. Kiitin maailmaa tästä peilistä ja eteenpäin menemiseni kohdasta itsessäni.

 


“Nyt huomaan taas seuraavan askeleen,
minun fyysisestä kehostani olevien naiseuden pyhyyden kunnioittaminen ja niiden rakastaminen ja hyväksyminen, paratiisina, pyhyyden paikkana minulle, jumalatar temppelinä.”
Tämän kirjoittaminen tuottaa suurta intohimoa ja saa kundaliini energiani heräilemään, lantiossani väreilee ja kuplii, mutta samalla fyysisessä kehossani tuntuu lantioni todella tukkeiselta ja jämähtäneeltä. Minulla oli monen monta vuotta hormoonikierukka, kun inhosin kuukautisia niin paljon, että halusin elää ilman niitä.
Se oli omalla lailla ihanaa aikaa, silloin pystyi huoletta tehdä milloin vain mitä vain.
Nyt ymmärrän että se ei ollut fyysiselle keholleni oikein, ja reilua ja kehoni ei voinut hyvin.
Nyt kun olen kolmen vuoden ajan rakentanut tätä naiseuden suhdetta itseeni, olen samalla rakentanut erillaista suhtautumista kuukautisiini. Nykyään tunnen jo suurta rakkaudentunnetta kun kuukautiseni alkavat. En ole koskaan aijemmin ymmärtänyt miksi ihmiset merkkailevat kiertonsa ajankohtia ja että miksi se on niin suuri juttu kun ne alkavat aijemmin tai alkavat myöhemmin kuin yleensä. 

Nyt kun olen kolmen vuoden aikana kulkenut tätä matkaani itseni äärelle ja luettuani naismystisismikirjan, joka päräytti oikein kunnolla naiseuttani ja sitä maailmaa jossa olin elänyt.
Sen kirjan lukeminen aukaisi kuukautisten ja muidenkin naiseuteenliittyvien juttujen maailman.Kuukautisten aikana olisi hyvä hiljentyä itsensä äärelle, antaa itselleen aikaa rauhassa kehon kanssa, kuukautiset ovat pyhistäkin pyhimmät ja ravitsevimmat mitä löytyy, hä!
Se on verta joka joo poistuu naisesta, se on verta johon vauvan/munasolun olisi kuulunut kiinnittyä, joo eihän se voi kamalaa silloin olla, toiselle se on elämän lähde ja minä inhoan sitä eniten maailmassa.
Ihan suoraan siis inhoan naiseutta, elämän verta, elämää hmmm…
PÄRÄYTTÄVÄ AHAA ELÄMYS!Pikkuhiljaa mulle aukesi, että miksi kuukautiskivut, miksi ärripurri mieli, miksi itse inhonpäivät tulevat ja mistä ne johtuu. Ne johtuivat siitä että halveksin kaikkea mitkä tekivät minusta naisen, Koitin tyrehdyttää lähteeni ja olla jotain muuta kuin mitä minun oli tarjoitettu olevan.
Kivut johtuivat siitä etten ollut itselleni läsnä, yhtään en ollut sinuit feminiinisyyteni kanssa.

Siitä lähti matka,
ensiksi muistan menneeni Tyttöreni luokse, pyysin häneltä anteeksi että olin näyttänyt hänelle mallina kuinka naiseus on kamalaa, olihan hän kuullut vierestä kun ystävien kanssa kuukautisista oli joskus puhuttu.
Nyt huomaan että itselleni anteeksi antaminen on jäänyt kokonaan.”ANNAN ANTEEKSI ITSELLENI KAIKEN TÄHÄN LIITTYVÄN. Feminiinisyyden ilmentymisen itsessäni, sen haveksymiset, sen tyrehdyttämisen, unohtamisen ja sen jättämisen oman onnensa nojaan.””Tämä kaikki on ollut pyhän rakkaudellisen ohjauksessa siltikin koko ajan. Luotan rakkauteen jokaisessa hetkessä ja siihen että kaikellä on tarkoituksensa, se etten muka tunne rakkautta joka hetki on mieleni tulkinta jonka voin muuttaa ja valita aina uudelleen. MAHDOLLISUUS ON JOKAISESSA HETKESSÄ”

KELLARIN voi nyt lakaista pois ja jättää taakse ja avata uuden oven,
astua paratiisiin, jumalattaruuteen!

Kirje paratiisilleni, jumalattaruudelleni.

Nykyään riemuitsen kuukautisista,
ahdistuksentunteen kanssa ennen niitä olen vielä matkalla,
että saisin niiden päivien ajaksi itselleni aikaa, pysähtyä itseni äärelle syvemmin.
Riemuitsen kun kuukautiseni muuttavat paikkaa ja muuttavat olomuotoaan, tiedän että olen saanut asioita itseni kanssa naisena eteenpäin itsessäni.

Juuri nyt minulla on kuukautiset/menkat. Ne alkoivat tässä kuussa neljäpäivää ennemmin kuin olisivat laskujen mukaani “kuuluneet alkaa”. Riemuitsin siitä, riemuitsin tästä miltä nämä kuukautiseni ovat nyt tuntuneet ja miten ne myös muuttavat kokonaisuutta, vuolaammiksi ja virtaavimmiksi. Päivää ennen aloitusta olikin aikamoinen tehotyttöjen päivä ja ihanaa hengailua naisten kesken.

Maailmankaikkeus siis alkaa automaattisesti rakentaa aikatauluja minun naiseuteen kunnioittavaan suuntaan. Kiitos helppoudesta joka on tulvinut elämääni, virtauksen lailla!

Lisää kirjoittajalta Sisimmän VOIMA

Olo kuin keijulla!

Tämä alkoi kun kaksi kuukautta sitten päätin laittaa omat toiveeni ykköseksi ja...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.