Puolimaraton ja minä

Ensimmäinen tekstini Naiseuden Voimassa, ihanaa olla täällä mahtavien naisten seurassa! Ensimmäinen teksti on aina vaikein, sillä tuntuu hassulta hypätä vaan sekaan joukkoon ja alkaa kirjoittaa. Pitäisikö jotenkin esittäytyä ensin? Kertoa elämäntarina tai ainakin viimeisen vuoden kiteytys? Itse ajattelin hypätä suoraan asiaan ja jättää esittelyt sikseen. Opitte toivottavasti tuntemaan minut pikkuhiljaa tekstien lomasta!

Sitten otsikon aiheeseen! Tein pari viikkoa sitten jotain ihan hullua, kun ilmoittauduin puolimaratonille. Sinänsä tuo ei varmasti kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta minulle se ei ole mikään helppo nakki. En ole koskaan ollut kova lenkkeilemään: elämäni aikana tehdyt kunnolliset juoksulenkkini voin laskea varmasti kahden käden sormilla! Ja noin vuoteen en ole juuri kuntoillut yhtään, mikä tekee hommasta vielä mielenkiintoisempaa. Uskon kuitenkin, että pääsen maaliin. Ainakin nämä ensimmäiset treenilenkit ovat olleet positiivinen yllätys! Nyt vain täytyy malttaa nostaa treenin intensitettiä rauhassa, ettei kroppa luisu ylikunnon puolelle, kuten viime kesänä kävi.

Miksi puolimaraton? Juuri siksi, koska en olisi ikinä kuvitellut voivani juosta sitä! Enhän toki tiedä nytkään, mutta mistä voisin tietää, jos en edes yritä? Silloin alistun vain omien ajatusteni vangiksi ja annan niiden määrittää mitä pystyn ja mitä en pysty tekemään. Tässä puolimaratonissa onkin kyse ennen kaikkea itseni ylittämisestä, ei niinkään rautaisesta juoksukunnosta tai kilpailusta. Tänä vuonna olen ottanut omasta hyvinvoinnistani entistä paremmin ohjat käsiin sekä alkanut murtaa muiden ja itseni asettamia odotuksia päässäni. Uskon nimittäin, että pystymme mihin tahansa, jos vain motivaatio ja halu tehdä on riittävä. Omaa mieltä ja kehoa pystyy treenaamaan yllättävän paljon kohti omia unelmia!

On muuten jännä, millaisia estoja oma mielemme meille asettaa: et voi sitä tai tätä, koska niin tai noin. Miksi ajattelemme näin? Itse olen vasta parina viime vuonna havahtunut siihen, kuinka paljon olen jättänyt asioita vuosien varrella tekemättä, koska en ole uskonut pystyväni niihin tai olevani oikeutettu niihin. Ja vain koska olen omassa mielessäni luonut ajatuksen siitä, että asia on tietyllä tapaa, eikä sitä voi muuttaa. Kun noista estoja aiheuttavista ajatuksista alkaa päästä eroon, syntyy aivan järjetön elämännälkä. Sitä haluaisi elää niin, että sydän pakahtuu! Ja se, jos mikä, on minusta elämisen arvoista elämää.

Minun tavoitteeni puolimaratonilla on päästä koko matka juosten maaliin, vaikka siinä menisi koko päivä. Ja vaikka hetken joutuisinkin kävelemään, niin en anna sen pilata fiilistä. Se on vain yksi matka monen muun matkan rinnalla tässä elämässä! Kaikilla niillä on meille oma merkityksensä.

Lisää kirjoittajalta Elämäni sisältöä

Puolimaraton meni pipariksi

Kerroin aiemmin täällä suurista suunnitelmistani juosta puolimaraton tänä syksynä. Alkukesästä suunnitelmani tuntui...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.