Paremmat unet vauvalle ja äidille – kokemuksia, käytäntöjä, kirjasuosituksia

Pohjustus:

Kirjoitin tämän postauksen lähes valmiiksi jo pari viikkoa sitten. Nyt viimeistelen tätä – ironisesti takanani parin tunnin yöunet ja vähintään tunnin välein heräily miehen ollessa viikonlopun poissa. Herätys klo 06.30 ja “mukavissa fiiliksissä” alkoi aamu, kun tajusin, että tämä päivä on “menetetty”. Kaupassa käynti puolizombiena, ystävän tuparitkin saa jäädä väliin, en vaan jaksa! Yritin mennä päiväunille, kun sain vauvan vihdoin nukkumaan, mutta hän päätti nukkua vaivaiset 20 minuuttia. Ei ole helpoksi tehty tätä pakettia…Mutta nyt asiaan, sitä nimittäin riittää. Ja PS. en ole menestynyt tässä aihepiirissä, enkä tiedä olemmeko oppineet mitään aihepiiristä, mutta ainakin tietoa ja jotain käytäntöjä ollaan jonkin verran opittu!

************************

Vauvan nukkuminen ja nukkumiskäytännöt ovat isoja teemoja äitien kesken. Ne herättävät tunteita ja mielipiteitä yhtälailla kuin syöminen, vaippailut ja kantaminen. Ystäväpiirissäni sattuu olemaan monia äitejä, jotka nukkuvat vauva vierellään läpi yön hyvin. Vauva saattaa syödä useita kertoja yössä, eikä äiti edes aina herää toimenpiteeseen. Tämä olisi varmasti ihanne, mutta kaikki eivät todellakaan ole niin hyväunisia, nimimerkillä “vähän kateellinen”. Eräs ystäväni oli vauva-aikana niin herkkäuninen, että joutui lopulta nukkumaan korvatulpat päässä vaatehuoneessa, jotta pystyi vähän nukkumaan. Itsekin kuulun näihin herkkäunisempiin tapauksiin, jotka tarvitsevat omaa tilaa ja rauhaa, jotta pystyvät nukkumaan. 

Unta tarvitaan ja mielellään katkeamatonta sellaista, jotta äiti ja perhe jaksaa. Suomessa on kuitenkin ennakkoajatuksena se, että pari ensimmäistä vuotta lapsen kanssa kuuluukin valvoa, enemmän tai vähemmän. Äidit eivät saa nukkumisasioihin juuri minkäänlaista tukea ainakaan virallisilta tahoilta. Tiedän kokemuksesta millaista on elää jatkuvassa univajeessa ja tämä tunne on pahimmillaan kuin olisi jatkuvassa krapulassa. Esikoisen syntymästä asti perheessämme asui kaksi haamua, joilla ei ollut mitään työkaluja siihen, miten unta saataisiin paremmaksi. Teimme monia aloittelijan virheitä, kuten valvoimme molemmat, kun vauva heräsi öisin. Asiaa ei auttanut, että univajeen lisäksi elämässä oli myös muita paineita. 

Molemmat vauvani ovat olleet levottomia nukkumaan ihan vieressäni. He vääntelehtivät ja kääntelehtivät, eikä kenenkään nukkumisesta ole tullut mitään. Jälkimmäinen ei ole myöskään nukahtanut rinnalle lainkaan, paitsi öisin. Molempien kohdalla huomasin, että vatsallaan nukuttaminen toimii parhaiten ensimmäiset kuukaudet, pienellä etäisyydellä itestäni, mutta kuitenkin lähellä. Tätä ymmärsin kokeilla vyöhyketerapeuttimme suosituksesta.

Lumikin (nyt 7 kk) kohdalla meni tosiaan niin, että mies nukutti hänet ensimmäiset neljä kuukautta. Mainitsin blogissani aiemmin alkutaipaleestamme, jolloin illat olivat sen verran itkuisia ja levottomia, että käytimme erästä Usa:ssa suosittua menetelmää nimeltä Happiest baby, jossa vauvalle pyritään rakentamaan kohdun kaltaiset olosuhteet, jotta hänen hermosto pystyisi rauhoittumaan. Vauva kun ei pienenä vielä osaa rauhoittaa itse itseään. Käytännössä laitoimme hänet kapaloon, kylkiasentoon pienen liikkeen kera ja suhisimme hänen korvaansa. Tutti oli ihan ehdoton jo alusta asti, Jereä se taas ei aikoinaan kiinnostanut. Lumikki nukkui sängyssämme kiinni olevassa pinnasängyssä, josta on laita irrotettu.

Tässä Youtube-haastattelussa mieheni Heikki kertoo tarkemmin menetelmästä (aloita viimeistään kohdasta 8.20) ja avaa asian teoriapohjaa ja käytäntöä. Kannattaa ehdottomasti kuunnella, miten mies voi “hypnotisoida” vauvan ja olla suureksi avuksi alkuaikoina! Valitettavasti emme saaneet aikaiseksi kuvata videota tapahtumasta, vaikka sitä kovin suunnittelimme. Jotenkin tämä vauva-aika vain suhahtaa ohi ja jotkut asiat jää suunnittelun tasolle. Tästä menetelmästä on kuitenkin tulossa alkusyksystä koulutus, josta lisätietoa tässä, jos jotain kiinnostaa! Suosittelen lämpimästi erityisesti aihepiirin parissa työskenteleville tai vanhemmille, jotka kaipaavat apua asiaan (ehkä jo ennaltaehkäisevästi, raskausaikana). Tuo menetelmä on mainio etenkin siksi, että mies voi osallistua vauvanhoitoon ja äiti saa kerätä tarvittavia voimia. Aika monet turhat itkut ja epätoivoiset rauhoittelun hetket voitasiin välttää, jos ihmiset löytäisivät tämän. Kouluttajamme sanoi, että tätä menetelmää olisi tarkoitus kouluttaa kätilöille, jotka voisivat opastaa sitä sairaalassa suoraan vanhemmille. Vähintäänkin kapalon tekemisen opettelu voisi olla paikallaan tuolloin tai viimeistään neuvolassa. 

Noin neljästä kuukaudesta eteenpäin, kun iltaitkut jäi lopullisesti, minä olen nukuttanut Lumikin ja mies on saanut omaa aikaa, mikä kuulemma tuntuu ihan oudolle näiden aika sidottujen alkukuukausien jälkeen. Lumikki on nukahtanut melko hyvin unille keskimäärin kahdeksan aikaan. Iltatoimiin on kuulunut viime viikoista lähtien iltapala, iltamaito, unilaulu, suhinaäänen pitäminen sekä pieni hyssytely/täristämisliike selkäpuolella. Kun vauva on käännetty mahalleen (usein tarvitsee usean kerran tässä kohtaa) laitetaan tutti suuhun. Hommasimme jo pari kuukautta sitten pimennysverhot, koska meillä on niin valtaisat ikkunat ja ilman niitä nukkumisesta ei olisi tullut mitään valon tultua. Nukutukseen menee yleensä noin puolisen tuntia väsymystilasta riippuen. Itselle jää hyvin vielä pari tuntia ilta-aikaa ja joskus jaksan nukuttaa Jerenkin vielä, jos on hyvin mennyt. Ensimmäiset neljä kuukautta hoidin Jeren nukutuksen, mikä oli tarpeellista yhdessäoloaikaa pojan kanssa tuohon vaiheeseen. 

Ensimmäisinä kuukausina Lumikki nukkui kapalossa ja hän nukkui melko hyvin kun oli ensin jonkin aikaa ilmaissut tunteitaan ja sitten rauhoittunut. Yleensä oli ainakin yksi pidempi pätkä, 4-5 tuntia ja se oli luksusta kyllä. Nyt, kun kapalosta on luovuttu (kasvava vauva venkoilee pois siitä) ovat pätkät lyhentyneet salakavalasti. Lumikki on myös nukkunut samassa sängyssä kanssani, kun pojat ovat nukkuneet toisessa huoneessa. Syöttöjä on ollut kolme tai neljä yössä, yleensä kahden tunnin välein. Aamuyöllä pätkä on yleensä pidempi, mutta ensimmäiset syötöt ovat olleet aika järjestelmällisesti noin klo 22, klo 00 ja 02. Aamusta hän on herännyt viime aikoina kuuden aikaan, jolloin hän syö tai ei syö ja mies on herännyt hänen kanssaan (saatuaan nukkua koko yön) ja itse olen usein jatkanut unta vielä ainakin tunnin miehen antaessa hänelle pientä aamupalaa. 

Syöttöjen lisäksi herään välillä laittamaan tippunutta tuttia paikalleen ja myös vaippa pitää vaihtaa yleensä pari kertaa. Olen saanut melko hyvin unesta kiinni herätysten jälkeen, mutta kyllä ne silti kuormittavat ja nyt kun vauva on jo yli puolen vuoden, olen todennut, että on aika alkaa tekemään toimenpiteitä yöheräämisten vähentämiseksi. Vauva ei syö enää nälkäänsä vaan rinta toimii nukahtamismenetelmänä, johon hän on tottunut. Vauva heräilee tässä vaiheessa yleensä luonnostaan noin kahden tunnin pätkissä, koska unen vaiheet kulkevat eri sykleissä. Nyt kysymys onkin se, miten hänet saataisiin oppimaan nukahtamaan itse, ilman rintaa. En haluaisi nimittäin samaan jamaan, kuin esikoisen kanssa. Syötin esikoista Jereä kahden tunnin välein yöllä yli vuoden ikäiseksi ja olin totaalisen poikki noin vuoden kohdalla. Tällöin myös (yllättäen) parisuhde ei voinut parhaiten ikinä. Nyt olen saanut välillä muistikuvia siitä millaista se zombina olo olikaan ja ei, en suostu siihen kohtaloon!

Kuopuksemme on selvästi herkempi kuin esikoisemme ja olenkin ollut imetysdieetillä alusta asti. Edelleen oireita ovat aiheuttaneet pienikin määrä lehmänmaitoa tai gluteenia, myös kofeiini ja tumma/raakasuklaa ovat pannassa. Oireet ovat näkyneet tuskaisan huudon muodossa, joka on alkanut nukkumaan mennessä. Se on tietynlaista, vähän erilaista huutoa, jonka tunnistan. Huomasin myös juuri äsken, että yhdessä eilen syömässäni riisimaitosuklaassa oli hitusen vehnää – ehkä se häiritsi viime yötä, pitänee olla tarkempi. Ruokavaliojutuista vielä sen verran, että mieheni oli tutustunut Paul Chek (tunnettu ja kokenut terveysvalmentaja) näkemyksiin ja hänen mukaansa vauvan hyvään nukkumiseen vaikuttaisi suuresti imettävän äidin hyvien rasvojen saanti. Olen kyllä tankannutkin hyviä rasvoja, monta annosta kalaöljyä, oliiviöljyä, hamppuöljyä, avokadoa, gheetä ja voita, mutta ne eivät tunnu meidän tapauksessa riittävän, tai sitten niitä pitäisi vetää vieläkin enemmän. Vaikea sanoa. 

Mutta onneksi olen aktiivinen “itseni kehittäjä” tässäkin asiassa ja kun tahto ja motivaatio ovat kohdallaan, oikeat avut tulevat kohdalle. Tässä tapauksessa postiluukustani tömähti muutama viikko sitten kirjakustantamo Atenan mainoslehtinen uusista kirjoista ja kysely haluanko tilata arvostelukappaleita blogiini (posti oli osoitettu vanhaan Quinoaa-blogiini). Kun selasin vaihtoehtoja, erityisesti yksi osui silmään eli Laura Anderssonin “Voit nukkua – Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään”. Olen lukenut kirjan nyt viikossa ja se on erittäin suositeltava kaikille, jotka miettivät näitä vauvan uniasioita eivätkä ole täysin tyytyväisiä tilanteeseen. Kohderyhmää siis varmasti riittää! Kirjoittaja on erittäin perehtynyt aiheeseen ja siteeraa monia aihealueeseen liittyviä muita kirjoja, kuten minullekkin ennestään tuttua “Kuinka kasvattaa Bebe”. Lisäksi hän on haastatellut monia vanhempia Suomessa ja ulkomailla ja koostanut tärkeitä ideoita niiltä, jotka ovat onnistuneet saamaan lapsensa nukkumaan kokonaisia öitä – tai ainakin kahdeksan tunnin unipätkiä. Ääripäihin ei mennä vaan kirja on tiivistys kokemusten kautta hankituista neuvoista, joissa tuntuisi olevan järkeä. 

Kirja ei ole millään lailla (huudatus)unikoulun kannattaja, päinvastoin. Se lähestyy asiaa niin, että vanhempien tulisi toimia lasten oppaana, niin nukkumisasioissa, kuin monissa muissakin. Jos nimittäin lapsi itse määrää tahdin (lapsentahtisuus), niin usein hän on sitkeästi kiinni rinnassa jopa yli vuoden eikä siitä hevillä luovuta. Kuten tiedämme, vauva ei kuitenkaan tarvitse rintaa (yleensä) öisin ainakaan kuudesta kuukaudesta eteenpäin ravinnon puolesta. Voi olla myös vauvan (ja etenkin äidin) etu, että hän nukkuisi pidempiä öitä. Monet vanhemmat tekevät korjausliikkeitä usein kuitenkin vasta kun on todellinen hätä – megaväsymys, jota ei vaan enää millään kestä. Tämä tapahtuu usein, kun vauva on noin vuoden vanha. Huono juttu on se, että vauva totutetaan ensin vuoden ajan tietynlaiseen nukahtamiseen ja rinnasta on tullut hänelle jo vahva uniassosisaatio (vauva liittää rinnan nukahtamiseen). Sitten yhtäkkiä hänen pitäisi kerrasta oppia uusi tapa, nukahtaa itse. 

Toinen, fiksumpi tapa olisi ohjata vauvaa jo pienestä asti tiettyjen keinojen avulla nukahtamaan itse. Pienestä puhuttaessa tarkoitetaan kirjan mukaan noin nelikuukautista, mutta myöhemminkin tapahtuva ohjaus voi tuoda hyviä tuloksia. Ohjaukseen liittyy monia asioita ja kirja antaa tähän hyvin kattavia neuvoja. Tässä muutamia asioita, joita kirjan mukaan kannattaisi huomioida, kirjasta löydät niihin tarkempia näkemyksiä: Tauon pitäminen ennen rauhoittelemaan menemistä, tauon keston lisääminen pikku hiljaa, erilaisten itkujen erottaminen, vauvan nukkumispaikka (suositus omassa sängyssä nukkumisessa ainakin ensimmäisten kuukausien jälkeen), päiväunien pituus (ei liian pitkiä), päivän ja yön selkeä erottelu, rytmeistä kiinnipitäminen, selkeät iltarutiinit ja unihygienia (nukkumispaikkaan liittyvät nukkumista edistävät seikat), kommunikointi vauvalle asioista ja muutoksista, määrätietoisuus toiminnassa (ei välitetä ristiriitaisia viestejä vauvalle), sopiva rentous (nukutaan kun siihen on mahdollista, molempien ei pidä valvoa).

Kirjan loppupuolella kerrotaan myös erilaista suuntauksista, kuten erään kiintymyysvanhemmuus”teorian” puoltajan näkemyksistä nukkumisasiaan. Anderssonin mukaan kiintymyysvanhemmuuden näkemykset ja esimerksiksi “Kuinka kasvattaa bebe” – kirjan näkemykset eivät juurikaan sodi keskenään tässä nukahtamisasiassa. Voimme toki mennä aina toiseen ääripäähän, jossa toista ääripäätä pidetään paholaisena. Tai sitten voimme katsoa enemmän keskelle ja yhdistellä eri näkemyksistä toimivat jutut yksilöllisesti. Niin Andersson kuin minä itsekään emme tietenkään suosittele vauvan jättämistä yksin itkemään hätäistä itkua. Kun vauvalla on selkeä hätä, eikä hän vaikuta yksin rauhoittuvan, häntä tulisi mennä rauhoittelemaan. Mutta vauva voi opetella rauhoittelemaan itse itsensä, kun hänelle annetaan siihen mahdollisuus, vaihe vaiheelta. 

Olemme viime viikolla tehneet parannuksia vauvan nukkumisasioihin ja kirjan neuvoista tuntuu jo nyt olevan apua. Siirsin jälleen vauvan omaan sänkyyn unille ja hän on nukahtanut sinne itsekseen jo useana iltana. Hän ei siis ole nukahtanut rinnalle (muuten kuin yöllä) ja päivän viimeinen imetys tapahtuu noin tunti-puoli tuntia ennen kuin vauva nukahtaa. Siellä hän piehtaroi sängyssä suhteellisen tyytyväisen oloisena, välillä pieniä äännähdyksiä pitäen, kunnes vaipuu uneen. Muutamia kertoja pitää yleensä käydä rauhoittamassa ja hytkyttämässä. Ennen olemme olleet vauvojen vieressä niin kauan kuin he ovat nukahtaneet – tällöin ei paljoa omaa aikaa ole jäänyt. 

Kokeilimme myös muuttaa unijärjestelyitä niin, että mies aloitti nukkumaan vauvan kanssa samassa huoneessa ja minä eri huoneessa. Tarkoitus oli, että vauva nukkuisi ensimmäiset 8 tuntia ilman rintaa. Yritys hyvä kymmenen. Käytäntö ei sitten ihan mennyt niin, kuten ei Jerenkään kanssa. En vain kestä kuunnella sitä rääkymistä, joka ei tuntunut helpottavan mitenkään kolmessa yössä. Mies sai käyttää jälleen kapaloa ja kokeilla kaikenlaisia strategioita, mutta yleensä hentoääninen tyttömme on öisin hyvin sinnikäs tapaus. Muutamana yönä saimme jotenkin pidettyä ainakin 5-6 tunnin rinnattoman pätkän. Kunnes tuli helteet ja aloin olla epävarma siitä, onko vauvalla jano – pullosta hän ei suostunut yöllä juomaan pumpattua maitoa tai vettä. Näin “sorruin” syöttämään jälleen klo 23. Nyt mies on reissussa ja nukuin tai “nukuin” vauvan kanssa eli heräilin tunnin välein ja syöttöjä oli taas 4-5.

Emme siis näytä pääsevän uniohjauksessa helpolla. Ehkä kokeilemme asiaa uudelleen jonkin ajan päästä. Joillakin rinnasta irtautuminen tapahtuu helposti parissa yössä. Myös kirja tuo toivoa. Siinä vanhemmat onnistuivat vierottamaan rinnasta parissa yössä ja pääsivät hyvin vähillä itkuilla. 

Uskon kuitenkin, että mitä aiemmin erilaiset toimenpiteet aloittaa, sitä helpommin yöimetyksistä pääsee. Meillä oli ylipäänsä niin poikkeuksellista aikaa ensimmäiset kuukaudet – saada vauva ylipäänsä nukkumaan ja rauhoittumaan, että yöimetys oli pikkujuttu siinä kohtaa. 

Näin koulujenpäättymispäivänä fiilistelin, että omasta ylioppilaaksi valmistumispäivästä on nyt 16 vuotta. Vuotta vaille sama aika eteenpäin, niin Jerellä on sama edessä (todennäköisesti). Tytöllä menee vielä 18 vuotta…Jos sitten saisi viimeistään nukkua! 🙂

Kuvassa: vihdoin päikkäreillä – kyllä tarkeni viime viikolla!

Picture


​Tsemppiä kaikille unitouhuihin! Vinkkejä saa jakaa kommenttiosiossa. 

<3: Heidi

Lisää:

8 Keinoa saada vauva nukkumaan (Laura Anderssonin haastattelu Aamulehdessä)
Toinen Laura Anderssonin haastattelu Aamulehdessä

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2 / Heidi Harju

Manifestoi unelmiesi elämä (updated)

Oletko selkeyttänyt itsellesi, millaista elämää haluat elää? Mitkä ovat todellisia unelmiasi? Muistatko...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Kuulostaa kyllä melko samanlaiselta kun meillä aikoinaan. Jos olet huomannut, että käyttämäsi maitotuotteet ja viljat aiheuttavat oireita, niin kannattaisi selvittää että vauvalla ei ole maitoallergiaa. Meillä heräiltiin tunnin välein lähes yksi vuotiaaksi, jolloin neiti meni maitoallergian verrokkiryhmään ja ei sitten kelvannutkaan sinne kun oireili testissä. Iho-oireita, suolioireita tms.ei ollut koko aikana. Vain järjettömän huonot yöt. Päivällä nukkui ulkona vaunuissa tosi hyvin. Monesti tuli uhkailtua että laitan yöksi vaunuihin ulos ;). Kun maito jätettiin pois (tuossa vaiheessa korvike), nukkui neiti koko yöt.

  • Kiitos kommentista! Olen siis todennut että lehmänmaito ei sovi enkä ole sitä käyttänyt alkuviikkojen jälkeen. Sen sijaan vuohen-ja lampaanmaito tuntuisi toimivan. Välillä ollut ilman niitäkin viikkoja eikä sillä ollut uniin vaikutusta. Lehmänmaito ja viljat (gluteeni) taitaa olla eniten ärsyttäviä aineita, toki muutkin proteiinit. Nyt meille tullut kiinteiden myötä myös atooppista ihottumaa. Se työn alla myös..Hyvää kesää sinulle! -heidi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.