Päästä irti uhriutumisesta

Tätä asiaa on vaikea myöntää, mutta sitäkin tärkeämpi on sanoa se ääneen. Tämä aihe on sellainen minkä kanssa olen joutunut kamppailemaan paljon ja minkä kanssa tulen jatkossakin kamppailemaan. Tästä tavasta ei niin vain hetkessä opita pois. Olen opetellut koko elämäni tälläistä toimintatapaa, joten se ei yhdessä silmänräpäyksessä muutu vaikka olisinkin siitä tietoinen. Tämän tavan olen oppinut niin juurevasti, että sen poisoppiminen tarvitsee toistoa, toistoa ja vielä lisää toistoa. Jatkuvaa muistuttelua, että tämä ei ole ikuinen tuomioni vaan siitä on mahdollista oppia myös pois.

Muutama vuosi sitten havahduin ensimmäisen kerran ihan todella omasta uhriutumisestani. Yhtäkkiä vain ymmärsin tekeväni itsestäni uhrin tilanteessa, missä se ei todellakaan olisi tarpeellista. Huomasin, että tämä uhriutumiseni aiheuttaa itselleni tuskaa ja vaikeuttaa ihmissuhteitani. Kävimme läpi tätä asiaa läheisen ystäväni kanssa ja hänen kauttaan aloin tosissaan ymmärtämään tätä asiaa. Ymmärsin, että voisin todella muuttaa suhtautumiseni ja lopettaa toisen syyttelyn. Tämän jälkeen suhteeni häneen muuttui paljon kevyemmäksi. En enää ollut suhteessamme uhri ja suhteemme on ollut siitä lähtien paljon toimivampi ja läheisempi. Mutta monissa muissa suhteissa edelleen saatan uhriutua voimakkaasti, etenkin perhesuhteissani.

Olen tässä viime aikoina huomannut, että uhriutuminen on todellakin opittu tapa ihan lapsuudestani asti. Perheessäni on ollut tätä käyttäytymistä ja nyt hiljattain tajusin, että tämä sama tapa näkyy oikeastaan koko suvussani. Tämä tuntuu olevan koko sukuni kirous. Sukuni on melko pieni, mutten tunne sukuani hyvin, koska moni ihminen on laittanut välit poikki keskenään. On ollut jatkuvia vastoinkäymisiä, pahaa oloa ja muiden syyttelyä. Tämä on johtanut välien tulehtumiseen. Olen itse lähtenyt vähän samoille poluille, mutta en halua enää kantaa tätä sukuni taakkaa. Aion tehdä käännöksen enkä seuraa enää sitä polkua mihin minua on opetettu kulkemaan.

Tämä ei tarkoita, että olisin katkera suvulleni. Tai, että arvostelisin tai tuomitsisin heidät. Myönnän, että olen tehnyt sitäkin, mutta enää en halua jatkaa niin. Voin katkaista tämän omalta kohdaltani. Se ei kuitenkaan tapahdu helposti. Tästä pitää muistuttaa itseään jatkuvasti. Onneksi myös muut ihmiset muistuttavat tästä itseäni aina välillä. Vaikka totuuden kuuleminen muiden suista on aina se vaikein asia, se on myös hyvin tehokasta, jos on valmis myöntämään omat virheensä. Ja jos on valmis kasvamaan.

Uhriutuminen on tavallaan suojamekanismi. Minun ei tarvitse tunnistaa omia varjojani, kun syytän muita omasta pahasta olostani. Olosuhteiden syyttäminen omista vaikeuksistani, antaa mahdollisuuden jäädä paikoilleen. Voin vain heittäytyä olosuhteiden uhriksi ja olla tekemättä mitään. Sehän on helpompaa kuin se, että todella tekisin töitä sen eteen mitä haluan saavuttaa. Joskus olosuhteet ovat kieltämättä niin vaikeita, että niistä on lähes mahdotonta selviytyä, mutta asioilla on tapana muuttua. Joskus asiat vain tarvitsevat hieman enemmän aikaa. Mikään ei ole ikuista ja luultavasti ajan kanssa asiat alkavat helpottamaan. Uhriutuminen ei vie mihinkään, se on varma umpikuja.

Todellisuudessa olen melko onnekas ja asiani ovat kaikin puolin aika hyvin. Minulla ei ole tällä hetkellä suuria vaikeuksia elämässäni. Kaikki ongelmat mitä minulla on, on oikeastaan ihan omassa mielessäni luotuja. Olen kantanut esimerkiksi perheeni vastoinkäymisten taakkaa ja kokenut oman hyvinvointini jotenkin vääräksi. Jos muilla menee huonosti, niin miten minulla saisi mennä hyvin. Tämän vuoksi olen kokenut voivani pahoin muiden vuoksi ja olen myös heitä siitä syyttänyt. Sehän on aivan hullua. Olen aikuinen ihminen ja minulla on oma elämäni, josta olen vain itse vastuussa.

Nyt aion siis tehdä itselleni tämän hyvin selväksi. Minun on aika päästää irti uhriutumisesta, mikä pitää itseäni kärsimyksessä. Olen valmis tekemään sen työn, mikä minun pitää tehdä, jotta voin löytää vapautumisen tästä ikävästä perinnöstä. Olen vihdoin valmis katkaisemaan napanuoran sukuuni. Eikä se tarkoita sitä, että katkaisisin välit heihin. Oikeastaan päinvastoin. Olen valmis antamaan heille mahdollisuuden olla vapaasti sitä mitä he ovat enkä enää syytä heitä omasta pahasta olostani. Se ei ole heidän vastuullaan eikä heidän syytään. Toivon sydämeni pohjasta, että muistan tämän asian silloinkin, kun taas tunnen uhriutuvani ja alan syyttämään jotain ulkopuolista asiaa omasta kurjuudestani.

Elämä on välillä todella vaikeaa meille kaikille. Elämässä tulee eteen esteitä, mitkä saattavat tuntua mahdottomilta ylittää. Elämässä tulee vaikeita ihmissuhdekiemuroita, koska me kaikki olemme vain ihmisiä. Meillä kaikilla on joskus näitä samoja vaikeuksia. Mutta nämä vaikeudet ovat erittäin tarpeellisia, sillä niistä oppii parhaiten elämästä. Ja kokemuksesta voin sanoa, että ne ihmissuhteet missä on vaikeuksia, on yleensä niitä parhaita, sillä siinä on mahdollisuus kasvuun. Toiset ihmiset ovat meille peilejä, mistä voimme nähdä itsemme ja mistä voimme oppia. On täysin itsestä kiinni haluaako katsoa sitä peiliä ymmärtävästi ja rakkaudella.

Päästää irti turhasta syyttelystä ja antaa tilaa omalle ja toisen kasvulle.

 

 

Lisää kirjoittajalta Kaikki värini/Saana Repo

Päästä irti uhriutumisesta

Tätä asiaa on vaikea myöntää, mutta sitäkin tärkeämpi on sanoa se ääneen....
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.