Oodi elämän yksinkertaisuudelle

 

Mä haluun olla käsityöläinen
Mä haluun virkata vihreestä langasta mekon mun tyttärelle
Mä haluun luoda kiekuraisia kuvioita suorasta langasta tekemällä siihen oikeenlaisia solmuja koukun avulla
Mä haluun kutoa mun hengen kankaaksi
Mä haluun tehdä siitä kankaasta pöytäliinan
ja sillä pöydällä kuivata kukkien terälehtiä
ja niistä terälehdistä mä teen teetä
Mä haluun soittaa rumpua niin että tuntuu
juuressa asti
Mä haluun syödä multaisia porkkanoita
suoraan omasta kasvimaasta
Mä haluun istuttaa punajuuria kieroihin riveihin
Mä haluun kumisaappaat joissa on reikä vasemman isovarpaan kohdalla
niin että varpaat kastuu kun käyn aamukasteella mansikkamaalla
Mä haluun olla hiljaa monta päivää putkeen
ja kun avaan taas suuni, sanoa jotain tyhjänpäiväistä
Mä haluun katsoa sun sieluun ja piirtää siitä kuvan puuväreillä
Mä haluun uskaltaa laulaa koko mun äänellä lauluja joiden sanoja en ymmärrä
Mä haluun kertoa sulle miten kamalan kaunis olet kun oot hajalla ja auki
Mä haluun ottaa sua kädestä ja viedä sut metsään
Istuttaa kannon nokkaan sanoa et “peitä korvat”
ja huutaa täysillä niin kovaa kun lähtee
Mä haluun kirjottaa rujoja runoja ilman riimejä tai rakennetta koska sellanen mä oon
Mä haluun soljua kuin vesi
esteettömästi edetä elämän virrassa
Mä haluun purkkeja ja purkkeihin kauniita pieniä asioita
Mä haluun eriparisia mukeja joissa on kukkia ja haalistuneita kultareunauksia
ja yhdestä on irronnut korva
Mä haluun et elämä tuntuu ja näkyy
Mä haluun reikiä ja kulumia housujen polviin
Mä haluun tehdä majan kuusen alle ja kikattaa siellä mun tyttäsen kanssa
Mä haluun suudella mun miestä niinkuin silloin kun me oltiin ihan just tavattu
ja nukuttiin teltassa yhtenä viileenä kesäyönä
Mä haluun syödä mahan ihan täyteen mun herkkuruokaa ja pötköttää hymyillen
siinä täynnä olemisen tunteessa
Mä haluun puhua tuntemattomille kadulla välittämättä siitä
ettei niin ole tapana
Mä haluun itkeä kun itkettää ja nauraa kun naurattaa
Mä haluun vihdoin tulla tänne mun koko voimalla
antaa tän pommin räjähtää
Mä haluun nauttia tästä ihmiselämästä
ja tästä kauniista kehosta jossa mä saan asua
Mä haluun liikkua niinku tuuli
olla notkea ja vahva ku jousi
Mä haluun synnyttää lisää lapsia
tuoda niitä tähän maailmaan ja hoivata ja rakastaa ja oppia
Mä haluun nähdä kun mun rakkaat vanhenee ja olla niiden vierellä kun ne kuolee
Mä haluun kohdata tän koko elämän
ja kuoleman
Mä haluun ilmentää sitä pyhää minkä mä tunnen joka hetki virtaavan mussa
anteeksi pyytelemättä
Mä haluun rakastaa mun joka solulla jokaista joka uskaltaa
tulla rakastetuksi niin pyyteettömästi
Mä haluun puhua ääneen kaikki ne sanat jotka on tarttunu mun kurkkuun aiemmin
Mä haluun rakentaa talon ja maakellarin jonka katolla on pyramidi
että mun vihannekset säilyy kauemmin
Ja hei, miten mä tän nyt vasta keksin? Vaikka sitä hoetaan ja siitä aikakauslehtiin kirjoitellaan , omana itsenä olemisesta, niin osaako sitä oikein kukaan vielä ihan oikeesti? Tajuutteko te? Et mä saan oikeesti sanoo mitä mä haluun ja olla just niinku oon. Ja niin saat säki! Meillä saa olla just sellaset ihmiskokemukset ihan molemmilla ku me vaan halutaan rakentaa ja mitä meidän sydämet halajaa! Me saadaan tehä virheitä, olla kesken, luulla tietävämme, egotrippailla, romahtaa kun me tajutaan egotrippailevamme, velloa, olla superskarppeja ja aikaansaavia ja olla saamatta aikaan yhtään mitään. Me saadaan erakoitua metsään ku me ei kestetä maailmaa ja me saadaan tulla sieltä taas ihmisten ilmoille sit kun me ei jakseta enää istua metsässä. Me saadaan oppia, kokeilla, päteä, neroilla, kyseenalaistaa, olla varmoja ja älyttömän epävarmoja. Me käydään kaikki niin monia vaiheita ja mutkia läpi jo yhdenkin elämän aikana ettei siinä pysy kukaan laskuissa. Suurin osa meistä vaan pyrkii koko ajan esittää et me muka ollaan ihan kartalla ja tiedetään missä mennään. On yhtä joka sanoo että toinen on väärässä ja toista joka että se toinen. Paskanmarjat sanon minä! Kukaan tiedä mistään mitään! Ja se on aivan täydellistä just se.Tää vapauden huuma on niin käsittämätön että korvissa humisee! Mä oon täällä! Mä oon nyt! Mä oon Jumalauta voimakas ja elossa! Mä rakastan teitä niin paljon kaikki epävarmat, keskeneräiset ja rikkinäiset! Ja teitä kaikki vahvat, rohkeat ja menestyneet! Mä rakastan jokaista, mä oon jokainen teistä!  Mä en tiedä mistään mitään enkä ees halua tietää! Mä haluun vaan elää ja jakaa ja oppia ja kokea silmät suut nenät täyteen elämää ja maailmaa! Sitähän tää on, kuulkaas – yhtä uskomatonta kosmista vitsiä kaikki tyynni! Mä haluun vihdoin murtaa kaikki myytit, rikkoa kaikki stereotypiat, tulla ulos kaikista laatikoista ja OLLA ja ELÄÄ ja ILMAISTA.

*Ja tuuli humisi hiljaa, kuin antaen pehmeästi hyväksyntänsä tämän kauniin, pyhyyttä uhkuvan ja punaposkisen luontokappaleen elämänpurskahdukselle. Puut hengittivät joka solullaan uumeniinsa tuota Ihmisen Henkeä ja Veen Emo kohahdutti vaahtopäät vasten rannan kalliota. “Hän on saapunut kotiin”, he kuiskivat.”*Minä rakastan teitä,

​Emma <3

Lisää kirjoittajalta Naiseuden Voima

JUTTUTUOKIO: Tinna Pehkonen

Suositun Masentunut mutsi- blogin Tinna kertoo siitä millaista on elämä yksinhuoltaja, joka...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Kiitos. Sattuisko sulla olemaan jakaa jotain kirjasuositusta tms. egotrippailusta? 😉

  • Tuo sun runos oli niin ihana, et melkeen tekis mieli printata se jääkaapin oveen ;D
    ”Elämä on vain varjo häilyväinen, vain näyttelijä rukka, joka riehuin lavalla keikkuu aikansa ja häipyy; se kertomus on, hupsun tarinoima, täys ääntä ja vimmaa, mut tarkoitusta vailla”
    – Alan W. Watts – Zen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.