OMAN INHIMILLISYYTENSÄ JA KESKENERÄISYYTENSÄ HYVÄKSYMINEN

Minut on kasvatettu olemaan aina reipas, tekemään parhaani ja jaksamaan ja suorittamaan elämässäni. Olemiselle, pysähtymiselle ja sairastamiselle ei ole ollut lapsuudessani sijaa. Eikä myöskään inhimillisyydelle, erilaisille tunteille ja heikkoudelle.

Monet opetetaan siihen, että täytyy aina onnistua siinä mitä tekee. Epäonnistuminen ei ole ollut suotavaa eikä aina sallittuakaan.

Tästä minullekin on syntynyt epäonnistumisen pelko elämässäni, mitä jos koetankin saavuttaa jotain minulle merkityksellistä ja tärkeää, omia unelmiani todeksi ja en onnistukaan. Pelko jo etukäteen siitä ettei onnistu. Uskomus siitä, ettei saa epäonnistua ja tehdä virheitä. Pelko siitä, että olen riittämätön jos en onnistu.

On niin helppoa luopua varsinkin suurista unelmistaan sen takia et pelkää ettei ne toteudukaan, ettei ne onnistu, tai että kokee ettei itse ansaitse niitä. Mutta jos ajatellaan vaikka maratoni- juoksijaa. Juoksija aloittaa juoksemisen ensin lyhyemmistä matkoista ja niitä sitten pidentäen, ja varmasti tulee hetkiä kun ei vaan jaksa lähteä treenaamaan ja kokee epäonnistuneensa omien tavoitteiden edessä ja sen edessä mitä odotuksia on asettanut itselleen. Ja usein omatkin pettymykset itseään tai unelmien toteutumista kohtaan johtuvat siitä, että on asettanut itselleen aivan liian suuret odotukset, vaatii itseltään aivan liikaa ja nopeasti.

Minunkin sisimmässäni on ollut täydellisyyden tavoittelija. Kun heikkouttani ei ole hyväksytty lapsena, niin olen sitten koittanut tehdä kaiken viimeisen päälle ja vaatinut itseltäni aivan hurjasti, johon ei varmaan kukaan ihminen pysty!

Miten vaikeaa on ollut hyväksyä oma keskeneräisyytensä, omat heikkoutensa ja uskaltaa olla aidosti sellainen kuin on: haavoittuva aito oma itsensä. Ilman että tarvii peitellä mitään puolia tai tunteita itsessään vaan voi oikeasti antaa itselleen luvan levätä, rentoutua ja pysähtyä.

Joku osa sisällä sanoo, että sydäntään täytyy suojella ettei tule loukatuksi. Kun olen herkässä tilassa, miten uskallan pitää sydämeni avoimena ja auki tälle maailmalle jossa on myös niin paljon pahaa? Miten uskallan mennä maailmaan, tulla näkyväksi ja kuulluksi omana aitona itsenäni kun tunnen nyt olevani syntymässä uudestaan ja vanha minä katoaa.

Tunnen olevani niin paljas.. alaston.. maailman edessä.. Olen sen äärellä, ettei voi enää odottaa itseltä että olisi jotenkin valmis. Sitä tulee aina olemaan keskeneräinen aina oman inhimmilisyytensä edessä omien heikkouksien ja vahvuuksien kanssa.

Olen sen äärellä, kun kuulostelen sydäntäni ja kehoani mihin minä juuri tässä hetkessä olen valmis ja mihin en. Mitä olen valmis itsestäni antamaan ja miten tärkeää on vain sallia kaiken virrata ja ottaa vastaan. Miten tärkeää on hyväksyä itsessään se, että on väsynyt ja välillä ei vaan jaksa tehdä edes mitään. Jos vain senkin kanssa olisi, jos sekin olisi ihan ok.

Elämässämme on erilaisia vaiheita, syklejä.. Jotkun elämän vaiheet on helpompi hyväksyä kuin toiset, mutta jokaisella niistä on tärkeä oppinsa täällä matkatessamme eteenpäin. Mitä jos vain asettautuu olemaan omaan tarinaansa tässä ja nyt katsoen itseään lempein silmin, että tässä on hyvä just näin. Vaikka ulkopuolella olisikin haasteita ja kaaostakin, mitä jos sieltä omasta sisimmästään löytää sen rauhan paikan, jossa se todellinen rauha sijaitseekin. Ei missään muualla, vain sieltä voit sen saavuttaa: omasta sisimmästäsi.

Luen ”Kutsu” Nimistä kirjaa jonka on kirjoittanut Oriah Mountain Dreamer. Tämän ”Kutsun” jonka tähän kohta kirjoitan resonoi omassakin sydämessäni täysin. Tämä kuvastaa oman ja muiden keskeneräisyyden hyväksymistä ja toisen ja maailman kohtaamista aitoudesta, rehellisyydestä ja paljaudesta käsin.

Tämä kuvastaa sitä, miten tärkeää itsellenikin on tullut oppia olemaan itselleen aidosti läsnä, jotta voin olla toiselle ihmiselle läsnä Rakkaudella ja sydämellä, ja vastaanottaa tätä aitoa kohtaamista sydämen tasolla.

Kirjassa on teksti: Yksi syy miksi ihmiset ovat niin vaivaantuneita kuullessaan toisen suruista, on se että heistä tuntuu että pelkkä kuunteleminen velvoittaa heitä lievittämään toisen tuskaa.

Kirjassa nainen kertoo siitä, ettei anna omissa workshopeissaan/tapahtumissaan toisten mennä sen luokse, joka kokee kipua ja vaikka itkee. Hän opettaa juurikin sitä, että muut voivat olla läsnä muttei yritä auttaa, helpottaa tai viedä pois toisen kipua. Uskon, että tätä sisimmässään me kaikki tahdomme, kokea että tulemme kuulluksi ja nähdyksi kaikkien tunteidemme ja puoliemme kera niin että toinen olisi vain läsnä omalla olemuksellaan, osoittaisi rakkauttaan sitä kautta.

Mutta miten helppoa sitä on ruveta auttamaan ja neuvomaan, kun suurin osa on siihen kasvatettu. Ja naisena usein sitä on oppinut ottamaan muiden taakat ja tunteet itselleen jopa kannettavakseen. Ja kun on vahvasti empaattinen ihminen, tuntee myös välillä toisten tuskat niin syvällä tasolla, myös kollektiivisen kivun ja tuskan.

Tämä on se mitä haluan oppia ja olen nyt alkanut ymmärtämäänkin, että vain olemalla läsnä omalle varjopuolelleen, voi olla läsnä vasta toiselle. Kun hyväksyy itsessään kaikki tunteet, voi ne hyväksyä sen jälkeen toisissa. Kun ei yritä muuttaa omia vaikeita tunnetiloja miksikään muuksi vaan kokee ne täydesti, voi myös antaa muille tilaa kokea omat tunnetilat täydesti. Antamalla tilaa ja vain olemalla toisen tukena.

Ehkä on nyt minunkin aika suoda itselleni virheet.

Suoda itselleni lupa epäonnistua, koska sitä tulen elämässäni varmasti vielä tekemään.

Varsinkin kun tietyt unelmani joita tahdon toteuttaa, ovat suuriakin.

Mutta kaiken väsymyksen ja herkkyyteni keskellä tahdon luottaa että voin ne saavuttaa,

mutta minun täytyy ottaa riski ja suoda itselleni epäonnistumisten mahdollisuudet.

Koska muuten sitä vain jää paikoilleen. Riskien ja pelkojen kohtaaminen tuntuu

paljon paremmalta nykyään, kuin se että jäisi jumiin johonkin sen takia

että pelkää mennä elämässä eteenpäin mm. epäonnistumisen pelon takia.

Minua ei kiinnosta, mitä sinä teet työksesi. Tahdon tietää, mitä sinä kipeimmin kaipaat ja uskallatko uneksia kohtaavasi sen, mitä sydämesi halajaa.

Minua ei kiinnosta, minkä ikäinen olet. Tahdon tietää, uskallatko olla välittämättä siitä, että sinua pidetään hupsuna, kun vaalit rakkauttasi, unelmaasi, elämisen seikkailua.

           Minua ei kiinnosta, mitkä planeetat varjostavat kuutasi. Tahdon tietää, oletko koskettanut surusi ydintä, ovatko elämän koettelumukset saaneet sinut avautumaan, vai oletko käpertynyt itseesi ja sulkenut porttisi siitä pelosta, että tuska lisääntyy.

Haluan tietää, pysytkö olemaan tuskan, omasi tai minun, lähellä hievahtamatta yrittämättä peittää tai hälventää tai poistaa sitä.

Tahdon tietää, osaatko kohdata ilon, omasi tai minun, osaatko heittäytyä villiyden vietäväksi ja täyttyä hurmoksesta sormenpäitä ja varpaita myöten ajattelematta, että pitäisi olla varovainen, realistinen ja muistaa ihmisenä olemisen rajoitukset.

Minua ei kiinnosta, onko kertomasi tarina totta. Tahdon tietää, uskallatko antaa toisen pettyä ollaksesi uskollinen itsellesi; pystytkö kestämään syytökset petoksesta pettämättä omaa sieluasi; pystytkö olemaan epäluotettava ja siksi luottamuksen arvoinen.

Tahdon tietää, osaatko nähdä kauneuden joka päivä, silloinkin kun se ei ole kaunista ja ammentaa elinvoimasi sen läsnäolosta.

Tahdon tietää, pystytkö kestämään epäonnistumista, omasi ja minun ja seisomaan silti järven rannalla ja huutamaan hopeiselle täysikuulle: “Kyllä!”

Minua ei kiinnosta, missä sinä asut tai miten paljon sinä ansaitset. Tahdon tietää, pystytkö surun ja epätoivon täyttämän yön jälkeen nousemaan ylös, uupuneena ja rikkinäisenä, ja tekemään sen mitä tarvitaan jotta voit ruokkia lapsesi.

Minua ei kiinnosta keitä sinä tunnet ja mistä olet kotoisin. Tahdon tietää, pystytkö seisomaan rinnallani tulen keskellä perääntymättä.

Minua ei kiinnosta, mitä ja missä tai kenen johdolla sinä olet opiskellut. Tahdon tietää mikä sinua kantaa sisältäpäin kun kaiki muu hajoaa.

Tahdon tietää osaatko olla yksin ja todella nauttia seurastasi olemassaolon tyhjinä hetkinä

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

Nainen on ihmeellinen olento

Luin tänään yhden naisen kirjoitusta siitä, että naisen varjo on 16- kertainen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.