Oma kokemukseni vauvan kanssa matkustamisesta

 

Olemme liikkuneet Suomen sisällä paljon heti Oliverin syntymän jälkeen. Pohjanmaa-Tampere-Helsinki akseli on pienokaiselle tullut tutuksi. Istuimessa olo ei yleensä ole ollut Oliverille mieluisaa ja muutamat raivokohtaukset on tämän asian tiimoilta käyty läpi.

Ulkomaille lähdimme ensimmäistä kertaa Oliverin ollessa 10kk ikäinen. Olimme käyneet kyllä päivä Tukholma-risteliyllä muutamaa kuukautta aikaisemmin, vaikkakin Ruotsissa käynti mielestäni vastaa melkeinpä kotimaan matkailua.

Ensimmäinen pitempi reissumme suuntautui Aasiaan, tarkemmin Malesiaan ja Kualu Lumpuriin,  koska mieheni oli siellä työmatkalla silloin. Matkaseurakseni sain sinkku pikkuveljeni, jolla kokemusta vauvojen tai lasten hoidosta ei ollut yhtään. Apua hänestä kuitenkin oli ihan mukavasti.

Lensimme suorilla Finnairin lennoilla Helsingistä Singaporeen, jossa vaihdoimme konetta ja jatkoimme Kuala Lumpuriin Malesian Airlinesia käyttäen. Matkamme alkoi Tampereelta Helsinki-Vantaalle autolla, ja näin ollen matkamme piteni n. 2 tunnilla. HKI-SIN välinen lento kesti n. 12h ja SIN-KUL välinen lento otti vielä lisää 45min. Kaikkinensa matkan päällä olimme mennessä n. 17h ja tullessa hieman vähemmän, sillä jäimme yöksi Singaporeen.  Kualu-Lumpurista tullut lento sijoittui näin ollen eri päivälle. 17h kuulostaa pitkältä ajalta ihan itsekseenkin matkustaessa mutta vielä pidemmältä vauvan kanssa.

 

Uni maittoi hienosti lentokoneen seinälle kiinnitettävässä babybasketissa.

En osannut kauheasti jännittää matkustamista vauvan kanssa. Tiesin Oliverin rauhoittuvan ja nukkuvan aina rinnalle hyvin, joten hänen nukkumisen suhteen olin luottavaisin mielin. En juuri etsinyt tietoa vauvan kanssa matkustamisesta etukäteen, vaan luotin että tilanteet hoituun parhaiten paikanpäällä. Lentoyhtiöiden säädökset matkarattaitten ja muunkin lapsiin liittyvän osalta kuitekin selvitin. Meidän pitkät lennot ajoittuivat mukavasti, sillä ne lähtivät yötä vasten eli Suomesta kone lähti kohti määränpäätä 23.45 ja takaisin tullessa sama homma paikallista aikaa. Oliver nukahti oikeastaan joka nousussa rinnalle. Lentomatkat menivät loitavasti ilman itkuja tai kitinöitä.

Saimme seinään kiinnitettävän babybasketi/vauvakorin mennessä mutta tullessa se ei onnistunut, koska koppa ja seinässä olleet ruuvit eivät jostain syystä olleet yhteen sopivat. Sanomattakin on selvää että menomatkalla nukuin itse paljon paremmin, Oliverin vedellessä sikeitä kopassaan. Me emme etukäteen varanneet koppaa koska olimme saaneet Finnairilta ohjeet että se varataan vasta Check-inin yhteydessä. Meidän istumapaikat olivat kuitenkin sijoitettu niin, että olimme seinää vasten johon oli mahdollisuus sijoittaa vauvabasket. Korista sanotaan että vauva saa maksimissaan olla 70cm, mutta kyllä siihen 80-90cm menee mielestäni ihan hyvin. Oliverilla oli tuolloin mittaa n. 71cm.

En ajatellut ennen matkaa juurikaan vaunuja, sillä eri lentoyhtiöillä on erilaiset säännöt asian suhteen. Olin luullut että finskillä joutuismme jättämään omat matkarattaat jo check-iniin mutta se ei pitänyt paikkansa. Pääsimme lentokoneeseen saakka matkarattaiden kanssa ja ne mahtuivat jopa käsimatkatavaroiden joukkoon. Olin varautunut kuljettamaan Oliveria kantorepussa, mutta rattaiden saaminen käyttöön kentällä oli huomattavasti mukavampi vaihtoehto.

Singaporessa meillä oli 4h vaihtoväli ja oli mukava kentällä kruisailla omalla menopelillä. Malesian Airlines koneilla saimme mennä rattaiden kanssa melkein lentokoneen sisään asti. Ennen sisään menoa henkilökunta taittoin rattaat kasaan ja ne olivat odottamassa meitä heti koneesta noustuamme. Hyvin kätevää ja vauva ystävällistä. Finnairilla ei ole tälläsitä palvelua, eli jos että saa rattaita mahtumaan koneeseen niin he taittavat kärryt ruumaan ennen matkustamoon menoa, mutta joudut hakemaan kärryt matkalaukku hihnalta. Tilanne tuli yllätyksenä tullessamme Suomen päähän matkan päätteeksi. Kannoin käsissäni Oliveria aika pitkän matkaa, ei kiva huonosti nukutun lennon jälkeen.

 

Lentokentällä oli paljon mielenkiintoista seurattavaa. Oli käytännöllistä kun omat rattaat sai ottaa vaihtojen välillä mukaan.

Vaipanvaihto sujuu mielestäni hyvin lentokoneessa vaikka vessat ovat pienet. Kaikissa vessoissa ei ole vaipanvaihto pöytään joka vedetään seinästä vessanpöntön yläpuolelle. Hauskaa oli että aina lentokoneeseen tullessamme ja lähtiessämme meidän pieni sydänkäpynen päätti tehdä isot kakat. Siinä hässäkässä vaihdoin vaipat mm. lentoemänille tarkoitetuissa tiloissa. Apuna oli oma harso ja kosteuspyyhkeet. Haisuvaipat laitoin muovipussiin jota oli tarjolla istuinten taskuissa ja heitin roskiin. Myönnettävä on, että ekalla kerralla en tätä tajunnut vaan heitin haisevan vaipan suoraan roskiin. Onneksi koneissa on hyvät ilmavaihtokanavat.

Koin vauvan kanssa matkustamisen erittäin kivaksi ja helpoksi. Kaikki olivat ystävällisiä, ja tuntuu että Aasiasa ollaan jotenkin erikoisen ihastuneita vauvoihin. Kaikki tulivat järjästää lepertelemään niin kadulla kuin kaupoissa. Sukupuolella ja iällä ei ollut väliä, kaikilla tuntui olevan kovasti asiaa Oliverilla. Meidän pikkuinen nautti tästä suunnattomasti eikä ollut moksiskaan kun joskus joutui jopa vähän yllättävästikin jonkun vieraan syliin. Lentoemännät olivat ihan mukavia ja kukaan ei sanonut eikä puuttunut imettämiseeni. Olen kuullut että joskus lentokoneessa imettäessä joku saattaa vetään vähän hernettä nenään, mutta minulla ei ole asiasta kokemusta vaikka olen imettänyt niin ravintolassa kuin kaupan käytävillä.

Mielestäni oleellisimpia asioita matkustaessa vauvan/lapsen kanssa on että ei kannata suunnitella ja pähkäillä kauheasti etukäteen. Kaikki menee varmasti niin kuin pitääkin. Yllättäviä tilanteita tulee eteen vaikka on kuinka ennakoinut ja suunnitellut. Vauvat ja lapset kyllä aistii sen jos äiti on kireä. Pyri siis itse olemaan rento niin lapsillakin on hyvä fiilis. Turha pähkäillä mitä muut matkustajat ajattelevat, sillä et voi vaikuttaa siihen. Toki aina oma hymy ja ystävälliset sanat saavat paatuneemmankin ihmisen suupielet lievästi kattoa kohti, joten paljon on varmasti omasta käytöksestä myös kiinni minkälaista kohtelua saat. Pyydä apua aina ja kysy paikanpäällä asianomaisilta jos jokin asia mietityttää. Väsyneenä ja nälkäisenä saattaa turhautumisen ja vihankin tunneita nousta helpommin pintaan joten elä ole liian ankara itsellesi. On ihan ok tuntea kaikkea maan ja taivaan väliltä, se ei tee sinusta huonompaa tai parempaa äitiä tai ihmistä.

Määränpäässä riitti tekemistä ja ihmeteltävää.
Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Millainen on menestyjä ja pystyykö sen näkemään ulkopuolelta?

Ensiksi täytyyi määritellä mitä menestys on ja annatko muiden vaikuttaa siihen miten...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.