Oivallus, joka muutti parisuhteemme ja elämämme (again)

Muistatko sen hetken, kun maailmasi muuttui? Tuli hetki, oivallus, pysähdys, jonka jälkeen mikään ei ollut kuin ennen? Minun maailmani on muuttunut monesti, vaikka radikaalein herätys tapahtui kahdeksan vuotta sitten. Sittemmin muutokset ja oivallukset ovat tapahtuneet pehmeämmin, kun suurin verho vedettiin pois silmien edestä.

Viime ajat olen elänyt kohtuullisen väsynyttä aikaa, enkä muista, koska viimeksi olen kokenut sellaisen oivalluksen, joka on muuttanut jotain hyvin selkeästi. Oivalluksen “tehon” voi mielestäni mitata sillä, että jokin toimintasi muuttuu selvästi suuntaan, joka palvelee paremmin kokonaisuutta, sinua itseäsi ja ympäristöäsi. Et vaan voi enää palata vanhaan, vaikka niitä hetkiä tuodaan takuulla eteesi, jolloin voit valita sen vanhan, tutun ja enää-toimimattoman mallin.

– Voit tehdä aidosti tietoisen valinnan. 

Mutta kyllä. Edeltävä viikko säilyy muistissani juuri sen vuoksi, että koin pitkästä aikaa jotain, joka muutti maailmani. Oivallus muutti minut ja se muutti parisuhteemme. Se on odottanut oikeaa hetkeä jo hyvin pitkään ja se on ollut koputtelemassa, koska sydämeni on valmis vastaanottamaan sen syvemmällä tasolla. Se on roikkunut tietoisessa mielessäni ja sitä olen varmaan “opettanut” myös muille jollain tasolla. Nyt voin opettaa sen enemmän aidosta kokemuksesta käsin. Koska en aio palata vanhaan. Saatan hairahtua joskus polulta, mutta jalkani ovat nyt vahvasti siinä, minkä tiedän olevan oikein ja totta. Sen vuoksi tiedän löytäväni tien takaisin hyvin nopeasti.

Olen harjoitellut elämää (jälleen) uutena naisena nyt muutaman päivän. Se tuntuu – hmm, mielenkiintoiselta. Luottamus elämään on kasvanut, kun tietää, että on tehnyt paljon taustatyötä tämän eteen. Sinulle tuodaan se palkinto ponnisteluistasi, kyllä jossain vaiheessa. Kun ovikellosi soi tarpeeksi usein, etkä suostu avaamaan – jonka seurauksena mikään ei kunnolla muutu, samat epämukavat tilanteet toistuvat, kuluttavat tunteet lannistavat...Kunnes tajuat katsoa peiliin vähän syvemmälle: On aika ottaa radikaali vastuu. Ja kun sen otamme, sinulle tuodaan jotain, josta et tiennyt olevan olemassakaan. Vapaus!

Haluatko tietää minun uusimman Oivallukseni? Ehkäpä. Se on asia, mikä on nostanut suhteemme jälleen uudelle tasolle. Sitä edelsi ajoittainen, säännöllinen tyytymättömyys, jolle ei tuntunut löytyvän selkeää syytä ja viime aikoina ajattelin jopa ensimmäisiä kertoja suhteemme aikana ajatuksia “mitä jos eroamme”. Näillä ajatuksilla ei ollut kovin paljon voimaa takana, ne olivat enemmänkin pilviä, jotka poksahtivat pois nopeasti. Olin kuitenkin jotenkin solmussa, enkä löytänyt tietä sinne, mitä kaipasin. Heikolla hetkellä kaikenlaisia ajatuksia nousee kenelle tahansa. Niitä ei kannata yleensä ottaa kovin tosissaan.

Olen kuullut jo vuosia hyvin järkeenkäyvän parisuhdeneuvon; Toimivassa parisuhteessa tulisi olla selvästi enemmän positiivista, kuin negatiivista kommunikaatiota. Tiesin tämän siis todella hyvin. Mutta on täysin eri asia tietää joku asia päässä tiedollisesti, kuin sisäistämällä kehon, tunteiden- ja toiminnantasolla. Heikolla hetkellä olen pienestä asti tottunut impulsiivisesti purkamaan negatiiviset tunteeni ympäristöön, lähinnä tutuille ja turvallisille ihmisille. Samaa mallia olen tallentanut vuosikausia omasta perhetaustastani ja suvusta. Malli on sitkeä ja sitä ei haluaisi millään muuttaa, koska se tuo hetkellisen helpotuksen. Kuitenkin – nyt jo vuosia tätä mallia toistelleena, olen todennut, että se ei vie suhdettamme hyvään suuntaan, vaan ihan päinvastoin. Sillä lopulta, vaikka saan ilmaistua hetkellisesti tunteitani, en palaudu kokonaan. Epäkohtia ja vaatimuksia olisi päässäni loputtomiin.

Mieheni on oppinut vuosien varrella käyttämään kaikenlaisia strategioita tunteideni kohtaamiseen ja tilanteiden purkamiseen. Ne ovat palvelleet ja toimineet, vieneet askel askeleelta eteenpäin. Hänen alitajuinen malli ensiriitojen keskellä oli vetäytyä pois – ei toiminut. Seuraavaksi hän oppi taistelemaan vastaan – ei toiminut. Kolmantena hän oppi kohtaamaan myrskyn – seisomaan läsnä tunnemyrskyn keskellä ja antamaan minulle tilan ja tuen, jota kaipasin. Täten minulla oli mahdollisuus päästä vihasta ja kiukusta enemmän kohti syvempien tarpeideni ja tunteideni juuria. Opin antautumaan herkkyydelleni ja pääsin aidompaan palautumiseen, jossa usein itkun kautta annoin miehelle mahdollisuuden antaa minulle tukea. Se oli suuri läpimurto aikoinaan.

Hyvillä hetkillä, kun on energiaa eikä suurempaa väsymystä, ei heikkoja hetkiä ja tilanteita juurikaan tule. Puhumattakaan suhteen alkuajoista, jolloin vaikeat asiat ja tunteet pysyvät vielä piilossa. Mutta aikana, jolloin elämä on jatkuvaa väsymystä olosuhteista johtuen, päivitetyillä parisuhdetaidoilla on todella paikkansa. Viime aikoina suhteen kehittyessä ja kasvaessa entisestään (kyllä, ruuhkavuosien keskellä on mahdollista ja erittäin tarpeen kehittää myös suhdetta), ja kun entiset opit eivät ole enää toimineet, olemme kohdanneet uusia oppikouluja. Olemme oivaltaneet, että viime vuodet minun tarpeeni ovat olleet keskiössä ja nyt on ollut aika avata sitä, mitä mies todella tarvitsee ja mitä minä voin tehdä auttaakseni häntä.

Kyllä, minä olen saanut tästä suhteesta ihan valtavasti enkä ole lähdössä mihinkään. Minä tiedän, että minun tarpeeni täyttyvät ja pystyn kehittymään ja avautumaan naisena tässä ihan valtavasti, en parempaa kumppania kyllä itselleni tiedä! Mutta tasapainon lain vuoksi, silloin, kun toisen asiat ovat pinnalla ja vahvistumassa, se voi tarkoittaa, että toinen joutuu kokemaan hetkellistä epämukavuutta. Siis kyllä. Olen joutunut kohtaamaan ensi kertaa elämässäni mustasukkaisuutta (joka on ollut siis aiemmin minulle täysin tuntematon tunne parisuhteessa), olen joutunut kohtaamaan torjutuksi tulemisen tunteen ja kohdannut oman epävarmuuteni ja haavoittuvaisuuden tunteen. En voi kontrolloida tilannetta. En voi enää, koska resurssini eivät riitä kaikkeen. En voi kontrolloida sitä, mitä mies tekee ja haluaa. Voin olla hänen tukena ja auttaa – mutta vain sillä tavalla, miten hän haluaa.

Olemme pyrkineet olemaan äärimmäisen avoimia omista haluista, fantasioista ja tarpeista. Usein pelkkä syvempien ja usein jopa piilotettujen halujen ääneensanominen toiselle riittää siihen, että asioille ei sinällään tarvitse tehdä mitään. Olen löytänyt sen, että minä palaudun parhaiten parisuhteessa ja mies osaa antaa minulle useimmiten tukea, kun osaan pyytää sitä oikealla tavalla. Mutta onko minulla  jotain annettavaa miehelle? Jotain, mitä hän selvästi enemmän kaipaisi?

Nyt, olen oppinut vihdoin jotain, joka näyttäisi toimivan myös miehen palautumiseen suhteessamme. Sen lisäksi, että mies on kehollinen ja kaikenlainen kosketus toimii häneen ainakin jollain tasolla, tämä oivallus isolla O:lla on se, että opin kontrolloimaan puhettani. Kyllä. Olemme vähentäneet viime viikkojen seurauksena kommunikaatiota huomattavasti ja se toimii! Teimme päätöksen, jossa säästämme kaiken negatiivisen puheen viikoittaiseen parisuhdepalaveriin. Olemme yrittäneet tätä ennen, mutta se ei ole toiminut (kiitos epäkypsyyteni).

Viime päivinä se on ollut jopa minä, joka on joutunut muistuttamaan asiasta toiselle! Uskomatonta, miten perhe-elämä voi muuttua näin “pienen” asian myötä. Olemme sopineet, että sillä ajalla, kun olemme perheen kesken, voimme puhua “niitä näitä”, perhe-asioita, leppoisia asioita, asioita, jotka liittyvät tähän hetkeen ja ovat “kepeitä”. Mutta kaikenainen vähänkin toista tai varsinkin molempia kuormittava kommunikaatio jää parisuhdeaikaan. Kaikki vaatimukset, syytökset, vaivaavat asiat. Ne kirjoitetaan ylös, jos ne tuntuvat sellaisilta, jotka vaativat käsittelyä.

Mikä uskomaton oivallus! Tällä olisi ollut ehkä paikkansa jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei koskaan. Tämän seurauksena mieheni on lähes koko ajan kiinni minussa – tekee sitä, mitä olen kaivannut häneltä jo hetken aikaa. Tämän seurauksena pääni on huomattavasti tyhjempi. Stressi ja epämääräinen sumu on kadonnut. Tiedän, että tässä hetkessä ei ole jatkuvasti käsiteltäviä asioita ja epäkohtia  -niille on aikansa, ja ne kyllä hoituvat, mutta elämä tapahtuu TÄSSÄ JA NYT – ei päässä!

 – Kun en esitä jatkuvia vaatimuksia ja pyyntöjä, miehen (maskuliinisen puolen) yksi suurimmista tarpeista täyttyy: Vapaus olla, mitä on. 

Meillä on ollut tämän vuoden aikana nyt kahdet viralliset parisuhdetreffit. Ne ovat tästä edespäin kerran viikossa ja kestävät muutaman tunnin. Molemmilla kerroilla ne ovat alkaneet sekavassa sumussa (omalta osaltani) ja päättyneet intohimoisesti ja palauttavasti. Tarkoituksena on ottaa viikko-ohjelmaan nyt toiset, mikäli lastenhoito järjestyy helposti. Olemme todenneet, että ruuhkavuosissa, silloin, kun elämä on hektistä, väsynyttä, kiireistä, sitä tärkeämpää olisi hoitaa kaiken elämän perustaa – parisuhdetta. Nyt siihen on mahdollisuus, kun molemmat lapset voi laittaa hoitoon. Onneksi keksimme tämän ja pidämme siitä kiinni kynsin hampain. Sillä se on jo nyt pelastanut suhteemme – jälleen kerran. 

Opetan omalla kurssillanikin sitä, että Naisena tässä ajassa meidän on hyvä oppia pääsemään irti turhasta kontrollista. Se on todella tärkeää, jotta voisimme palautua, olla läsnä itsellemme ja voida hyvin. Mutta sitten on tärkeä muistaa, että kontrollia on olemassa myös hyvää. Voimme kontrolloida sitä, miten ilmaisemme tunteitamme ja ajatuksiamme (tai jätämme tarpeen mukaan ilmaisematta), voimme kontrolloida sitä, mihin keskitymme, voimme kontrolloida, miten tulkitsemme tunteita ja tilanteita. On tärkeää oppia käyttämään kontrollia oikein, niin, että se palvelee enemmän kuin kuluttaa. 

Yksi tapa luopua huonosta kontrollista on priorisoida asiat elämässä etenkin ruuhkavuosina. Me ihmiset emme yksinkertaisesti veny kaikkeen, vaikka kuinka haluaisimme. Voimme valita, keskitymmenkö omaan hyvinvointiin ja parisuhteeseen – vai siihen, että koti on viimeisen päälle plankissa. Tätä kirjoittaessani muistin, että olen saanut toisenkin tärkeän oivalluksen tunteiden ja toiminnan tasolle vuoden sisällä. Nimittän tämä siivousasia! Olisiko jopa niin, että mitä sotkuisempi koti, sitä toimivampi suhde 🙂

Parisuhteen toimivuus on meille molemmille, itselleni ja kumppanilleni sydämen asia. Toivon ja uskon, että sinunkin parisuhde voi elää tässä ja nyt – eikä menneisyyden tunnekaavoissa! Kun vanhemmat ovat läsnä toisilleen, myös lapset voivat paremmin <3

Picture

Picture

Kiitoksena viime päivistä, aamulla keittiössä minua oli odottamassa nämä…ei tapahtunut sitten aikoihin!!
Liity postituslistalle ja saat paluupostissa: Tunnista sisäiset tarpeesi VOIMApfd:n 

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2

Entä, jos eron tarkoitus onkin transformoida sinut?

Ehkä hassua, kun kirjoitan tästä asiasta niin nopeasti oman eroni jälkeen. Mutta...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.