Oivalluksia elämästä Ratkaisuvalmentajan avulla

 

Vauva alkaa olla nelisen kuukautta ja olen ollut hänen kanssaan oikeastaan 24/7. Käytännössä siis yötä päivää on tämä rakkauspakkaus kulkenut matkassani. Nyt kuitenkin huomaan kaipaavani jo omia menoja sekä myös aikaa. Niinpä päätin pistää toimeksi ja varata ajan Ratkaisuvalmentaja Heikki Harjulta.Heikki on Heidin aviomies ja olemme puhuneet hänen työstään useasti. Olen myös nähnyt Heikin puhumassa ja hän on siinä hommassa loistava. Muun muassa Urhon nimeämisjuhlissa kostui silmäkulmat hänen hienosta puheestaan. Oli itsestään selvyys, että kun tarvitsen valmennusta, menisin hänelle.

Itseäni hieman jännitti kuinka vauva pärjäisi kaksi tuntia ilman minua, vaikka oli toki hänen päikkäri aikansa. Asiahan ratkesi oikein hienosti sillä, että Heidi sanoi voivansa imettää Urhoa jos tämä heräisi. Pystyin siis täysillä keskittymään valmennukseen, mikä oli mahtava ja vapauttava fiilis muuten pitkästä aikaa!

Miksi nyt sitten koin tarvitsevani mentaalipuolen coachaamista?
Yksinkertaisesti, tarvitsin selkeytystä muutamaan asiaan.

Ensinnäkin itselläni on vuosikausia, jos ei koko aikuisiän, paino sahannut eli käytännössä olen jojoillut enemmän tai vähemmän. Nyt kun näitä raskauden myötä tulleita kiloja lähden sulattelemaan, niin haluan että tämä on todellakin viimeinen kerta. Mieli ja tunteet ovat painonhallinnassa tosi tärkeitä asioita, ja koska Heikki on tunteiden ja niistä johtuvien käytösmallien asiantuntija, niin uskoin saavani oivalluksia tähän asiaan.

Toisekseen halusin selkeytystä lievästi vaivanneeseen ärtyisyyteeni, joka etenkin lähdön hetkellä kulminoituu kiukuksi. Toki muitakin tilanteita on, varsinkin tahtoikäisen kanssa, jolloin huomaan näkeväni välillä punaista.

Halusin siis oivalluksia, siitä kuinka noissa tilanteissa voisi toimia ja kuinka muuttaa käyttäytymismalliaan siten, että se toisi haluttuja tuloksia.

En oikeastaan tiennyt mihin olin menossa. Olen käynyt pari vuotta sitten Life coach- valmennuksessa, mutta ratkaisuvalmennuksessa oli kuulema hieman erilainen lähestymistapa asioihin. Ainoa ennakkokäsitykseni oli sellainen, että Heikki kuuntelee empaattisena ja nyökyttelee (Heikki on aidosti empaattinen ihminen) ja minä itkeä vollotan jonkun tunteen vallassa ja siinä sitten vaan ollaan, vähän niin kuin psykoterapiassa. Kuinka väärässä olinkaan!

Pääsimme hyvin nopeasti itse asiaan, sillä yhteisen historian vuoksi meidän ei tarvinnut ns. tutustua ja luoda luottamuksellista suhdetta. Heikki kehoitti nauhoittamaan koko “istunnon”, sillä siten siihen voisi palata myöhemmin, joka auttaisi viemään asioita taas käytäntöön.

Aluksi Heikki kertoi kuinka oivaltamisen ja ratkaisun prosessi menee
–> Ensiksi haastetta/ongelmaa mietitään ja pohditaan mielen tasolla eli miksi on huono olo/miksi ollaan tultu tähän pisteeseen/mitä voisin tehdä toisin
–> sitten kun aletaan päästä asiassa tunnetasolle eli tunnetaan luissa ja ytimissa myöden tunne  ja päästetään se vapaaksi, niin ollaan taas astetta pidemmällä haasteen ratkaisussa
–> Mutta vasta näiden jälkeen alkaa todellinen työ, jolla muutos saadaan aikaiseksi!

Mieli on kuin lihas, jota täytyy harjoitella että päästäisiin siihen päämäärään mihin halutaan eli tavoitteeseen. Meidän täytyy yhdistää uudestaan hermoradat aivoissa, että halutusta päämäärästä tulee itsestäänselvyys omaan elämäämme. Tämä kuulosti hyvin loogiselta omasta mielestäni, sillä tätähän se on myös fysiikkaharjoittelun puolella.

Esimerkiksi painonpudotuksessa prosessi menisi jotenkin näin:
–> Sen tosi asian huomaaminen että kunto on huono, terveys reistaa ja painoa on päässyt kertymään liikaa (tiedostaminen)
–> Olo on kamala ja alaviritteinen. Tätä ei ainakaan enää haluta vaan muutosta. Oltaisiin valmis tekemään mitä vain, että saataisiisn tuloksia. (tunnetasolla asian tunteminen)
–>  Otetaan Personal trainer avuksi ja aletaan tekemään oikeita ruokavalintoja ja sekä oikeanlaista treeniä. Toistetaan tätä niin kauan kunnes siitä tulee samanlainen tapa kuin hampaiden harjaamisesta. (käytännössä harjoittelu sekä toistot)

Sitten itse omiin tavoitteisiini ja oivalluksiini.

Tavoitteita olen asettanut jo kauan elämässäni ja teen sitä monella elämän osa-alueella edelleenkin. En ole kuitenkaan tunnepuolen asioihin laittanut selkeää tavoitetetta, enkä selkeyttänyt itselleni miten päästäisiin eri tilanteissa sellaiseen fiilikseen kuin haluan.

Tällä hetkellä itselläni on tuo keho asia ollut hyvin paljon mietinnässä ja halusin löytää ja nähdä kuinka voisin “ratkaista” tunnetasolla tämän asian. Oivalluksia tuli oikeastaan heti eli innostun aina siitä kun pääsen pudottomaan kiloja ja kun olen päämärässä tunnen, että tässäkö tämä nyt oli!  Haen mm. vaihtelua elämään jojottamalla painoa. Tunnesyöminen liittyy juurikin tähän asiaan, sillä haen vaihtelua hyvinkin helposti esimerkiksi tylsään päivään syömällä jotakin. Heikki pyysi tunnustelemaan kehossani mitä tunnen, alkaessani taas kerran pudottamaan painoani. Tunsin innostuneisuutta, eteenpäin menoa sekä myöskin sellaisen kaikkivoipaisuuden tunteen, jossa kaikki on mahdollista. Aika eriskummallisia (hyviä) tunteita olen siis painonpudotukseen liittänyt!

Toinen suuri teema mihin pureuduimme oli ärtyisyys tietyissä tilanteissa. Huomaan esimerkiksi, kun täytyy lähteä jonnekin, niin pinna kiristyy tosi paljon ja alan käskyttää kaikkia kuin armeijan upseeri. Muutamissa ihmissuhteissa tämä ärsyyntyminen myös nousee pintaan, mikä on hyvä asia, sillä silloin meillä on mahdollisuus muuttua.

Näitä asioita kertoessani muutama kyynel taisi päästä ulos, mutta ihmetyksekseni me ei jäätykään vellomaan huonoihin tunteisiin, vaan jatkettiin matkaan siihen pisteeseen, että kuinka löytäisimme ratkaisun näihin tilanteisiin ja haasteisiin. Jumppasimme sitä, mikä olisi tavoite näiden asioiden suhteen.

Esimerkiksi tavoitteeksi ei riitä, että haluan olla tietyn painoinen, vaan siihen täytyy löytyä syy paljon syvemmältä, että pysyviä tuloksia saataisiin aikaiseksi. Mikä se mulle motivoivin syy on, että teen muutoksen ja pysyn siinä. Tavoitetta täytyy hioa ja tarkentaa joka päivä, että se integroituisi osaksi joka päiväistä elämää.
–>
Silloin minusta tulee se, joka minun kuuluukin olla. 

Sieluni kutsuu siis minua olemaan tavoitepainossa sekä olemaan hyväntuulinen tilanteesta ja muista ihmisistä riippumatta. Nämä asiat liittyvät myös elämäntehtäväänikin.

En nyt lähde tarkemmin kertomaan metodeja millä Heikki työtään tekee mutta voin paljastaa sen, että ne olivat hyvinkin yllättävät ja ennen kaikkea toimivat! Nauroin tosi paljon kahden tunnin sessiomme aikana ja fiilis oli erittäin hyvä kun lopetimme. Sain tehtäväksi kirjoittaa ylös päivittäin näitä tavoiteasioitani sekä harjoitella käytännön tasolla haasteellisia tilanteita saamillani työkaluilla.

Heidillä, Urholla ja Lumikilla oli mennyt oikein hienosti. Urho oli oikeastaan heti herännyt, kun olimme Heikin kanssa aloittaneet työskentelyn. Urho oli kuulema imenyt ahnaasti ja pitkään rintaan ja nukahtanut uudestaan tunnin päästä. Oli aivan mahtava fiilis siitä, että näinhän ne asiat ennen aikoina hoidettiin. Esikoista en olis pystynyt antamaan hoitoon edes tunniksi saati ajatus siitä, että joku muu olisi imettänyt häntä, ei olisi tuntunut hyvältä. Näin ne asiat vaan muuttuu ja tämä järjestely oli enemmän kuin sopiva itselleni.

Kummitäti imettämässä omaa kummilastaan <3

Picture

Minä sekä Urho kummisetänsä Heikin sylissä.Heikki ottaa kesällä vastaan Messukylässä. Suosittelen ehdottomasti ottamaan häneen yhteyttä, jos kaipaa johonkin haasteeseen elämässään tarkennusta tai oivallusta. Sekä tietysti myös niitä tuloksia eli ratkaisuja.

Itselläni on uusi sessio parin viikon sisällä!

<3:lla
Elina

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Millainen on menestyjä ja pystyykö sen näkemään ulkopuolelta?

Ensiksi täytyyi määritellä mitä menestys on ja annatko muiden vaikuttaa siihen miten...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.