“Nyt sulkeutuu ovi tää..

.. Jota en enää avaa.”
Siinä se soi, Juha Tapion laulamana Jari Sillanpään -Suurempaa-. Ja korviini tulvii juuri ne sanat, jotka minun oli tarkoitus kuulla. On aika sulkea ovi, jota olen vielä pitänyt raollaan. Vain vähän, mutta sen verran, että sen olisi voinut vielä kiskaista auki. Nyt on tullut aika painaa se kiinni. Ojennan mielessäni käteni ovea kohti ja painan oven kiinni. Kuulen kuinka lukko napsahtaa ja ovi on lopullisesti suljettu. Enää en saa sitä auki, minulla ei enää ole avainta.

Jätän taaksani elämäni rakkauden, rakkauden, joka opetti minulle jotain suurempaa, kuin osasin kuvitella olevan olemassakaan. Ja samalla otan mukaani kaiken sen tuoman opin ja ihanuuden. Sillä sinä opetit minulle, kuinka rakastaa itseäni. Opetit, kuinka hyväksyä menneisyys ja nähdä jokaisessa hetkessä sen tuoma onni ja ilo, kiitollisuus!
Tämä tie ei ollut sen helpompi tai vaikeampi, kuin mikään muukaan tie. Tämä oli tie, kohti minua ja sinun kuului olla matkakumppanini nämä vuodet. Nyt olemme saapuneet tiemme päähän ja matkamme jatkuu eri suuntiin. Sulkemalla oven väliltämme, päästän irti sinusta ja hyväksyn, että suhteemme on loppunut.(Mun ja) “Sun täytyy ymmärtää, en enää takaisin palaa..” Laulan enemmänkin itselleni. Sillä ennen kuin lopullisesti on tapahtunut irtipäästäminen, ennen kuin pystyin lopulta sulkemaan oven kokonaan. Minun oli päästettävä  koko irtipäästäminen, kaikki siihen prosessiin kuuluva, tunteet, teot, mielikuvat ja ennen kaikkea pelot todellisuuteen. Kaiken täytyi mennä irtipäästäjän, eli minun todelliseen tietoisuuteen! Oli saavutettava ymmärrys, ettei mikään minkä jätän taakseni tule enää takaisin.  En voi, enkä enää saa, en edes kovimmassa kaipuussani palata luoksesi. En enää kääntyä takaisin! “Sillä ajat ovat kadonneet, kun olin sun.. enhän tahtonut syleilyyn, johon mä pakahdun.”
Kyyneleet valuvat silmistäni kun mieleni avaa sanojen merkitystä:
Kiitos tulesta, jonka me teimme
(tunteet, jotka veivät meidät yhteiselle tielle)
Kiitos valosta, jonka mä näin
(uskon, että sinun kanssasi voin saavuttaa unelmani)
Vaikka rakkaus menikin rikki
(niin oli alusta asti tarkoitettukin)
Olen tässä ja pystyssä päin
(minun oli tarkoitus oppia rakastamaan itseäni)
Kasvan voimakkaammaksi vielä
(tämä matka on vasta alussa)
Kiitos rakkaani, hyvää matkaa
(rakkaus sinua kohtaan muuttui..)

​Sillä.. Se oli suurempaa, enkä mä koskaan enää sellaista kokea saa..”
Meillä oli yhteinen elämä, yhteiset haaveet, liitto ja lapset. En kadu mitään, en päivääkään. Sain sinulta, jotain niin arvokasta, etten koskaan enää tule saamaan, mitään niin upeaa ja mahtavaa. Mitään mistä voisin olla niin kiitollinen, kun nyt olen tästä matkasta, hetkistä, ihmisistä ja ennen kaikkea näistä lapsista!Kiitollisena minun on hyväksyttävä myös ne negatiiviset puolet, mitä tämä suuri muutos eteemme tuo. On elettävä omien päätösten kanssa, on hyväksyttävä, että tämä aika on loppunut ja Uusi aika voi alkaa vasta nyt kun ovi on suljettu. “Kiitos rakkaani, hyvää matkaa..!”
Lisää kirjoittajalta Taivas ei oo rajana/Katri Keskinen

Kohti Lepoa

Jokainen muutos tarvitsee pysähdyksen, ennen kuin se on sisäistetty, opittu, hyväksytty. Viimeinen...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.