Naiseuden voima ja synnytys

Uskon, että on kaksi erityistä ja mahtavaa seikkaa, jolla nainen voi tänä aikana aktivoida ja vahvistaa sisäistä voimaansa. Paljon jo puhutaan henkisyydestä ja sisäänpäin kääntymisestä, aidon itsen löytämisestä ja vahvistamisesta. Tämän ajan mahdollistama tietoisuuden muutos itsessään on todella vahvistavaa, mutta tässä kohtaa en tarkoita sitä, vaikka se todella tärkeää onkin. Tarkoitan lapsen synnyttämistä (tietysti niille, joille se on biologisesti mahdollista ja muutenkin elämänvaiheeseen sopivaa) ja seksuaalisuutta, jotka eivät edes ole mitenkään kaukana toisistaan. Niin synnyttäminen kuin seksuaalisuus ovat teemoja ja toimintoja, joissa naisella on parhaimmillaan mahdollisuus vapautua ajattelusta ja avautua ja antautua kehonsa herkille ja vahvoille voimille ja energioille. 

Molemmat seikat ovat ajankohtaisia myös omassa elämässäni ja ne on tuotu nyt eteeni, kun jonkin aikaa ehdin fokusoitua hyvinvointiin ja henkiseen kasvuun muulla tavalla. Sen olen todellakin todennut, että elämme vaiheittain ja tietyssä vaiheessa meillä on opittavana tietyt seikat ja sitten on aika mennä eteenpäin kohti uusia juttuja. Tulen kirjoittamaan seksuaalisuudesta ja sen voimaannuttavasta vaikutuksesta varmaan jossain vaiheessa enemmän, mutta tämä kirjoitus käsittelee lapsen synnyttämistä, koska siihen olen melko aktiivisesti alkanut valmistua. Olen vakuuttunut siitä, että sillä, millaisen synnytyksen tai useamman pääsemme kokemaan, on suuri vaikutus sillä, kuinka paljon sisäistä voimaa saamme käyttöömme äitiyteen ja kaikkeen muuhunkin elämään. 

Minulla on siis takani yksi synnytys, jota en voi sanoa kaikkein voimaannuttavimmaksi kokemukseksi. Ei, se oli täyttä helvettiä, jos suoraan voi puhua, vaikka sen tuloksena syntyikin upea pikku prinssi. Olin valmistautunut tähän synnytykseen mielestäni hyvin, olin asennoitunut olemaan aktiivinen synnytystapahtumassa ja toivomukseni oli välttyä lääketieteen turhalta puuttumiselta synnytyksen kulkuun. Lopulta kaikki ajatukseni ja asennoitumiseni meni uusiksi, enkä voinut tehdä muuta, kuin ottaa passiivisen potilaan roolin, joka lisääntyvän pelon vallassa sai seurata, kuinka keholta vietiin hetki hetkeltä sen kyky toimia luonnollisesti. 

Vaikka sanoin, että valmistauduin mielestäni hyvin tuolloin, olen nyt neljän vuoden päästä tuosta kokemuksesta valovuoden viisaampi ja valmistautumiseni toiseen synnytykseen on ihan eri luokassa. Vaikka tuleva synnytys ei menisi tälläkään kertaa aikomusteni mukaan, olen vahvistunut ihan älyttömästi jo nyt ja huomattavasti valmiimpana ja vahvempana vastaanottamaan ja käsittelemään mitä tahansa kokemuksia. 

Picture

Kaikenlaiset kokemukset, rankatkin – ja usein etenkin ne – vahvistavat, jos niin haluamme. Olen tehnytkin parhaani purkaessani tuota mielestäni huonoa synnytyskokemuksta. Lapsen syntymävuotena tai oikein toisenakaan asiasta ei oikein osannut puhua, kun elämä oli muutenkin pelkkää uuden opettelua ja pitkälle arjessa selviytymistä. Mutta kahden vuoden päästä synnytyksestä, kun elämä oli tasaantunut osasin jo nähdä sen laajemmasta kontekstista käsin. Kirjoitin, juttelin asiasta ystävien kanssa, kävin puhumassa kätilön kanssa (en omani – tai niitä ehti olemaankin kolme omassa synnytysvuorossani) ja kävin tanssiterapiassa purkamassa kokemusta suoraan kehosta – tunteet, kun varastoituvat kehoon. Pikku hiljaa opin kääntämään kokemuksen positiiviseksi ja tajusin, että en epäonnistunut vaan tein todellakin parhaani ja vielä enemmän.

Samaan aikaan, kun lapsen kanssa oleminen muuttui helpommaksi, sain nukkua ja tapahtumia käsiteltyä, aloin myös löytämään raskausajasta lähtien piiloon mennyttä naisellisuuttani. Opin hyväksymään muuttuneen kehoni ja tajusin, että ulkonäköön ja sen puutteisiin keskittyminen ei edistäisi tavoitteitani. Seksuaalienergia, joka oli ollut raskaudesta lähtien pimennossa, alkoi vapautua ja tässä raskaudessa se on yllätykseni vahvistunut selvästi. Jälleen kerran olen saanut kokemuksia siitä, miten elämä voi muuttua vuodessa tai parissa, jos olemme kärsivällisiä ja temme joka päivä tietoista työtä paremman tulevaisuuden eteen.

Mutta miksi juuri synnyttämisellä voi olla niin suuri merkitys?

Synnyttäminen on herkkä tapahtuma ja uskon, mikäli nainen kokee, että on saanut vaikuttaa tarpeeksi synnytyksen kulkuun ja sen onnistumiseen, naisen itseluottamus omaa kehoonsa, elämää ja äitiyttä kohtaan voi kasvaa huimasti. Täten nainen voi helpommin vapauttaa potentiaaliaan myös ympäristöönsä. 

Viimeisen sadan vuoden aikana naisen asemassa ja naiseuden asenteissa on tapahtunut suuria mullistuksia. Olemme raivanneet tiemme alistetusta asemasta tasa-arvoisuuteen miesten kanssa – ainakin melko hyvin täällä Suomessa. Se on tuonut paljon hyvää, mutta maskuliinisuutta korostavalla aikakaudella on ollut myös hintansa. (Lisää aiheesta tässä bloggauksessani). Viime vuosisadan puolessavälissä myös synnytykset alkoivat koneellistumaan ja alkoi olla normi, että nainen omaan kehoonsa, vaistoihinsa ja intuitioonsa luottamisen sijaan siirrettiin sairaaloihin synnyttämään. Sairaalaympäristöstä puuttui lämpö, kodinomaisuus ja etenkin muiden naisten tuki. Synnytyksistä tuli mekaanisia ja naisista tuli potilaita, jotka ”alistettiin” makaamaan sängyssä ja synnyttämään passiivisena, painovoimalle epäluonnollisessa makuuasennossa. Lääketieteen kehityttyä myös kivusta tuli yhtäkkiä epäluonnollista, jota tuli lääkitä kemiallisesti. Erilaisista vahvoistakin kivunlievitysmenetelmistä tuli normi, joka jatkuu näinä päivinä. 

Kokenut kätilö, Ina May Gaskin (“America’s leading midwife”),  jonka kirjoja olen myös lukenut sanoo, että Usa:ssa jopa kolmannes synnytyksistä päättyy nykyään sektioihin. Monet terveellisesti eläneet, korkeastikin koulutetut naiset kokevat monesti tämän toimenpiteen synnyttäessään sairaaloissa. Sen sijaan kotona tai kodinomaisessa synnytyksessä tapahtuvat komplikaatiot ovat huomattavasti harvinaisempia. Oma kokemus on vahvistanut käsitystä siitä, että sairaalaympäristö todellakin aktivoi naisessa enemmänkin pelkoa tuottavaa adrenaliinia kuin synnytystä luonnollisesti edistävää oksitosiinia ja muita hyvänolon hormoneja. Toki on paljon naisia, joilla synnytys menee helposti myös sairaalassa. Ihannetapauksessa sairaalassa käydään vain nopeasti synnyttämässä, mutta nykyään se ei monilla ole ihan niin yksinkertaista. 

Oma synnytykseni kesti lähes kolme päivää ja varmasti yksi syy oli sairaalaympäristö ja oikeanlaisen tuen puute. Jälkeenpäin tajusin, että kehollani ei ollut mahdollisuutta tuottaa itse oksitosiinia ja lääkkeet, joita sisääni tuupattiin ja muut hyvin epämukavat tapahtumat edistivät vain pelkoa ja hyvänolon hormonien varmaa blokkausta.  Osansa tässä on varmasti erityisherkkyys – piirteelläni, jossa negatiivisesti stimuloiva ympäristö kuormittaa enemmän kehoa ja mieltä kuin vähemmän herkkää. 

Vaikka tein parhaani viimeisillä voimillani, joita minulla tuossa hetkessä oli käytössä – ja lopputuloksena onnistuin synnyttämään alateitse kolmen nukkumattoman yön jälkeen – on paljon asioita mitä tekisin nyt toisin ja tulen takuulla tekemään tulevassa synnytyksessä. Voimme vaikuttaa itse synnytyksen kulkuun positiivisessa mielessä. Tärkeää olisi tietenkin ymmärtää se, mikä auttaa juuri omaa itseä ja auttaa pysymään omassa voimassa. Mitä enemmän itsetuntemusta on harjoittanut jo ennen synnytystä, sen paremmin varmasti ymmärtää omia tarpeitaan – niin fyysisiä kuin henkisiä. 

Picture

Monelle synnytys ja raskaus ovat kuitenkin valitettavasti läpihuutojuttuja. Omaa kehoa ei juurikaan kunnioiteta tai kuunnella ja synnyttämään mennään niin, miten massatkin menevät ja niitä, jotka haluavat ottaa itse vastuuta enemmän ja kuunnella luontoansa jopa kauhistellaan. Pelätään pelkoa, koska siihen on niin totuttu, mutta ei ymmärretä kuinka paljon vahvuutta saisimme kohdatessamme pelon ja ottaessamme aktiivisen synnyttäjän osan. Eikä tämä koske vain synnytystä vaan kaikkea elämää. Mikään muu nimittäin ei pelota meitä kuin pelko (joka on pelkkää ajatusta ja tunnetta, ei todellisuutta) ja kohtaamalla pelon, pelko luonnollisesti haihtuu ja pystymme elämään paljon vapaammin monella tapaa. 

Yksi mielestäni olennaisimmista seikoista, mitä nainen voi tehdä valmistautuessaan voimaannuttavaan synnytykseen on kertätä tukiverkostoa muista naisista. Ja ei ehkä mistä tahansa naisista vaan naisista, jotka jakavat samanlaiset arvot oman itsen kanssa. Monet naiset läpikäyvät niin raskaus- ja synnytysajan yksin joko fyysisesti tai emotionaalisesti tai molemmilla tavalla. Tunteista puhuminen ja niiden säännöllinen jakaminen on se, mitä ehdottomasti tarvitsemme, jotta tunteet eivät patoutuisi kehoon. Mitä rennompi kehomme on, sitä paremmin varmasti myös synnytys menee. Omaksi onnekseni neljä ystävääni on samaan aikaan raskaana kanssani ja myös muutamat tuttavani. Ensimmäisessä raskaudessa tukea ei ollut, eikä sitä osannut hakea tai tarvitakaan. Ei voinut käydä kunnolla läpi tunteita, kokemuksia ja haasteita, mitä varmasti jokainen nainen käy läpi, vaikka olisi uudelleenkin raskaana. 

Ystävien lisäksi tukea voi löytää myös synnytystä avustavista naisista eli doulista, joista varmasti kaikille synnytys ja siihen liittyvät teemat ovat sydämen asioita. Doula on mukana perheen odotuksessa jo ennen syntymää ja olen kuullut, että äitien lisäksi lukuisat isät ovat kiitelleet doulia olemassa olostaan ja tuesta, mitä he ovat pystyneet antamaan naiselle. Monet ajattelevat, että miehen tuki riittää ja vaikka miehestä voi ollakkin apua, on se silti hyvin erilaista, kuin mitä nainen voi antaa naiselle. Lukemani ja kokemani mukaan, miehen mukanaolo synnytyksessä voi jopa häiritä synnytyksen kulkua. Etenkin, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja mies menee mukaan pelon tunteisiin. On tärkeää, että synnytyksessä on mukana ihmisiä, jotka tietävät missä mennään ja ovat naisen puolella etenkin, jos ollaan sairaalassa. Doula on “naisen palvelija”, jolla voi olla monia hyviä taitoja, joilla helpottaa synnytystä. 

Picture

Tärkeintä olisi tietenkin se, että naisella olisi synnytyksessä mukana ihmisiä, joiden seurassa hänellä on hyvä olla luottavaisin mielin. Jos nainen ei kuitenkaan ole “bondannut” muiden naisten kanssa syvemmin aiemmin tai raskausaikana, voi tuntemattoman ihmisen mukaanottaminen tuntua oudolta. Liian monet naiset kuitenkin luulevat pärjäävänsä yksin – niin synnytyksessä kuin arjessa. Vaikka synnytys päällisin puolin menisi hyvin, ei silti varmaan olisi haitaksi, jos kokemusta saa jakaa yhdessä naisen kanssa, joka on saanut jakaa kokemuksen perheenne kanssa ja iloitsee – tai suree aidosti mukana.

Kuten kotikätilö Avrati sanoi haastattelussa, naisen tulisi keskittyä raskausaikana raskauteen – ei liikaa työntekoon tai muihin asioihin. Pysähtyminen itseen ja omaan kehoon ja tunteisiin ei kuitenkaan ole monelle helppoa. Helppoa on kiinnittää huomio ulkoisiin asioihin ja hakea hetkellistä mielihyvää esimerkiksi roskaruoasta tai tv:stä. En tarkoita, etteikö raskaudesta voisi nauttia ja silloin tällöin nauttia herkkujakin tai katsella telkkaria. Mutta uskon, että kun nainen on säännöllisesti yhteydessä itseensä, syvempiin tarpeihinsa, myös suhde äitiyteen ja sisällä olevaan lapseen vahvistuu eri tavalla. 

Monet naiset käyvät tässä ajassa töissä raskaana ollessaan, mutta raskaus- ja äitiysaika mahdollistavat myös arvojen uudelleen miettimisen ja mahdollisesti suunnan muuttamisen työelämän suhteen. Tässä vaiheessa -raskaana ollessa – olisi hyvä miettiä tukeeko oma työ hyvin- vai pahoinvointia. Mitä paremmin äiti voi, sitä paremmin koko perhe, niin parisuhde ja lapset voivat. Jos päätämme laittaa oman hyvinvointimme etusijalle (kuitenkaan niin, että perheen talous ei romahda), niin uskon, että monen perheen arki paranee. Vähemmän on enemmän -ajattelu ja elämisen malli tuovat syvempää merkitystä ja täyttymystä kuin moderni kiirettä ja materiaa ruokkiva elämä. 

Picture

Itse olen saanut onnekkaasti keskittyä reilusti molemmissa raskauksissa omaan itseeni ja hyvinvointiini. Tosin elämäntilanteeni on jokseenkin eri nyt kuin aiemmin. Nyt tuntuu, että minulle riittää täysin tämä elämäntilanne, enkä haikaile mitään enempää tai olevani jotain muuta erityistä kuin odottava äiti. Viime raskaudessa mukana oli enemmän intoa kehittää ja toteuttaa itseä ja kasvaa henkisesti. Tällöin ei osannut ymmärtää että perhe-elämä sinänsä ja siihen keskittyminen olisi täydellinen henkinen harjoitus ja valtavan kasvattava seikka. Nyt ei edes ehdi kelata turhia, kun on pieni napero, johon keskittyä. 

Siispä ystävien tuki, omien arvojen päivitys, omaa hyvinvointia tukeviin seikkoihin panostaminen, parisuhteen hyvinvoinnin huomiointi ja stressaavien asioiden minimointi ovat asioita, joita asian konkreettisen asian opiskelun lisäksi kannattaa tehdä, mikäli haluaa voimaantua tulevaan synnytykseen ja uuteen perhe-elämään. Odotan luottavaisena syksyä ja synnytystä, jolloin syntyvä pienokaisemme pääsee kasvamaan ja kasvattamaan meitä taas uudelle tasolle. 

Tässä kaunis video: Miksi kotisynnytys?

10 yleisintä urbaania legendaa synnytyksestä

♥: Heidi

Liity sähköpostilistalleni ja saat palautepostina Tunnista sisäiset tarpeesi – VOIMApdf:n!

Lisää kirjoittajalta Nainen Vol. 2

Entä, jos eron tarkoitus onkin transformoida sinut?

Ehkä hassua, kun kirjoitan tästä asiasta niin nopeasti oman eroni jälkeen. Mutta...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Ihanaa seurata uutta raskauttasi ja mietteitäsi! <3
    Seurasin sinua jo ekan raskautesi aikaan ja sain oman esikoiseni jälkeesi. Nyt taidan olla vain muutamia raskausviikkoja sinusta jäljessä 🙂 Hauskaa kuinka samoja juttuja käymme läpi ja kotisynnytystä suunnittelen <3

  • Kiva kuulla <3 Nyt tuntuu että monessa suunnassa odotellaan 🙂 Tsemppiä raskauteen ja synnytykseen! Hienoa, että kotisynnytykset lisääntyvät koko ajan selvästi. Mielelläni myös juttelen aihepiiristä kotisynnytykseen liittyen – eli jos olet Tampereen suunnilla tai käymässä niin laita viestiä!

  • Jep, nyt on selvästi uusi aalto raskauksia käynnissä 🙂
    Harvoin käyn Tampereella, mutta ehkä törmätään vielä jossain 😉

  • Ihanaa lukea pitkästä aikaa sun kirjoittavan oikeasti omasta elämästäsi/kokemuksistasi! Tsemppiä jatkoon 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.