Nainen on ihmeellinen olento

Luin tänään yhden naisen kirjoitusta siitä, että naisen varjo on 16- kertainen mieheen verrattuna. En ole itse edes tiennyt tätä asiaa, mutta tämä auttoi minua ymmärtämään itseäni pammin ja suhdettani omaan varjopuoleeni. Olen elämässäni pitkään kokenut että olen naisena liikaa, tunteeni on liikaa, tunnen vaan yksinkertaisesti liian voimakkaana. Ja juurikun pääsee yhdestä puhdistusjaksosta, alkaa kohta seuraava, sitä sitten itsekin miettii miten näitä asioita muille jakaa, ja varsinkin miespuolisille. Kun huomaa todellakin oman varjonsa olevan aikamoisen voimakas, tai siis sanoisinko et se vaan nostaa pintaan kaiken sen joka haluaa kuolla minussa, jonka ei vaan kuulu kulkea kanssani uuteen elämään. Sen, joka ei ole ees koskaan ollutkaan todellista minua.

Kohdussa nainen kantaa niin paljon, voi hyvä Jumala kun siellä on ollut ja on tavaraa ja puhdistettavaa! Syvää kipua, syvää surua, kaikkea sitä aikaa kun tukahdutti omaa naiseutta ja seksuaalisuutta, kaikkia niitä hetkiä kun ylitti omat rajansa ja antoi muiden kohdella itseä väärin, käyttää hyväksi. Mutta toisaalta sitä itse kohteli itseä väärin, ulkoinen oli heijastus omasta arvottomuudesta ja riittämättömyydestä. Tätä arvottomuutta ja riittämättömyyttä on sisimmässä riittänyt. Ja kohdussa kun ei ole vaan omat jutut, vaan oman äidin taakat, isoäidin taakat jne.. Kollektiivista naisen kipua.. Niin syvä myötätunto jokasta kanssasisarta kohtaan ja myös miehiä kohtaan, et he jaksavat meitä tukea vaikka olemmekin näitä tunteellisia olentoja.

Minä en tunne välimalleja, minä tunnen täydesti tunteeni, todella intenssiivisesti ja todella voimalla. Nykyään tunteeni eivät vie minua enää niin mennessään mutta tasapainon hakemista tämä on edelleen oman tunnemaailmansa kanssa.

Nytkun tunnen joka tasolla ja joka solulla et elämäni on aivan täydellisessä muutoksessaan, ulkopuolinen tilanteeni kuvastaa tätä hyvin, koska niin etu kuin takapihani on myllätty työkoneiden ja miesten voimasta. Olen tämän myllytyksen keskellä kuunnellen tätä melua, miesten ääntä ja katsoen kun uusi maaperä syntyy.

Maa avattiin salaojituksen vuoksi, ja tämä prosessi alko siinä samalla sekunnilla kun minä konkreettisesti pamauksella suljin vanhan oven menneisyyteen. Näin kuvan, kuinka vanha ovi naulattiin kiinni, niin ettei sinne ole enää pääsyä. Ja nyt minulla ei ole pääsyä enää omalle takapihalleni. Miten kätevää?! Mulle ei jätetä ulkoisessa maailmassakaan epäselväksi, mitä sisälläni ja elämässäni tapahtuu millonkin. Saan heti selkeät merkit.

Ën voi sanoa silti tämän muutoksen olevan helppoa. Vaikka onkin upeaa, koska tiiän tämän syvän sisäisen transfromaation tuovan jotain niin uutta, ihmeellistä ja kaunista, ja näitä upeita asioita, ihmisiä on alkanut tullakin jo elämääni kevään jälkeen. Positiivinenki muutos vaatii aikaa sopeutua ja integroida kehoon ja mieleen, sydämeen uudet energiat. Ja suurta valoenergiaahan tuolta Kosmoksesta meille tulee valtavat määrät, koitanpa sitte pysyä muutosten mukana joka on tosi nopeaa. 😀 Samalla on tosi vahva maadoitus, josta olen kiitollinen, enää ei tarvi työstää niinkää sitä, et pysyy jalat maassa, vaikka onkin pää pilvissä. On ekaa kertaa elämässä hyvä oikeasti elää täällä maan päällä, tässä kehossa.

Mutta tällä hetkellä suren sitä kaikkea silti mitä olen joutunut menettämään, tämä vaihe uuteen on juurikin sitä irti päästämistä siitä kaikesta mitä on ollut, jotta tilalle voi tulla se mitä tarkoitus on, jotain niin ennennäkemätöntä ja kokematonta. Tällä hetkellä sydämeni on aivan paljas, todella auki, tunne tietyllä tavalla olevani hajalla, koska on saakelin haavoittuva olo, ja ikävä rakasta koiraani. Mutta samaan aikaan tunnen tässä hetkessä, tässä varjossa olevan jotain kaunista.

Näen siemenet maan alla, jotka alkaa kasvamaan, ja kukoistamaan. Näen kuvan, jossa näistä uusista versoista syntyy jotain niin kaunista, jotain sellaista väriloistoa jota ei ole koskaan nähnyt.

Olen käynyt rämpimässä niin syvällä mudassa, että kyllä voin syvältä sydämestä sanoa, että sieltä kasvaa ne kaikkein kauneimmat helmet ja kukkaset. Voin tässä hetkessä kiiittää varjoani, kiittää pimeyttäni, kiittää voimaani, kiittää Maailmankaikkeutta, kiittää teitä, kiittää siitä et saamme yhdessä käydä tätä upeaa trasformaation matkaa ja tukea toisiamme.

Ja me naiset saamme jakaa näitä kaikkea mitä kohdussa olemme kantaneet ja kannamme, niin tärkeää.. kiitos siskot!

Tuntuu hyvältä luopua kaikista suojista, muureista rakkauden tieltä. Kuinka hetkittäin onkaan vaikeaa uskaltaa olla hajalla toisen ihmisen edessä, ottaa rakkautta vastaan, ottaa läheisyyttä vastaan, kun helpompaa ois olla se vahva nainen, reipas, iloinen. Mutta kun ollut taas iha järisyttävän haavoittuva olo tässä taas pari viikkoa, niin siinä saa tosissaan suostua paljaaksi, alastomaksi, ja silti tuntea olevansa rakkauden arvoinen kaikkien sekavien tunteiden kanssa. Suru kun on se tunne, joka vetää minut täysi nöyräksi ja polvilleen, siinä en vaa voi esittää mitään, kun suru on läsnä. Siksi suru on siunaus, vaikka helvetin iso haaste. Tuntuu yhtä aikaa et se repii sydämen rikki, vaikka oikeastaan se avaa sydämen auki suuremmalle rakkaudelle..

Tällä hetkellä tunnen syvällä sydämessäni ja syvällä kohdussani jotain uskomatonta voimaa, uutta voimaa, uutta synnyttävää voimaa. Jokainen nainen teistä on niin upea, niin maaginen kaunis olento, että kunnioitan teitä jokaista siskonani! Moni teistä on synnyttänyt oman/omat lapsensa, joka on suuri ja kaunis asia, mutta vaikka nainen ei olisi lapsen äiti, niin silti nainen synnyttää ja luo uutta koko ajan.

Naisen kohdussa on niin valtava luomisen voima. Sieltä syntyy tänne maailmaan niin uskomattomia asioita, ettei välillä usko todeksikaan, että joku ihan omilla kätösillään ja luomisvoimillaan ne on tänne aikaansaanut. Arvostan jokaista äitiä, joka jaksaa äitinä olla jokainen hetki, jokainen päivä, rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta. Jaksaa tehdä parhaansa rakastaakseen itseään ja pitää huolta itsestään, ja myöskin lapsesta ja olla vielä samaan aikaan kumppani miehellensä, rakastaa kumppaniaan. Iso asia! Eikä mikään helppo tehtävä ollenkaan!

Ja me jotka emme ole äitejä tässä hetkessä lapselle, teemme kanssa niin isoa työtä tämän maailman, itsemme, muiden, elämämme eteen. Parannamme jopa sukupolvien kuormaa, kun parannamme itseämme, ei sekään mikään pikku homma! Kun yksi suvusta lopettaa väkivallan kierteen omassa elämässä, se riittää. Ei tarvita kuin yksi suvusta lopettamaan väkivallan kierre, nii se vaikuttaa koko sukuun ja parantaa sukupolvien karmaa. Minä olen kiitollinen, että omalta osaltani tämän olen onnistunut tekemään. Vaati se kamalasti hommaa itseni kanssa, mutta se on kannattanut.

Jokaisen naisen keho on myös ihmeellinen kaikkine muotoineen ja kurvineen, jokaisen keho kertoo omaa tarinaansa kaikilla muodoillaan, arvillaan, haavoillaan jne. Sinun kehosi on upea juuri sellainen kuin se on, juuri nyt, niinkuin sinäkin Nainen.

Vaikka joskus ei ole helppo olla herkkä tunteellinen olento, niin silti olen siitä ikuisesti kiitollinen, että olen sellainen kuin olen, kaikkine hurjan kiemuroine ja värillisine tunteineni. 😀 Herkkyydestä se todellinen aito voima ja vahvuus kumpuaakin!!

We are powerful. We are Warrio’s. We are bliss. We are.

Ja tästä se minun maaperän avaaminen lähti. Maasta joka viestii kuvillaan ja muodoillaan. Uutta maaperää synnytetään vauhdilla. <3

Lisää kirjoittajalta Rohkeutta astua omaan voimaan/Kaisa-Liisa Ahola

Tuomitsemisesta itsensä rakastamiseen ja arvostamiseen

Hyvin moni oppii jo varhaisessa vaiheessa tuomitsemaan omaa itseään. Meidän kasvatuksemme ja...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.