Miten hallita kaaosta?

Olen kaivannut jo pitkään elämääni enemmän selkeyttä. Olen hajottanut itseäni liian moneen suuntaan, joten yksinkertaistaminen olisi tarpeen. (Lue lisää tästä aiheesta aiemmasta postauksestani)

Jo pitkään olen tajunnut, että kärsin uupumuksesta. Olen kärsinyt lähes kroonisesta stressistä jo vuosia. Niin pitkään, että mikään aika ei tunnu riittävän enää palautumiseen. Pinna menee pienistäkin vastoinkäymisistä, ja itkeskelen pienistä – tai isommista, jo aikoja sitten käsitellyistä asioista.

Stressiä aiheuttaa lähes jatkuva kiire. Kiire töissä aiheuttaa muiden sitoumusten laiminlyöntiä ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Kun olen selvinnyt yhdestä työrupeamasta, on vaikea aloittaa seuraavaa tai saada tehtyä rästiin jääneitä vapaaehtoishommia – ennen kuin on pakko eli taas kiire.

Koti peilaa sisäistä tilaa

Kotini kuvastaa muuta elämääni täydellisesti. Mitä kiireisempi olen, sitä vähemmän minulla on voimia tehdä kotitöiden eteen yhtään enempää, kuin mikä on välttämätöntä. Ruokaa perheelle on pakko tehdä, mutta siitä on tullut hankalaa ja vaarallistakin, kun yhtään vapaata tasoa ei keittiössä enää ole. Tiskikoneen saan täytettyä vasta kun tarvittavia astioita ei ole enää puhtaana. Tiskialtaat ovat täynnä likoavia astioita ja tyhjentyneitä pakkauksia erilaisissa välivaiheissa odottamassa roskiin pääsyä. Roskat tulee mieleen viedä ulos siinä vaiheessa, kun roskakaapin avatessa biojätteestä pölähtää parvi banaanikärpäsiä, pakkausmuovi pursuaa ulos ja kartonkikeräysosastosta ei löydy enää yhdenkään ohuen kartongin mentävää koloa.

Selkeä ja yksinkertainen, siisti paikka kirjoittaa antaisi tilaa luovuudelle ja inspiraatiolle.

Työhuoneeni on muuttunut varastoksi, ja sen takia paperini leviävät pitkin olohuonetta. Pyykkikorit pursuavat likaisia vaatteita ja loput likaiset tai puolikäyttöiset vaatteet ajelehtivat kasoissa makuuhuoneen lattialla. Eteisen lattia on täynnä kenkiä ja kasseja, joissa olen kuljettanut pyykkituvasta puhtaita vaatteita – akuuteimmat kun on sentään jossain välissä pakko käydä pesemässä. Kasseista vaatteet menevät päälle, kaappiin ne eivät ikinä jouda. Kaapit ovatkin sitten täynnä epäsopivia muistoja menneiltä vuosikymmeniltä tai rikkinäisiä tekstiilejä, joita on säästelty jokin tuunausprojekti mielessä.

Kun yleiseen epäjärjestykseen lisätään vielä aimo annos kissankarvoja ja villakoiria, leivänmuruja, kissanhiekkaa ja jalkapallokentän kumirouhetta, koossa on cocktail, joka käy jo terveyden päälle. Olen allergisoitunut huonepölylle, joten pärskin ja niiskutan ja jätän jälkeeni vanan käytettyjä nenäliinoja.

Käyttövaatteet siististi henkarissa – tässä tavoitetta loputtomien läjien sijaan. (Photo by Priscilla du Preez)

Sotku lisää ahdistusta

Kotini sotku aiheuttaa lisää stressiä ja ahdistusta. Tiedän, että tarvitsisin vähintään viikon pelkästään siivoamiseen pyhitettyä aikaa, jotta pääsisin edes normaalin kodin siisteystasolle. Välillä pystyn käyttämään raivaamiseen päivän tai kaksi (jos aivastelultani pystyn vielä hengittämään) jolloin tulosta jo näkyy, mutta hetkessä kaaos on taas vallannut siivotutkin kohdat.

Nyt varmaan moni ajattelee, että lue Marie Kondon kirja tai kaksi ja konmarita kotisi. Tunnustan, etten ole ensimmäistäkään hänen kirjaansa lukenut, vaikka olenkin ajatellut, että juuri sitä kotini kaipaisi. Kyseessä on ollut jälleen yksi ”pitäisi” ajatus kaiken muun ohella. Jotain, johon pitäisi tarttua, mutta joka tuntuu täysin ylivoimaiselta ja siten mahdottomalta toteuttaa. Siis ei lukeminen vaan se raivaus.

Järjellä olen selittänyt itselleni, että pohjimmiltaan Kondon menetelmä rohkaisee kerskakulutukseen ja luonnonvarojen tuhlaamiseen – kaiken iloa tuottamattoman karsiminen tuo vain tilaa ostaa uutta tavaraa. Lisäksi se sopii vain ihmisille, jotka ovat niin varakkaita, että heillä on varaa heittää kaikki ”turha” pois, koska tietävät voivansa ostaa uuden tilalle, jos huomaavatkin tarvitsevansa jotain, minkä tulivat konmarituksen vimmassa heittäneeksi pois.

Itselläni taas ei ole välillä rahaa edes ruokaan, ja esimerkiksi kun silmälasieni pinnoite krakeloitui täysin, otin käyttööni vanhat lasini, koska mitään mahdollisuuksia uusien lasien ostamiseen ei ollut. Kun kenkäni ovat hajonneet, olen kaivanut kaapistani vanhemmat kenkäni ja ottanut ne käyttöön. Kun olen laihtunut, olen ottanut käyttööni mekkoja, jotka eivät jossain vaiheessa mahtuneet päälleni, kun taas lihoessani löydän käyttööni taas ne farkut, joihin laihemmassa kunnossa hukuin. Sellaisiakin vaatteita, joista tiedän, etten niihin koskaan enää mahdu, olen säilyttänyt, koska niihin liittyy hyviä muistoja. Käytännössä on ollut erittäin vaikea luopua mistään, koska kaikkea ”voi vielä tarvita”. Rahantarve on toisaalta rohkaissut kirpputoripöydän pitoon ajoittain, mutta sitä hitaampaa on päästä eroon mistään, millä voisi vielä olla edes jotain jälleenmyyntiarvoa.

Tajuan kyllä, että olen hakenut tavaroista turvallisuuden tunnetta, ja mitä enemmän olen oppinut luottamaan siihen että elämää kantaa ja siihen, että saan kyllä kaiken tarvitsemani tavalla tai toisella, sitä helpompaa on luopua tarpeettomasta.

Tilan raivaaminen ei tarkoita, että kaiken pitäisi olla minimalistista. Itse pidän kauniista tavaroista ja ne tuovat minulle iloa – ilman joka puolella lojuvaa roinaa ne voisivat myös tulla kauniisti esiin. (Photo by Joanna Kosinska)

Tavarat ovat loppujen lopuksi se helpoin luopumisen kohde. Paljon vaikeampaa on luopua elämän täyttävästä henkisestä sälästä, kertyneistä vastuista, sitoumuksista, menoista ja tehtävistä, tästä ja tuosta. On paljon helpompaa vain täyttää kalenteria ja kerätä uusia asioita elämään samaan tapaan kuin kotikin täyttyy kaikesta sälästä. Vaikka ison osan siitä tunnistaakin roskaksi, joka vain tukkii energiaa ja estää luovuutta.

Kaiken tavaran ja epäjärjestyksen, roskan, sälän ja lian kimppuun on erittäin vaikea käydä, mutta tuntuu, etten saa muutakaan elämääni selkeytettyä ennen kuin kodissa on taas tilaa hengittää. Kuten sanottu, homma tuntuu ylivoimaiselta, eikä minulla mitenkään ole aikaa eikä jaksamista siihen. Elämä tuntuu olevan sekava solmussa oleva vyyhti, ja on todella vaikea löytää langan päätä, josta sitä voisi alkaa selvittää.

Vuoden kestävä prosessi

Törmäsin jo jokin aika sitten DailyOM-sivustolla verkkokurssiin nimeltä A Year to Clear What is Holding You Back!. Kurssi sisältää 365 oppituntia, yhden vuoden jokaiselle päivälle. Tällä kurssilla ei räjäytetä kaikkea kerralla, vaan ideana on mennä syvemmälle, kohdata kaikki ne tunteet, jotka tulevat pintaan tehdessämme tilaa – ja myös ne, jotka tulevat pintaan kun epäonnistumme siinä.

Kurssin takana on Stephanie Bennett Vogt, joka on yli 20 vuotta auttanut ihmisiä ja koteja pääsemään tasapainoon. Hänen menetelmänsä on edetä pienin askelin, vähän kerrassaan. Tavoitteena on siis hidastaa tarkoituksella ja antaa aikaa ja tilaa tunteille. Tarkoituksena ei ole raivata kotia kerralla vaan muuttua ihmisenä vähän kerrassaan, oppia pitämään huolta itsestään ja oppia antamaan niiden asioiden mennä, jotka pitävät jumissa entisessä.

Tällainen lähestymistapa tuntui minusta kokeilemisen arvoiselta, mutta en kyennyt aloittamaan kurssia heti. Kuten DailyOM-sivuston kursseissa yleensä, tässäkin sai itse valita kolmesta vaihtoehdosta, mitä haluaa kurssista maksaa. Kurssiin tutustuessani minulla ei ollut kuitenkaan pistää edes pienintä summaa, eli 10 dollaria koko vuoden kurssiin. Asia jäi kuitenkin kaivelemaan, ja nyt kun sain rahaa, päätin tilata kurssin.

Nyt olen edennyt kurssilla kolme päivää, ja hyvältä näyttää tähän asti. Toki koko vuoden kestävä kurssi on iso haaste, ja onnittelen todella itseäni, jos pääsen loppuun asti.

Kommentoi ja voit saada kurssin ilmaiseksi!

Heti kolmantena päivänä kurssi tarjosi myös mahdollisuuden jakaa se jollekulle kiinnostuneelle lahjaksi, joten päätin antaa mahdollisuuden jollekin lukijoistani. Kommentoi siis alle, jos sinäkin haluaisit osallistua kurssille! Arvon perjantaihin 20.10. mennessä kommentoineiden joukosta kurssilinkin saajan.

Tallenna

Lisää kirjoittajalta Magiaa ja maadoittumista

Miten hallita kaaosta?

Olen kaivannut jo pitkään elämääni enemmän selkeyttä. Olen hajottanut itseäni liian moneen...
Lue lisää

15 Kommenttia

  • Kiitos tästä! Ihana sinä 🙂 Ihana lukea rehellistä tekstiä ja sellaista, joka liippaa läheltä omaa elämää. Itsellä nyt toiveissa, että uuteen kotiin en veisi mitään turhaa ja saisin selvitettyä pois lasten vaatteita ja omia, kaappeihin kertynyttä roinaa, leluja. Aloittaminen tuntuu vaikealle. Uupumus ja lapsiarki, se että aikaa vaan ei tunnu riittävän. Pienin askelin siis hyvä lähteä liikkeelle. Onnea sun puhdistukseen <3

    • Kiitos paljon! Muutto on aina hyvä kohta yrittää karsia, mutta iso ja vaikea homma, kun on miljoona muutakin asiaa hoidettavana. Vähän kerrassaan sekin hoituu, jos vain on aikaa. Tsemppiä ja onnea!

  • Oi, “ihanaa” lukea, etten olekaan ainoa, jonka elämää hallitsee loputon kaaos joka tasolla. Siitä saa lohtua, ettei olekaan suinkaan ainoa, joka painii näiden asioiden kanssa, eikä ehkä tarvitsisi potea niin huonoa omaatuntoa siitä, ettei yllä sellaisiin suorituksiin ja siihen tasoon elämän hallinnassa, kuin itseltä vaatisi. Olen harkinnut viime aikoina vakavasti jonkun elämänhallinta-oppaan hankkimista (ja lukemista..). Kertomasi kaltainen kurssi tulisi kyllä tarpeeseen. Eli minut voi lisätä arvontalistalle. 🙂

  • ps. luin Konmari-kirjan toissa keväänä. Konmaritukseen tartuin täynnä tarmoa ja sainkin karsittua jonkin verran tavaraa pois, mikä tuntui tosi hyvältä (myös sen mun lempi-vintagemekon, jollaista ei iki-päivänä tule enää vastaan ja josta en olisi millään raaskinut luopua. Ajattelin sillon, että turhaan roikkuu kaapissa, kun en siihen koskaan enää tule mahtumaan. No. Nyt mahtuisin. Harmittaa. Vähän. Paljon. Mutta ainakin joku toinen saa siitä nyt varmasti iloa…)

    Mutta kuten suurin osa mun projekteista, joihin lähden suurella intohimolla, sekin lopahti melko pian.

    • Oiih, sääli vintagemekkoa. Tuo minua kyllä siinä konmarituksessa epäilyttää sen ohella, ettei kertarysäys vain ole mahdollinen. Mä niin toivon, ettei tämä kurssi lopahda ennen aikojaan.

  • Samat tuntemukset ja kaaos kotona. Todella vaikea luopua tavarasta vaikka vähin erin sitä olen tehnytkin, mutta jatkuvasti on siivous ja raivaus mielessä ja tuntuu, ettei muuhun pysty keskittymään kunnolla ennen kuin tämä on hoidettu. Olisi ihanaa omistaa vain sen verran kuin tarvitsee, mutta kun ne omat pinttyneet ajatukset, uskomukset ja lopulta lamaantuminen sen kaiken sekasotkun alle, kun on vaikea edes aloittaa mistään. Varsinkin, kun koti ja varasto on täynnä myös lapsuudenkodin tavaroita, joista aivan todella vaikea luopua.

    • Mulla on onneksi lapsuudenkodin tavarat vielä lapsuudenkodissa. Voin uskoa, että ne lisäävät vaikeusastetta. Meillä on kellarikomero täynnä mm. lapseni leluja, ja hän on nyt 18. 🙂 Mutta kellaria ei voi tosissaan edes ajatella setvivänsä niin kauan kuin itse asuintilat on mitkä on.

  • Osui ja upposi ja ehdottomasti mukana arvonnassa. Mieheni kanssa kumpikaan meistä ei ole siivousintoilijoita, ja valitettavasti hyvin kaaosta kestäviä. Kolme lasta, kolmannen jälkeen uupumus, vei kotimme tilaan mistä se ei ole toipunut vieläkään. “Vauva” on pian 4 v. Nyt tätä selätettävää kaaosta on joka nurkassa ja vaikka jostain kohtaa aloittaakin, se tehty työ pyyhkiytyy hetkessä näkymättömäksi. Konmaria en ole lukenut, koska en ole ihmisenä niin kategorinen että jaksaisin alkua pidemmälle toteuttaa toimintaa. Jos voitan arvonnan otan sulle lähtötilanteen kuvat ja kannustetaan sitten vuoroin toisiamme saavutuksistamme!

    • Meillä tilanne räjähti tällaiseksi miesystäväni sairastuttua. Eikä ollut pokkaa paljastaa kuva julkisesti – keskityin siis kuvituksessa tavoitteisiin. Tsemppiä joka tapauksessa teillekin!

  • Voin samaistua. Aika ajoin saan puuskan jossa raivolla raivaan pitkän aikavälin rojukasoja ,jotka ulottuu niin näkyvillä oleviin ja laatikoiden uumeniin.Tuloksena ei suinkaan helpotus vaan itkupotkuraivari,koska puskutraktorin tavoin raivasin kaiken tarpeellisenkin ,jota en tiennyt minne sijoittaa kaaoksen keskellä. Musta-valkoisen ajattelun/toiminnan sijaan olisi mukava löytää tässäkin asiassa se harmaa alue.

  • Kiitos rehellisestä kirjoituksesta. Kiinnostaa myös tuollainen pidemmän aikavälin projekti ja tuki omaan myös osittain kaoottisen kodin setvimiseen! ❤️

  • Juuri samaa prosessia kaipailen, sillä vuosien erilaisten kokeilujen ja monien pohdintojen jälkeen, olen päätynyt siihen, että keho, koti ja pää kulkevat hyvin rinnakkain ja tarvitsevat jonkun kokonaisvaltaisen prosessin. Turhasta karsiminen kaikilla osa-alueilla on kohti omaa sisintä tuoden tilaa olla. Mukana arvonnassa. Hyvää matkaa sinulle ja kiitos hyvästä ja rehellisestä tekstistä, polustasi.

  • Joo, tää tuntuu hyvältä. Tulkoon minulle, jos on oikea hetki elämässä tälle ja se täyttää suurempaa tarkoitusta ja tuo hyvää maailmaan mun kautta. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.