Minun tarinani – sivustakatsojasta näkyväksi

Aloitan kirjoittamisen omakohtaisella tarinalla sairastumisesta ja askeleista kohti toipumista – askeleista oman elämäni sivustakatsojasta näkyväksi. Palaan ajassa kesäkuiseen tiistai-iltaan 13.6.2017. Istuin työpäivän jälkeen kotona ruokapöydän ääressä kun otsani kopsahti vasten pöytää enkä jaksanut enää nostaa itseäni ylös. Minun piti olla hyvässä fyysisessä kunnossa, sillä harrastin juoksua ja treenasin heinäkuista juoksutapahtumaa varten. Totuus oli jotain muuta, romahdin täysin. Olin kuin tietokone, jonka ohjelmat sammuvat yksi toisensa jälkeen.

 

Minun tarinani - sivustakatsojasta näkyväksi

Pysähtyminen

Vakava sairastuminen pakotti minut pysähtymään. Tuo tiistai 13.6.2017 on merkittävä taitekohta elämässäni. Olin suorittaja ja kontrollifriikki mitä suurimmassa määrin. Näennäisesti vahva, mutta sisältä täysin hukassa ja vailla voimaa. Sairastumisen myötä arjen toimintakykyni aleni merkittävästi ja menetin jokisikin aikaa työ- ja liikuntakykyni. Mitä minusta jäi jäljelle kun ulkoiset määreet ja keinot suorittaa karsittiin pois?

 

 

Sisäisiä rysähdyksiä

Ymmärrän nyt että vaativuus, suorittaminen ja kontrollointi olivat selviytymis- ja suojautumismekanismeja, jotka olivat rakentuneet jo hyvin kauan sitten lapsuudessa. Niiden taakse kätkeytyi pelkoja ja sisäistä turvattomuutta, häpeää ja vihaa. Omien haavojen, tunteiden ja uskomusten kohtaaminen teki (ja tekee vielä edelleenkin) kipeää. Niin kipeää, että voisin kuvata näitä sisäisiä rysähdyksiä psyykkisiksi kuolemiksi.

Minulle kantava oivallus on ollut, että ne mieleni ohjelmoinnit jotka ovat tulleet tiensä päähän, ovat kuolemassa pois. Jotta uutta voi syntyä, täytyy vanhaa kuolla pois. Jos fyysinen sairastuminen oli eräänlainen kehoni reboottaus, niin tämä oli sitten psyykkinen uudelleen käynnistys.

Ulkoisesti elämäni ei ole muuttunut mitenkään merkittävästi. Puolisoni on pysynyt rinnallani, asumme samassa kodissa ja olen edelleen samassa työpaikassa. Mutta mikään minussa ei ole niin kuin ennen. Aiemmin elämäni oli hallittua, kaavamaista ja typistettyä. Nyt värit alkavat palata elämääni, kaavamaisuuden tilalle on tullut vapautta ja tunnen luottamusta elämää kohtaan. Muutos on tapahtunut sisälläni. Kuin olisin saanut uudet silmälasit, joiden läpi tarkastelen maailmaa.

 

Näkyväksi - täältä tullaan elämä

 

Sivustakatsojasta näkyväksi

Kirjoitan itseäni, totuudellisempaa itseäni näkyväksi. Tulla nähdyksi ja kuulluksi, ne ovat syvimpiä tarpeitamme. Osallistuin alkuvuodesta Tara Langen ja Karita Aaltosen järjestämälle retriitille. Siellä naisten piirissä uskalsin tulla näkyväksi ja jakaa tarinani. Tarinani asettautui sinne piirin keskelle muiden naisten tarinoiden joukkoon. Pystyin hellittämään kivustani ja erillisyyden tunteestani ja ymmärsin, että erillisyys oli vain uskomus minussa itsessäni. Me kaikki olemme yhtä, me emme ole tarinamme ja uskomuksemme vaan jotain suurempaa. Retriitillä sain myös idean kirjoittamisesta. Naiseuden Voima – yhteisö on juuri oikea paikka, missä haluan kirjoittaa sillä uskon että naisissa on voimaa <3.

 

 

Kirjoittanut
Lisää kirjoittajalta Näkyväksi

Minun tarinani – sivustakatsojasta näkyväksi

Aloitan kirjoittamisen omakohtaisella tarinalla sairastumisesta ja askeleista kohti toipumista – askeleista oman...
Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.