Miksi paino ei lähde putoamaan?

 

Muutama postaus sitten pohdin raskauskiloja ja sitä, miten niihin suhtautua. Tässä postauksessa ajattelin keskittyä konkreettisesti siihen, miksi itselläni ylimääräiset kilot eivät ole lähteneet sulamaan automaattisesti, toisin kuin edellisellä kerralla.Kuten olette huomanneet, paino ja ulkonäkö asioita olen pohtinut viime aikoina aika paljon. Ulkonäkö on kaikkien nähtävillä koko ajan ja se edustaa meitä jokainen hetki. Se kertoo ohikulkijalle meidän omaa tarinaamme ja on monessa jutussa meidän käyntikorttimme. Sen ei saisi kuitenkaan määrittää meitä ihmisinä, sillä olemme yhtä tärkeitä kaikki, riippumutta koosta tai ulkonäöstä. Ulkonäkö asia on moninainen ja siihen liittyy monta ulottuvuutta. Monesti olen törmännyt esimerkiksi sellaiseen kysymykseen, että voiko Personal trainer olla ylipainoinen? Tämä on aivan oma aiheensa ja palaan varmasti tähänkin aihealueeseen vielä myöhemmin. (Annetaan asioiden muhia ja sitten kun on aika niin päästetään ulos).

Oma painoni laski sen 10kg synnytyksen jälkeen, mutta kuten olen todennut, toinen 10kg onkin sitten ollut tiukemmassa. Tieto-taitoa itselläni painonpudotus asioihin on enemmän kuin tarpeeksi, joten päätin tarkastella omaa tämän hetkistä tilannettani objektiivisesti. Olen siis pohtinut myös käytännön tasolla, tunnepuolen asioiden lisäksi sitä, miksi paino ei ota tippuakseen. Teen joitakin asioita selvästi väärin!

Picture

Picture

Liikkuminen on luonnollisena osana arkipäivää. Mun ei tarvitse piiskata itseäni liikkumaan vaan se tulee selkärangasta automaattisena tapahtumana. Kuvassa taloyhtiön portaissa.​Tavoitteeni on päästä normaalipainoiseksi ja pysyä siinä, mikä itselleni tarkoittaa sitä että BMI on 25-27 (virallisten käppyröiden mukaan lievä ylipaino). En siis tavoittele laihuutta enkä ultimaattista tiukkuutta, vaan hyvinvoivan näköistä ja oloista olemusta. Painon jojottelu saa tosiaan olla myös mennyttä elämää!

Tässä muutama syy, miksi paino ei ole lähtenyt tippumaan toivotulla tavalla.

– huonot yöunet, josta seuraa viimeistään iltapäivällä makeanhimoa
– liian suuret annoskoot. Pystyn syömään todella suuria annoksia  ja itselläni ei kauhean hyvin pelitä leptiini, kylläisyys hormoni, joka säätelee ruokahaluamme. Tämä on myös opittu tapa ja syön aika nopealla tahdilla, jolloin ei myöskään tunne kylläisyyttä niin helposti.
​- huono ateria rytmi. Kaikki kotiäidit tietävät tämän, että ei ole helppoa syödä kellon mukaan vaan aina siellä täällä kun kerkeää. Itselläni tämä menee monesti naposteluksi. Pähkinää, patukkaa, kuivahedelmiä, porkkanaa ja tahinia etc.

– stressi, joka tällä hetkellä johtuu kahden lapsen kanssa kotona olemisesta. Välillä tuntuu, että päivä matelee ja olen ansassa, josta pois pääsy on hankalaa. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa lisääkin, sillä koen, että tunnesyöminen johtuu hyvinkin paljon myös turhautumisesta ja hankalista tunteista, joita koen päivän aikana. Liikunnan lisäksi olen oppinut purkamaan stressiä syömällä. Syöminen myös tuo vaihtelua päivään, joten ruoka linkittyy moneen muuhunkin asiaan nälän lisäksi.Videolla hieman univajeisen mamman juttelua painosta.

Tätä paino teemaa en pääse vielä edes 34-vuotiaana pakoon, vaikka olen tehnyt töitä sen kanssa jo pari vuosikymmentä. Mielestäni painon pudottaminen ja jojottaminen on huomattavasti monimutkaisempi asia kuin pelkästään kulunut näsäviisas lause, syö vähemmän kuin kulutat, niin laihdut.Onneksi tosiaan olen nyt ottanut mentaalipuolen valmennusta tukemaan tätä projektia, joka jatkuu loppuelämän. Nyt vakaa tavoitteeni on pudottaa painoa haluamaani lukemaan ja pysyä siinä!

Tulette kuulemaan tästä vielä, joten pysykäähän kuulolla, sillä tämä asia koskettaa varmasti monia!

<3:lla
​Elina

Lisää kirjoittajalta Mielen ja kehon vapaus

Millainen on menestyjä ja pystyykö sen näkemään ulkopuolelta?

Ensiksi täytyyi määritellä mitä menestys on ja annatko muiden vaikuttaa siihen miten...
Lue lisää

Ei kommentteja

  • Sulla on kyllä tosi mielenkiintoinen blogi! Kuulisin mielelläni lisää tosta turhautumisesta ja vaikeista tunteista. Minullakin on kaksi pientä lasta, ja tunnistan itsessäni myös taipumusta tuonkaltaiseen tunnesyömiseen.

    • Kiitos eve <3 Yritän pukea sitä joku päivä sanoiksi. Liittyy tosiaan paljon juuri lasten kanssa olemiseen ja siitä seuraa monestikin väsymystä jne.

  • Siis hei Elina tosi hyvät syyt! Hyvä postaus vaikka poikkeuksellisen lyhyt olikin 🙂

  • Elina, älä murehdi ulkonäköasioista. Sinä jos kuka oot aina niin kaunis ja ajatuksiasi kuunnellen myös viisas nainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.